Terveisiä Turun saaristosta :-)

Jo toista päivää kotona, eilen iltapäivällä saavuin lomareissultani takaisin kotiin. Koiran mielestä jo oli aikakin ;- Vaikka hyvin ovat arjen kuljettaneet, mies ja koira. Ihanaa oli palata kotiin, vaikka reissu olikin käsittämättömän upea.

Mökkeilin Naantalin Rymättylässä ja päiväretkeilin kohtuullisten ajomatkojen päässä. Mökki oli erinomainen tarpeisiini, ehkä enemmänkin kuin olisin tarvinnut. Mutta sopeuduin ylimääräiseen luksukseen kiukuttelematta, joustavasti ja nopeasti :-) Mökki oli myös edullinen - siitä tämä reissu osittain sai myös alkunsa.

Yritin ottaa kuvia harkiten ja valiten, mutta riittävästi, jottei mikään kuva jää yhden heikon otoksen vuoksi pimentoon. Niitä silti riittää, mutta onneksi tässä ei ole kiire mihinkään.

Tänään käsittelin saariston kuvia, osaa niistä siis. Karsin aina ensin huonoimmat pois kustakin käsittelemästäni kuvajoukosta. Arvostelen kuvia alustavasti seuraavaa käsittelykierrosta varten. Seuraavalla kierroksella karsin lisää ja teen osasta kuvia hdr- versioita. Seuraavalla kierroksella käyn läpi hdr-kuvat. Jos hdr-versio ei ole hyvä, poistan sen, kuten sitä varten tehdyt ylimääräiset valotusversiot. Ja seuraavaksi käsitelen valitsemani kuvat siihen tarkoitukseen, mihin ne soveltuvat. Jotkut siirtyvät vain blogiin, joistakin riittää blogin lisäksi aineksia myös kuvapankkeihin. Tämä on sitä puuduttavaa työstämisvaihetta, jonka aikana yritän oppia tekemisistäni mahdollisimman paljon.

Tämän päivän käsittelyn jälkeen blogiin päätyy saaristokuvia - ensimmäinen erä siis :-)

Kevätloma on mahtava vaihtoehto!

Yöllä satoi ja aamulla oli töpsäkkä sumu. Vastarannalle ei näkynyt, vaikkei sinne ole niin pitkä matka. Jatkoin siis nukkumista aamulle pitempään :-)

Sumu jäi tuhdisti maisemaan, eikä kerännyt helmojaan ennen kuin reippaasti iltapäivän puolella. Silloinkin taivas jäi rankan pilvipeitteen varjoon.

Ilmatieteenlaitoksen sääennusteet (niihin yleensä luotan ja uskon) eivät mukailleet mitenkään todellisuutta. Piti vain seurata taivasta ja omaa tahtotilaa.

Pilvetkin vähenivät jossain vaiheessa kuvausmatkaa, joka siis alkoi tänään harvinaisen myöhään, lounaan jälkeen. Ensimmäiset kuvat otin ihan pilvisissä tunnelmissa, mutta sitten hiipi valo :-)

Kännyräpsyjä taas, kamerakuvat odottelevat kotiin paluuta ja hyvää hetkeä :-)

Kyllä Suomi on kaunis :-)

Loma jatkuu, nyt alkaa itsensä kuunteleminen

Loma sujuu hyvin ja tekee tehtäväänsä. Jo(?) tänään alkoi tekemisen vyöry helpottaa ja olen laskeutunut vain: olemaan - ainakin osaksi aikaa. Suorittajana olen suunnitellut päivien kokemusten mukaan seuraavien päivien ohjelmaa. Ja siihen se päivä on sitten reissun jälkeen kulunutkin.

Tämä päivä oli 'asiointipäivä'. Ei siis mitään luonto- tai kuvaustavoitteita tälle päivälle. Toki ulkoilutin kameraa illemmalla hieman, mutta ilta on ollut enimmäkseen vain himmailua.

Täällä Turun saaristossa olen nähnyt lintuja, joita en ole kotona vielä kohdannut - kovasti en kyllä ole sielläkään lintujen perässä juossut tai autoillut. Varmoja uusia tämän vuoden havaintoja ovat olleet tähän mennessä ainakin valkoposkihanhi, haahka, kyhmyjoutsen, västäräkki, isokoskelo, selkälokki, kalatiira, merimetso ja rantasipi. Lisäksi on tietenkin niitä epävarmoja havaintoja...

En ole edes yrittänyt olla puhelinlakossa perheen kanssa - se ei liity mitenkään tämän reissun tavoitteisiin. Jos kuitenkin olisin tehnyt kaikki reissuni kotoa käsin, en olisi ollut käytännössä tavoitettavissa silloinkaan ja ympäristölle 'turhia' ajokilometrejä olisi kertynyt aivan liikaa. Tämä mökkivaihtoehto on ollut ihana mahdollisuus kuvata paljon lyhyessä ajassa ja silti irrottautua kaikesta arjesta.

Turun saaristo on henkeä salpaavan ihana, vaikka rannalle on välillä todella vaikea päästä kuvaamaan. Rannat ovat asuttuja tai muuten hyötykäytössä, eikä autollekaan ole löytynyt kovin helposti pysäköintipaikkaa luontokohteiden lähellä.

Olen tutustunut losseihin oikein kunnolla ja hyödyntänyt niitä ympäristöön tutustumisessa. Mahdottoman helppoa, kun siihen pääsee ensimmäisen kerran myötä jyvälle :-) Kaunis on tämä meidän Suomemme. Aion jatkossakin etsiä kauniita maisemia ja edullisia yöpymismahdollisuuksia. Ja hyödyntää niitä kuvaamiseen ja luonnon kuuntelemiseen :-)

Kuvat edelleen kännyräpsyjä...

Ihan itsekseni

Lasten syntymiseen asti vietin melko paljon aikaa ihan itsekseni, yksin siis. Puolison kanssa meillä on ollut aina paljon omia juttuja (kuten kahdella eri paikkakunnalla asuminen opiskelun/työn vuoksi ja miehen reissutyöt). Alusta asti on ollut selvää, että ollaan ihan omillaankin. Ja minun kohdallani se tarkoitti huomattavasti enemmän ihan yksin olemista kuin ystävien kanssa seurustelua. Lapsena omaksuttu yksin olemisen tapa toimi edelleen oikein hyvin.

Lasten syntymän jälkeen olenkin ollut sitten huomattavasti vähemmän ihan yksikseni. Vaikka miehen reissutyöt jatkuivat, minä en ollut kotona enää yksin. Omat lapsista irtautumisajat kuluivat työn lisäksi yhdistys- ja järjestötehtäviin. Yksin en ollut siis silloinkaan.

Ensimmäinen isompi ihan itsekseen olemisen kokemus lasten syntymän jälkeen tuli työelämän kuntoutustoiminnan, esimies-aslakin myötä. Olimme kuntoutuksessa viikon kerrallaan ja minä valitsin majoituksekseni yhden hengen huoneen. Monta iltaa kerrallaan sain määrätä oman tahtini aivan täysin. Ei kompromisseja eikä moneen suuntaan jakautumista. Se oli aivan kummallista pitkän perheajan jälkeen. Ensimmäisen viikon vietin illat täysin omissa oloissani ja nautin hiljaisuudesta sekä omasta tilasta. Myöhemmin maltoin sitten jo viettää iltaisin aikaa myös kurssikavereiden kanssa :-)

Tämä johdatuksena siihen, että nyt olen ensimmäistä kertaa koskaan lomalla - yksin. Tällaiselle kaltaiselleni puolierakolle tämä on lahja muulta perheeltä, vaikka lapset ovatkin jo aikuisia ja asuvat muualla. Kaikki kunnioittavat haluani käyttää aikaa valokuvaamiseen, luonnon keskellä samoilemiseen ja ihan oman itseni kuuntelemiseen. Pysähtymiseen.

En ole mitenkään talvi-ihminen, joten talviloman sijaan vietän nyt kevätlomaa. Tykkään tästä ajankohdasta ehdottomasti enemmän kuin talvesta ;-) Kesälläkään minulla ei ole tarvetta pitää täyspitkää kesälomaa, joten lomailen tovin varmasti myös syksyllä.

Jos yksin oleminen alkaa tuntua yksinäiseltä, voin lähteä täältä aikaisemminkin kotiin. Nyt on vasta reilu vuorokausi kulunut eikä vielä ahdista ;-) On kiva jutella välillä kotiporukoiden kanssa puhelimessa. Siksikään ei tunnu yhtään yksinäiseltä.

Yritän välttyä kuvaussuorittamiselta eli siltä, että juoksen päivät aamusta iltaan tavoitteenani saada otettua kaikki mahdolliset kuvat, jotka tältä reissulta voi saada. Tavoitteena on myös pysähtyä ja tehdä asioita toisin kuin tavallisesti.

Varaamani mökki on edullinen eikä tähän aikaan vuodesta ole ympärillä minkäänlaista hulinaa. Silti mökki on tällaiselle 'puoliprinsessalle' sopivan luksus tällaisen yksinretkeilyn aloittamiseen. On sauna ja vesi tulee sisälle (hanasta siis). Perusmukavuudet - ulkohuussi on ainoa miinus, mutta siitä ei voi tällaisella reissulla valittaa. Tyydyn siihen :-)

Kuvat matkalta (mikäli niitä tulee) tulevat blogiin vasta matkan jälkeen. Nyt ne ovat vasta kamerassa. Tällä välin tänne kännyräpsyjä ihan fiilistä luomaan :-)

Iso huoli yksinäisyydestä

Yksinäisyys on noussut taas paljon otsikoihin. Yksin oleminen ja yksinäisyyshän eivät ole sama asia. Itse voin hyvin viettää aikaa yksinäni tuntematta itseäni pätkääkään yksinäiseksi. Toisaalta olen tuntenut itseni joskus aivan viheliäisen yksinäiseksi porukassakin. Useinkin.

Kaipaan omaa aikaa ja rauhaa, mutta tarvitsen myös seuraa ja ryhmään kuulumisen tunnetta. Luulen, että suurin osa ihmisistä tarvitsee samalla tavalla jossain määrin omaa rauhaa ja silti myös sosiaalisuutta.

Kukaan ei voi määritellä toisen puolesta, mikä määrä milloinkin täyttää hyvän elämän raamit. Mutta voisimme kaikki yrittää ottaa huomioon myös muut, myös ne helposti yksin jäävät.

Vetäytymisen taustalla on usein kyvyttömyys toimia sosiaalisesti yhteensopivalla tavalla tai kova luottamuksen menetys muihin ihmisiin - tähän on usein tarvittu paljon rankkoja pettymyksiä ihmisssuhteissa.

Kiusaaminen on luvattoman mieto termi väkivaltaiselle ja raa'alle kaltoinkohtelulle, jota esiintyy kouluissa, työyhteisöissä, harrastuksissa, järjestötoiminnassa yms. Kova kiusaaminen jättää ihmiseen syvät arvet, jotka voivat parantua vain pitkäkestoisella hyvien kokemusten sarjalla. Koska 'kiusaamisessa' on mukana aina varsinaisten aktiivisten kiusaajien lisäksi myös ne hiljaisesti tapahtumat hyväksyvät sivusta katsojat, parantumiseen ei riitä henkisen väkivallan loppuminen. Siihen tarvitaan aktiivisia hyvän kohtelun kokemuksia.

Jokainen ele, jolla otat epävarman ihmisen mukaan kanssakäymiseen, auttaa asiaa. Ei haittaa, vaikka olisit 'myöhässä'. Itse asiassa myöhään on parempi kuin ei silloinkaan. Aina kannattaa kutsua ihmisiä positiiviseen kanssakäymiseen. Koskaan ei tule uskoa, että yksi tai kaksi tekoa riittäisi. Tarvitaan enemmän. Mutta yksi tai kaksikin tekoa ovat askelia eteenpäin. Ne kannattaa ottaa.

Muistatko koulussa kaltoin kohdellun kaverin? Tai työpaikalla muita panikoineen kollegan, johon on ollut vaikea saada kontaktia? Ota askel ja luo luottamusta. Ole rehellisesti avoin ja positiivinen. Yksinäisiä ihmisiä on aivan liian paljon. Tilanteesta ahdistuneita yksinäisiä ihmisiä on suhteessa vielä paljon enemmän.

Ollaan reiluja - autetaan toisiamme mukaan yhteiseen tekemiseen <3 p="">

Rastaita liikkeellä

Mustarastaspariskunta on viihtynyt pihassa koko talven ajan. Räkättirastaat ovat sen sijaan palanneet ihan äskettäin - ne ilmoittelevat itsestään äänekkäästi :-)

Räkättirastaiden lisäksi näin myös punakylkirastaan.

Mustarastaat ovat innostuneet myös laulelemaan kevätlaulujaan. Metsäreissullani en nähnyt yhtään, mutta kuulin kyllä sen huilumaisen kauniin laulun :-)

Oman pihan pikkulinnut ovat kovasta varovaisia eikä niistä saa kovin helposti kuvaa. Fasaaniuros on löytänyt naaraan itselleen ja kyllä sitäkin sitten toitotellaan ihan kaikille :-) Uros on käynyt ruokailemassa pihassa koko talven, rouva astui mukaan kuvioihin vasta äskettäin :-)

Ihanaa keväthavaintojen aikaa!

Naurulokkeja ja auringon porotusta

Tänään lähdin kameraa ulkoiluttamaan luonto edellä. Elämykset ensisijalla ja kuvat mukaan sitten, jos niitä olisi tullakseen.

Ihmeellisen vähän törmäsin lintuihin tai muihin kevään merkkeihin. Nämäkin naurulokit löytyivät jäältä sulaa odottelemasta. Oman pihan tintit jähmettyivät heti, kun sinne meni kameran kanssa tähyämään.

Mutta naurulokit ovat kevättä. Ihana niin :-) Näinpä räkättirastaitakin. Iloisia kohtaamisia nekin :-)

Meillä aurinko porotti lämpimästi. En huomannut katsoa päivän lämpimimpien hetkien lukemia, mutta ennen puolta päivää oltiin jo 11 asteessa. Ja aurinko sen kuin lämmitti :-)

Yritän keksiä, millä saisin pidettyä kasvoni auringolta suojassa. Nyt käytän suojakertoimen 50 aurinkovoidetta, mutta sitäkin pitäisi nähtävästi lisäillä iholle tämän tästä. Juuri nyt iholla on kovasti päivettynyt olo. Minun kasvoni nappaavat väriä nopeasti, mutta epätasaisesti. Saisi jäädä väri tarttumatta ollenkaan :-( Mutta minkäs sille voi.

Naurulokkien läheisyyttä tällä kertaa :-)