Olin vasta poistunut autosta ja matkalla pellon laidalle, kun kuulin kurkien huutoa. Jäin tielle odottamaan ja sain ylläni olevasta kapeasta kaistaleesta muutaman kuvan. Sää oli pilvinen, mutta siihen oli tyytyminen.
Sielä vyöryi sitten kokonainen parvi. Kaikki eivät tietenkään mahtuneet kuvaan. Noin sataa kurkea veikkaisin.
Ison parven perässä tuli vielä muutama yksittäinen perhe.
Kurjet lensivät ensin parin pellon päähän. Jäin odottamaan niiden palaamista lähemmäksi. Kun ne vihdoin päättivät siirtyä uuteen paikkaan, ne lensivätkin pois. Ehdin jo haikeana miettiä, oliko tämä jo viimeinen kurkitapaamiseni (vaikka ajankohta tuntuikin melko aikaiselta siihen).
Kun lähdin autolla sitten ajamaan kotiin päin, havaitsin harmaan rykelmän lähipellolla. Olin niin otettu! Piti ottaa vielä muutama todella etäkuva kurjista ihan sen kunniaksi, että jäivät vielä tuohon lähelle :-)