Tulevaisuutta varten tehdään toive- ja unelmakarttoja. Menneisyyteen voi vaikuttaa aika nihkeästi. Silti se vaikuttaa elämään vahvemmin ja väkevämmin kuin haluaisikaan.
Mennyttä ei saa muutettua. Mutta suhtautumistaan menneeseen voi muokata. Myös nykyhetkeen ja tulevaisuuteen voi vaikuttaa jossain määrin. Menneisyyteen uppoutuminen kannattaa siis vain siinä suhteessa kuin sen voi ajatella muuttavan maailmaa ja elämää paremmaksi tai ainakin vähemmän huonoksi. Pelkkä murehtiminen ei paranna mitään, päinvastoin.
Juuri nyt mietin rakkauden ja kiintymyksen osoittamista sukupolvien ja sukulaisten välillä.
Minuun on vaikuttanut se, miten vanhempani ovat
- osoittaneet käytännössä tunteitansa minuun
- ohjanneet minua itsensä / itseni kannalta hyvään suuntaan
- tukeneet minua silloin, kun olen tarvinnut aikuisen tukea
- kehittäneet luottamusta välillemme ja
- kannustaneet minua hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
Tuleeko mieleesi, mitä listastani jäi puuttumaan vanhemmuuden, välittämisen ja hyvän elämän kehittymisen kannalta?
Tai oliko mielestäsi listallani jotain vähemmän tärkeää?
Tämä aihe kuumottaa minua nyt kovasti ja kaikki palautteesi on minulle arvokasta!
Kiitos 💖