Loukkaantunut kuusitiainen

Aamulla maa oli valkoinen ja taivaalta satoi lisää. Oli pakko tehdä maailman niukimmat lumityöt, ettei tule tallattua vain nolosti polkuja sinne ja tänne.

Heti aamusta kävin täydentämässä lintujen ruokintapaikan tarjonnan. Pähkinät olivat loppu, rasvapötkylät olivat paksun ja raskaan lumipeiton alla. Auringonkukan siemeniä riitti vielä runsaasti. Siivosin lumet pois ja tankkasin ruokapaikan.

Kampaajalla käynnin jälkeen laitoin pipon päähän ja ulkoiluvaatteet päälle. Kameran jalusta mukaan ja lintuja kuvaamaan. Lunta satoi yhä, joten leikkasin muovikassin pohjaan objektiivin mentävän reiän, pujotin objetiivin siitä läpi ja kiersin vastavalosuojan paikalleen. Muovipussi yletti hyvin suojaamaan koko kameran.

Kuvia läpikäydessäni huomasin kuusitiaisen, joka oli satuttanut itsensä. En huomannut mitään vielä kuvatessani. Onkohan joutunut taisteluun isompansa kanssa? Sääliksi kävi tietenkin, kun kuvista katsoi. En kuitenkaan osannut arvioida kuvista, kuinka pahasti oli sattunut. Kaikki linnut olivat kovin eläväisen ja terhakkaan oloisia, joten ehkä ei kyse ole kuitenkaan pahimmasta mahdollisesta. Ruokailemaan tuli kuitenkin.

Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla niitä.

Viikonloppu - mitä muuta siihen voisi enää lisätä?

Perjantai-ilta ja suuren suuri väsymys, mutta vielä sitäkin suurempi helpotus: nyt se viikon taukohetki tuli! Tämän vuoden energiavarastot on syöty kauan sitten ja lasken päiviä jouluvapaan alkamiseen...

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi työelämässä "kaikki" pitää saada valmiiksi vuoden vaihteeseen. Määräajat ovat usein ihan itse keksittyjä, mutta kaikki repivät itsensä osiin päästäkseen noihin tinkimättömiin tavoitteisiin. Olkoonkin, että tavoitteet olisivat jotenkin kirjattu tuloskortteihin ja muihin vuositavoitteisiin. Luulisi ihmisten jaksamisen, hyvän lopputuloksen ja järkevän ajankäytön olevan noita kuitenkin ihan keinotekoisia tavoiteaikoja tärkeämpiä. Tai ehkä olen niin vanha, etten enää ymmärrä tätä. Minun mielestäni pitkän tähtäimen tuottavuus tulee jostain aivan muusta.

Minun tuottavuuttani parantaa viikonlopun lepääminen ja valokuvaamisen mahdollisuus. Viikon uupumista ne eivät pyyhkäise pois, mutta vähentävät velkaa. Lepoa ja kuvaamista odotellessa kesäinen lintukaverini: satakieli.

Joulumietiskelyä

Säätiedotuksen mukaan lauantaina pääsee tekemään lumipalloja ja sunnuntaina on kaunista talvikeliä. Kelpaa minulle :-)

Joulua olen ajatellut pikkuisen, muutaman kynttilän ja itse neulotun sukkaparin verran. Ja juu, olemme suunnitelleet aattoiltaakin. Haemme anopin meille joksikin aikaa aattoiltaa viettämään. Ollaan taas koossa niinkuin aikaisempinakin jouluina.

En ole ollut enää pitkään aikaan kodin koristelija. Kun lapset olivat pieniä, koristelin kovasti. Nyt joulusta nautiskeleva tyttäremme saa päättää, millainen joulukoti tänne laitetaan. Minä katson kyllä mielelläni kaikkea, mitä muuta haluavat tänne laittaa :-)

Minun jouluni johtotähtiä ovat rauhallisuus, kiireettömyys, läheiset ja nautiskelu. Kaikki muu sitten tulee niinkuin on tullakseen :-)

Monesti haluan joulun lomailujen jälkeen myös uudistaa elämääni. En tee varsinaisia uudenvuoden lupauksia, mutta yritän tarkistaa elämäni suuntaa ja valintojani.  Olen nyt jo prosessoimassa sitä, mitä haluan tehdä ensi vuonna toisin. Mitä haluan tavoitella ja muuttaa elämässäni. Levon jälkeen jaksaa aina paremmin suunnitella ja aloitella uutta :-)

Paljon hyvää

Voi että, miten yksi etäpäivä lataa näillä työmatkoilla akkuja! En ole varsinaisesti uudesti syntynyt, mutten myöskään enää ihan haudan partaalla. Ihan kuin eläisin ihan pikkaisen ;-)

Tyttären ja pojan kanssa käytiin illalla ostoksilla. Milloinkahan oltaisiinkaan viimeksi käyty jossain ostoksilla yhdessä? Oli ihan mahdottoman kivaa, vaikka luulinkin, etten ostaut itselleni mitää. Mutta ostinhan minä itselleni kirjan. Olin jo unohtanut sen kokonaan. Siellä se köllöttelee käsilaukussa. Kirjan nimi on Luovuus lähtee käsistä. Luovuudesta ei voi oppia liikaa...

Ihanaa loppuviikon alkua kaikille sinitiaisen terävän katseen myötä :-) (Pitäisiköhän laittaa silmiin samanlainen meikki seuraaviin juhliin?)

Linnunruokasotkukoristelma ;-)

Tytär tuli kotiin joululomalle ja koira meni onnesta sekaisin - se oli hassun hauskaa katseltavaa :-)

Viime viikonloppuna kävin ostamassa uudesta Goodman-kauppakeskuksestamme Finnmarin liikkeestä pari kaunista sydänkranssia. Otinpa ensimmäisestä kuvankin, mutta hukkasin sen johonkin. Kranssin korkeus on 20-25 senttiä, sellaista koripunottua mallia. Kranssin hinta oli vain kaksi ja puoli euroa.

Käytin tuota pohjana lintujen ruokinta-asetelmalle. Rasvaa ja siemeniä sekaisin ja ensin tuntui siltä, ettei mikään jähmety mihinkään. Lauantaiaamuna nostin kranssin pakastimesta ja ripustin sen metsästä tuodun kepukan nokkaan lintuja odottamaan. Muutama kävi maistelemassa, mutta hyvää kuvaa en onnistunut saamaan. Mutta onhan se hauska viritelmä, vaikkei se nyt heti kellekään maistuisikaan. Ja kun oikein tiukka paikka tulee, sekin varmaan kelpaa :-)

Jos tuo rasva ja siemenet kelpaavat, voisin kuorruttaa kranssin myöhemmin uudestaan. Katsotaan nyt, tuleeko uudelleenkuorrutukselle tarvetta... (Jälkeä ei kannata kauhistella - tämä oli ensimmäiseksi yritelmäksi aivan fantastisen onnistunut ;-))

Kuusitiainen, kanahaukka ja vainukoira

Lauantain räntäsade kertyi lähes lumen kaltaiseksi peitoksi joksikin aikaa. Lauantain muutamat kuvat ovatkin siksi valkoisempia kuin sunnuntain kuvat. Vaan kuusitiainenhan se kuvissa taas. Tylsää vanhan toistoa, mutta onhan se kuitenkin herttainen :-)

Sunnuntaina taivaalle ilmestyi isompi lintu, joka kaarsi ja päivysti ison lenkin palatakseen jälleen metsän rajaan. Kanahaukka partioi ruokareissullaan, toivottavasti löysi jotain nälkäänsä. Se ei ole harvinainen vieras täällä, muttei ihan jokapäiväinenkään.

Koira on päättänyt ryhtyä tänään vainukoiraksi. Se vainuaa jotain yläkerran vessan oven karmin luona. Makaa ja päivystää siinä herkeämättä, silmä kovana, käy välillä nuuskimassa, jää seisoma-asentoon vahtimaan - edelleen aistit tarkkana. Kärpäsen se taisi jo pyydystää syöksyllään - en ehtinyt saada sitä pois suusta, mussutti kovaa vauhtia suuhun joutuneen otuksen (?) massuunsa. Kärpäset ovat olleet tähän asti sen ainoa pyydystyskohde. Ikävä kyllä se aina välillä onnistuu... Vessan lattialla köllötteli yksi kuollut kärpänen jalat kattoon ojennettuina, joten siksikin epäilen toisenkin kärpäsen lymyävän täällä jossain. Inhottavaa :-(

Auringon pilkettä, sinistä taivasta ja tinttejä

Tänään taivaalla näkyi sinistä moneen otteeseen. Välillä ihan runsaastikin. Pilvet vaelsivat matalalla ja kulkivat silmämääräisesti arvioituna hurjaa vauhtia :-)

Aurinkokin pilkahteli. Tuli heti kovasti voimaantunut olo. Askel tuntui kevyemmältä ja mieli iloisemmalta.

Tuo kuvausruokintapaikka pitää rakentaa uudestaan joka lauantai. Isot linnut (olettaisin) käyvät huiskimassa ja pyyhkimässä viikon aikana paikan sileäksi ja kaiken sisustuksen maahan. Arki-iltaisin paikka on pilkkopimeä, joten silloin paikalla on turha yrittää tehdä mitään. Lauantaiaamuna alkaa aina uudelleenrakennus.

Kun paikka on melkein koko arkiviikon ilman ruokatarjoiluja, vierailijoita on lauantaina vielä niukasti ja kovin varovaisesti. Sunnuntaihin mennessä uusi ruokapaviljonki on taas huomattu ja sillekin löytyy oma asiakaskuntansa. Onneksi tänään riitti valoa edes jonkinlaiseen valokuvaamiseen :-)

Valkoinen kynttilä häiritsi monia tinttejä, joten poistin sen tunnin kesytysyrityksen jälkeen. Lintujen syöminen on kuitenkin tärkeämpää kuin jouluinen rekvisiitta ;-)