Haukka, korppi, tunnistusvaikeuksia ja pieni hyppysellinen kulttuuria

Oltiin miehen kanssa lauantaista sunnuntaihin Helsingissä viihtymässä ja hemmottelemassa itseämme. Hotelli - Peacock -paketti ruokailuineen oli ihanaa vaihtelua ja upeaa viihdettä. Ohjelmistossa oli Stars Show, joka oli yllättävän hyvin suunniteltua ja toteutettua viihdyttävää imitointia (puhe ja laulu), musiikkia ja tanssia. Ensimmäisten tanssiosuuksien jälkeen olin entisenä tanssijana jo myyty :-)

Silmän ja korvan iloa riitti minullekin, joka en fanita imitaatiota. Tämä oli viihdytysmuotona jo lähellä laadukasta stand upia, jota tyttäreni eräänä vuonna vei minut seuraamaan Lontoossa. Yllättävänä pisteenä i:n päälle esityksessä oli Laura Voutilaisen upea ja monipuolinen esiintyminen. Olin aluksi hieman varauksellinen tämänkin suhteen ;-)

Ajomatkalla kotiin bongasimme tien vieressä lentävät isot linnut. Lensivät korkealla ja luulin niitä ensin saman pesueen linnuiksi. Voi minua... Toinen oli haukka - jokin haukka siis. Sen huomasin jo paikan päällä. Tunnistusta ei herunut vain vielä täällä kotonakaan. Laitan postaukseen oikean tunnisteen, kun tunnistus jostain löytyy.

Mutta se toinen lintu vaikutti vielä kuvissakin vain tummalta varjolta ja harmittelin tiukkaa kontrastia vaalean taivaan kanssa, kunnes vastaan tuli kuva, jossa samaa taivasta vasten haukka erottui ihan kohtuullisesti. Linnun tummuus johtuikin siis siitä, että se OLI tumma. Sehän oli korppi :-) No, onneksi oli valokuva, josta tunnistella sitä :-)

Jos haukasta tulee tunnistuksia, otan ne mielelläni vastaan. Laitan tiedustelun fb:n linturyhmäänkin, jospa sieltä joku heti tietäisi. Todennäköisesti näin käy.

Kuvat eivät ole priimoja, mutten aio valittaa objektiivini lyhyyttä. Tämä saa hyvin kelvata vielä näillä taidoilla. Ei näitä korkealla lentäviä kuvattavia lintuja syksyn ja talven aikana varmaankaan ruuhkaksi asti tule eteeni jonottamaan ;-)

P.S. Täällä ukkostaa. Entä siellä teillä?

Kuvankäsittelyohjelman pähkintää, haapanoita ja lapasorsia.

Ulkoiluvarusteiden lisäksi podintalistallani on myös kuvankäsittelyohjelma. Olen tähän mennessä pärjännyt hyvin ilmaisohjelmistoilla: Ensin Gimp ja raakakuvien myötä FastStone Image Viewer. Ainakin joistakin maksullisista kuvankäsittelyohjelmistoista on olemassa ilmaisia kokeiluversioita. Sellaisia pitäisi testata oikein ajan kanssa, jotta löytäisi itselleen parhaan ohjelmiston.

Vaan ammattilaisethan käyttävät useampaa kuvankäsittelyohjelmaa rinnakkain. Eri ohjelmilla rukataan hieman eri asioita. Kuinkahan hyvin sitä pärjää yhdellä ohjelmalla erityisesti raakakuvien kanssa? Jos, niin mikä olisi paras ohjelma? Ja jos kannattaa hankkia kaksi ohjelmaa, niin mitkä kaksi? Mielelläni lukisin teidän kokemuksianne eri kuvankäsittelyohjelmista ja omia suosituksianne!!!

Lintutornilla on hiljaista ja säpinää samanaikaisesti. Joutsenet lipuivat eilen järven poikki. Paikalla oli myös nokikanoja, vaikka ei yhtä paljon kuin aikaisemmin. Ja yksi yksinäinen silkkiuikku. Valo-olosuhteet olivat sellaiset, että julkaisukelpoista kuvaa en saanut silkkiuikusta, mutta näköhavainnoin kuitenkin. Silkkiuikut eivät pidä tavallisesti näin rehevistä järvistä, joten siksi niitä ei ole näkynyt järvellä aiemmin kesällä. Nyt tarvittiin selvästikin pysähdyspaikka.

Haapanoita oli järvellä melkoisen reilusti. En ole varma, onko niitä ollut järvellä jo kesällä, mutta nyt syksyn myötä niitä on jo ihan näköetäisyydellä. Lisäksi järvelle oli löytänyt tiensä joukko sinisorsia ja joitakin lapasorsia. Siellä ne lipuivat ja pyllistelivät :-) Mitään sen kummempaa ei tapahtunut...

Kuvia kannattaa klikata hieman isommiksi.

Sinisorsia kotilammella

Muutama sorsa on saapunut kotilammelle. Joskus sorsia on ollut tuossa jopa pari sataa kappaletta, mutta nyt tarkka luku taitaa olla seitsemän. Rauhallista syksyn viettämistä on menossa. Paljon lepäilyä ja välillä tietenkin syödään. Mikäs niiden on tuossa ollessa :-)

Suunnittelen edelleen uuden ruokintapaikan tarkkaa sijaintia. Paikka on jotakuinkin tiedossa, tarkka sijoitus vielä askarruttaa. Yritän miettiä asiaa myös valokuvauksen kannalta. Toisaalta olohuoneen ikkunasta olisi kiva päästä seuraamaan tapahtumia. Liian lähelle ikkunaa ei paikkaa voi laittaa, sillä haukuntaherkkä koiramme voi intoutua muiden poissa ollessa pitämään linnut karkottavaa meteliä.

Varikset ja harakat eivät saisi päästä ruokiin käsiksi ja vierailevien kissojen mahdollisuudet tilanteen hyödyntämiseen pitäisi torpata heti alusta alkaen... Onneksi tässä on vielä aikaa. Puutkin ovat vielä ihan lehtiä täynnänsä.

Nykyiset vaelluskenkäni ovat hieman risahtaneet kovassa käytössä, eivätkä välttämättä ole parhaimmillaan umpimärässä kelissä. Uudet kengät ovatkin ostoslistalla. Laatu-hintasuhteen arvioiminen on minulle ostoprosessin tärkeä vaihe. En ole koskaan valmis ostamaan hyvää hinnalla millä tahansa. Ja ilman vertailua ei voi tietää, mikä hinta on käypäinen ja mikä ihan liikaa. Ehkä tämäkin asia edistyy vähitellen :-)

Mutta (sini)sorsia siis tänään... Urossorsat vaihtavat kesäksi värityksensä lähes naaraiden näköiseksi. Syksyllä tähän aikaan väritys on muuttumassa takaisin juhla-asuun. Välimuodot ovat välillä melkein hupaisia. Tässä ollaan sentään jo melkein valmiita uuden värityksen kanssa.

Kottaraisia Turussa

Turun reissun toiseksi paras hetki oli kottaraisten kohtaaminen. Oman auton saaminen omaan haltuun oli paras hetki, vaikka se sitten kotimatkalla kiukuttelikin.

Ikäväkseni en saanut hyvää kuvaa kottaraisista pihlajanmarjojen kimpussa, sillä ne lehahtivat aina lentoon ennen kuin ehdin asemiin. Pihlajanmarjat houkuttivat niitä kuitenkin ja ne palasivat aterioimaan aina uudelleen. Parvessa oli myös rastaita, mutta nyt vain noita kottaraiskuvia, joita olen ottanut vielä hyvin vähän.

Nuo ruskeapäiset kottaraiset ovat ymmärtääkseni tämän kesän poikasia, jotka ovat päätään lukuunottamatta vaihtaneet sulkansa jo aikuisen väreihin.

Auto - ja miten kurjet eivät tarvitsekaan sellaista ;-)

Hain päivän päätteeksi 'uuden' autoni Turusta. Päivän aikataulut ja tavoitteet olivat siihen mennessä jo härän pyllyssä, joten olin iloisesti ihmeissäni, kun ehdin aikaisempaan junaan. Auton vaihtopaikan luona löysin kottaraisparven. Ihanaa :-) Sen jälken ihana loppui.

Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen auto alkoi antaa vikailmoituksia. Soittelin miehelle ja auton myynyt henkilö soitti minulle. Jäin välillä parkkiin linja-autopysäkille. Sitten sain uusia ajo-ohjeita. Mies tuli vastaan jäähdytysnesteiden kanssa ja soitteli auto-osaajille neuvojen saamiseksi. Sen siitä saa, kun ostaa vanhan auton. Pakasta reväistyn auton kanssa kaikki olisi helpompaa. Ja kalliimpaa...

Kotona olin vähän ennen iltakymmentä. Pimeässä ajamisen ja mittarien kyttäämisen jälkeen olo ei ollut ollenkaan rento (puhumattakaan auki olleiden ikkunoiden niskaan kohdistuneesta vedosta), joten rentoutumiseen tarvittava aika piti ottaa kotona...

Jospa kaikkea tätä kurjet ovat lähteneet ja lähtevät edelleen karkuun... Varmaankin ;-) Kuvassa vain osa viikonlopun parvesta.

Kurkia ja linkkejä

Kurkien ensimmäinen muuttoaalto on kännistynyt, sitä mieltä oli eräs lintuihminen viikonloppuna. Ja minä tietenkin uskon häntä, niin paljon niitä kurkiauroja nähtiin.

Tässä on muutama kuva kurkiperheistä - kaksi kurkiperhettä taitaa kaikissa kuvissa olla. Melkein peräkkäisiä kuviakin ovat. Kuvissa näkyy hyvin, miten aikuisen ja lapsikurken kokoeroa ei oikeastaan enää ole, mutta pään värityksestä - tai oikeastaan sen puuttumisesta - erottaa lapsen ja aikuisen toisistaan.

Pohtiolammen sääksikeskuksessa tapasin periystävällisen Jouko Alhaisen, joka taitaa tietää kurjista ihan kaiken. Hänestä on ollut juttua jos jonkinlaisessa mediassa. Laitankin tähän muutaman linkin, joissa on mukavasti kurkitietoakin. Jos kurjet yhtään kiinnostavat, kannattaa käydä lukaisemassa.

Kurkitanssista Ylen sivuilla.
Suomen luonto -lehden kysymys-vastaus kurkien uimisesta,
Ja hurmaava youtube-video.

Ja sitten ne muutamat kuvat... Kannattaa klikata kuvat isommiksi.

Vapaana pellolla

Tänään käytiin työpäivän jälkeen koiran kanssa pellolla ja irrotettiin valjaat pois vapauden tieltä. Minulle reissu oli helppoa kävelyä ja koira oli innoissaan. Alku meni heinien mutustamiseen (siis häneltä - minä pidin himoni lujasti kurissa ;-)), mutta kun päällimmäinen heinien himo oli saatu tyydytettyä, alkoi matka korsien välissä kiinnostaa.

Pienen otuksen näkyvyys korsien välissä on heikkoa ja välillä täytyy tyydyttää uteliaisuuttaan kohottautumalla niin ylös kuin pääsee. Korsien yli piti välillä hypätä oikein korkealle - ja vastaavasti sitten tultiin takaisin matalalle. Vaan koira nautti, etenkin, kun saatiin kyyti pellolle ja takaisin autolla. Koiruliini on ryhtynyt kesän mökkiajelujen jälkeen ihan nauttimaan auton kyydistä entisen kovan jännittämisen sijaan.

Hyvin käytetty puolituntinen, kelikin helli :-)