Kävin isän luona. Jo viikolla soittivat, että isällä on kuumetta eikä hän voi hyvin. Soittelin tässä välillä väliaikatietoja eivätkä ne olleet rohkaisevia. Isän lämpö oli tippunut siedettävään lämpöön yli 39 asteen kuumeilun jälkeen, mutta hän oli edelleen väsynyt ja kovasti voipunut.
Aika alussa kokeilin isän käsien ja jalkojen lämpötilaa, ne olivat kuumat. Kaivoin raajat peiton alta ilmavampaan ympäristöön. Noin kuumat raajat eivät tarvinne enää lisälämmityksiä.
Huoneen tuuletusikkuna oli hieman raollaan. Avasin sen apposen auki tuomaan tuulahduksia ulkoa ja avaamaan kuuloreitin lintujen ahkeralle laulamiselle.
Olin mietiskellyt positiivisia herätteitä isälle jo ennen kuumeen saapumista. Kalamiehenä hän saattaisi reagoida kalastusaiheisiin virikkeisiin. Niinpä poikani tuunasi uistimestaan isälleni vaarattoman version ilman koukkuja. Mieheltäni sain vieheeseen avaimenperän, jonka avulla viehe pysyy helpommin löydettävissä. Tältä se näytti valmiina.
Isä oli vaisussa ja väsyneessä kunnossa, mutta esittelin silti hänelle tämän lähi-käsi-uistimen. Vaikka kalastamaan ei pääsekään, viehe tuossa lähellä, (ihan käden ulottuvilla,) pitää ajatuksen lämpimänä ja lähellä. Tämä oli vierailun ainoa hetki, jolloin isä reagoi oikein isosti. Akselilla positiivinen-negatiivinen tulkitsen reaktion positiiviseksi. Puhe ei häneltä kuitenkaan onnistunut. Viehe jäi hänen peitolleen siihen ihan viereen 💖.
Tuli tunne, että vanhoja hyviä muistoja kannattaa penkoa ja konkretisoida tähän hetkeen. 🥰
Vielä palaan isän voipuneeseen olemukseen. Oli ilo jossain vaiheessa huomata, että isällä oli hiljattain hänelle hankkimani kalastusaiheinen t-paita päällänsä 🥰. Tuntuu siltä, että hoivahenkilökunta miettii ihan oikeasti isän parasta hyvinvointia 🌺💖.
Ihanaa kesäkuun jatkoa, iloa kesääsi 😘. Murheita emme voi rajoittaa, mutta iloa voimme lisätä. Niin itsemme kuin lähimmäistemmekin kohdalla 🥰🌺🧡.
