Tikli heinikossa

Silkkiuikut hautoivat edelleen. Ei näytä hyvältä... Sateessa värjöttivät pesällään vielä uskollisesti.

Rantakasvustoon lensi kuvattavaksi tikli. Se oli iloinen yllätys harmaan ja märän sään keskellä. Jotain väriä tähän elämään :-)

Ahvenistoa ja korentolempeä ulpukalla

Heti alkuun myönnän, että kärjistän asioita hieman heti tämän aloituksen jälkeen. Lempeän sovittelevuuden tie ei aina johda pitkälle. Tällä kertaa se on johtanut vain itsensä altistamiseen epäasialliselle puheelle ja kohtelulle. En siis jatka enää tuolla hyödyttömällä linjalla. Sitten aiheeseen...

Meillä on 'keskusteltu' jo pitkään Ahveniston harjun kehittämisestä. Kehittäminen tarkoittaa meillä päin tavallisesti yritystoimintaa (missä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta jotenkin näen, että muunkinlaista kehittämistä on olemassa). Lisäksi kehittämiseen liittyy meillä paljon ulospäin näkyvää tohinaa. Tässä tapauksessa on puhuttu kiipelyradasta, vesipuistosta ja välinevuokrauksesta.

Asiasta ei ole luonnollisestikaan keskusteltu kunnolla asukkaiden kanssa, mikä osan mielestä ei ole ollenkaan hyvä juttu. Osa taas on sitä mieltä, että kunnallisvaalien valtakirjalla valtuutetut ovat oikeutettuja tekemään oman näkemyksensä mukaisia päätöksiä seuraavat neljä vuotta konsultoimatta välillä äänestäjiään.

Luontoihmiset eivät ole pääsääntöisesti pitäneet ajatuksesta, että vaikeasti liikennöitävälle luonnonsuojelualueelle houkutellaan lisää väkeä tuomalla järveen isoja muovihärpäkkeitä. Kehittämisorientoituneet nimittelevät luontoihmisiä periaatteellisiksi kehittämisen vastustajiksi, jotka tuhoavat tahallisesti kaiken alueelle suunnitellun liiketoiminnan.

Minun silmissäni ja korvissani itse asiaa isommiksi ovat nousseet 1) epäasiallinen ja halveksiva puhetyyli, jota osa päättävistäkin ihmisistä tässä keskustelussa ihan rohkeasti käyttää, 2) luonnonsuojelualueen rajoitusten kiertämis- ja välttämisyritykset sekä 3) asukkaiden kuuntelemattomuuden perusteleminen sillä, että kaupunkiin tarvitaan lisää uusia asukkaita.

Lainauksia fb-keskustelusta:

"...selitetään jotain puolivillaista muovin sopimattomuudesta luontoon..."

"...Taas saatiin tehokkaasti estettyä uudenlaisen liiketoiminnan tulo Hämeenlinnaan! ..." (Yrittäjä vetäytyi vesipuistohankkeesta.)

"...Tuskin olisi mitään pysyvää vahinkoa aiheutunut Ahveniston jo hyvinkin muokatulle "erämaalle" vaikka "muovi härpäke" olisi siellä kesä killunut..."

"...Tiedän että alue on Natura- aluetta ja ties mitä suojelumetsää mutta silti vastustava argumentaatio on mielestäni enemmän idealistista kitinää kuin oikeaa huolta ympäristöstä..."

No jaa...

Tämän vastapainoksi aurinkoisen maanantaipäivän kuvia Terisjärveltä.

Tunnistamattomia lintuja

Tänään poikkesin ohimennessäni märässä ja pilvisessä Kangassaaressa uudestaan :-) Kaksi lintulöytöä, joista vähemmän hohdokkaat kuvat (totta kai vain ja ainoastaan huonojen olosuhteiden vuoksi ;-)).

En tietenkään tunnistanut näitä paikan päällä enkä vielä kotonakaan. Ensimmäisen linnun ääntelyä kuulin paljonkin. Sen perusteella ei ollut ainakaan kirjosieppo. Näitä oli muuten kolme: mamma ja kaksi poikasta kokoeroista päätellen.

Toinen lintu oli aivan hiljaa, kuten kaverinsakin.

Ensimmäinen lintu oli hoikka ja pieni. Toinen oli kauempana, mutta ei varmaankaan varpusta isompi sekään. Arvelisin...

Ehdotuksia?

Pyrstötiaisia?

Kävin Akaan Toijalassa Kangassaaressa - joka ei itse asiassa ole enää mikään saari, vaan ennemminkin niemi. Löysin itseni lintuparven keskeltä. Vikkelät ja levottomat pienet pitkäpyrstöiset linnut hyrähtelivät oksasta toiseen, mutta pysyivät ihan lähellä. Kamera (tai oikeammin kuvaaja) ei pysynyt leikissä mukana. Oksien ja lehtien lomassa kamera hämääntyi helposti eikä ymmärtänyt, mihin tarkentaa. Muutaman kuvan otin todistusaineistoksi käsitarkennuksella - ja aivan liian lyhyellä suljinajalla...

Tämä siedettävin versio on tumma vaaleaa taivasta vasten. Ja tietenkin alhaalta ylöspäin kuvattu...

Minä veikkaisin pyrstötiaisia. Nokka pieni töpö, vartalo pyöreän oloinen ja silmän ympärillä punertava reuna... Monien väritys näytti siltä, että poikasia olivat vielä.

Tässä nyt vielä suhru versio, josta värit näkyvät kuitenkin paremmin.

Tyyne ja Aamu uimassa

Käsi pääsi perjantaina eroon kipsistä, murtuma on kuulemma parantunut hyvin. Yllättävän kipeältä käsi tuntuu näin 'vapaana', se onkin kuulemma toipilas ainakin vielä kolme viikkoa. Sitä saa ja pitääkin käyttää omien tuntemusten mukaan. Raskaimpiin touhuihin sain avuksi rannetuen. Otan sen kuvausreissuille mukaan siltä varalta, että tulee jotain intensiivisempää kuvattavaa ja haluaisin keskittyä enemmän kuvaamiseen kuin ranteeseen.

Murtuma oli mennyt koko luun läpi, sen näki nyt tästä viimeisestä röntgenistä kuulemma selvästi. Minäkin jopa olin näkevinäni sen ;-) Luu kestää arjen, muttei uutta kompastumista, ainakaan tukena toimimista siis. Yritän pitää tuonkin mielessäni, vaikka käsi sen verran kipuileekin, etten varmasti ihan heti unohda varoa sitä.

Tervaniemeltä ei löytynyt kuikkia eilen. Väkeä oli liikkeellä niin paljon, että kuikat hakeutuivat varmasti jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Niin minäkin olisin tehnyt.

Sen sijaan koirarannalla oli toimintaa. Uimareita riitti toinen toisensa jälkeen. Pääsin kuvaamaan Tyyneä ja Aamua. Erityisesti Tyyne (vaaleampi) suhtautui veteen ja uimiseen kovin intohimoisesti :-)

Lempeä... :-)

Työpaikan parvekkeella kasvaa yrttejä ja muita hyötykasveja. Ja mitäs siellä kaiken keskellä tapahtuikaan? :-)

Kurjilla menee hyvin :-)

Lintutornin kurjilla menee hyvin. Tällä tarkoitan siis jälleen lintuja, en kuvaajia ;-) Vaikka ihan hyvin taitaa mennä kuvaajillakin.

Kävin pojan kanssa asioilla ja aikaa yhteiseen kaupoissa juoksemiseen kului ennätyksellisen paljon aikaa. Hommat tuli hoidettua, joten ajan käyttö kannatti. Iltakuvaaminen jäi lyhyeksi, mutta ehdin kuin ehdinkin nähdä kurkiperheen. Ja hyvältä näytti :-) Poikaset ovat kasvaneet jo vallan isoiksi. Päässäkin on keltaista enää päälaella ja hieman niskassa...

Kuvat ovat kaukaa, mutta tilanne käy hyvin ilmi näistäkin kuvista :-)