Sinisorsia kotilammella

Muutama sorsa on saapunut kotilammelle. Joskus sorsia on ollut tuossa jopa pari sataa kappaletta, mutta nyt tarkka luku taitaa olla seitsemän. Rauhallista syksyn viettämistä on menossa. Paljon lepäilyä ja välillä tietenkin syödään. Mikäs niiden on tuossa ollessa :-)

Suunnittelen edelleen uuden ruokintapaikan tarkkaa sijaintia. Paikka on jotakuinkin tiedossa, tarkka sijoitus vielä askarruttaa. Yritän miettiä asiaa myös valokuvauksen kannalta. Toisaalta olohuoneen ikkunasta olisi kiva päästä seuraamaan tapahtumia. Liian lähelle ikkunaa ei paikkaa voi laittaa, sillä haukuntaherkkä koiramme voi intoutua muiden poissa ollessa pitämään linnut karkottavaa meteliä.

Varikset ja harakat eivät saisi päästä ruokiin käsiksi ja vierailevien kissojen mahdollisuudet tilanteen hyödyntämiseen pitäisi torpata heti alusta alkaen... Onneksi tässä on vielä aikaa. Puutkin ovat vielä ihan lehtiä täynnänsä.

Nykyiset vaelluskenkäni ovat hieman risahtaneet kovassa käytössä, eivätkä välttämättä ole parhaimmillaan umpimärässä kelissä. Uudet kengät ovatkin ostoslistalla. Laatu-hintasuhteen arvioiminen on minulle ostoprosessin tärkeä vaihe. En ole koskaan valmis ostamaan hyvää hinnalla millä tahansa. Ja ilman vertailua ei voi tietää, mikä hinta on käypäinen ja mikä ihan liikaa. Ehkä tämäkin asia edistyy vähitellen :-)

Mutta (sini)sorsia siis tänään... Urossorsat vaihtavat kesäksi värityksensä lähes naaraiden näköiseksi. Syksyllä tähän aikaan väritys on muuttumassa takaisin juhla-asuun. Välimuodot ovat välillä melkein hupaisia. Tässä ollaan sentään jo melkein valmiita uuden värityksen kanssa.