Suolammella (muutamallakin) olen vieraillut parina viikonloppuna. Sellaisia löytöretkiä ja uusien paikkojen etsimistä, mutta aina on löytynyt ilahduttavia pysähtyneitä hetkiäkin. Kuten eilen välkekorennot. Korento-osaamiseni ei ole kaksinen, mutta välkekorento on helposti tunnistettava korento. Ja onhan minulla viime vuonna ostamani korentokirja tunnistamisen tukenani ;-)
Välkekorento jää välillä paikoilleen tiirailemaan niin pitkäksi aikaa, että se on helppo kuvata lennostakin. Pysähtynyt hetki juuri tässä :-)
Kirpputorin tyhjennyspäivä. Eiliseen asti olen vienyt sinne lisää tavaraa, joten kotiin tuotavaa riittää. Tuon kaiken ensin kotiin ja lajittelen ne vasta täällä kaikessa rauhassa.
Onpa se kaunis!
VastaaPoistaMetallinhohtoinen väri tuo oman säväyksensä ;-)
PoistaNuo korentojen siivet ovat niin hennot ja kauniit. Hienosti sait ne kuvattua.
VastaaPoistaKiitos, Rantakasvi!
Poistakuin keiju
VastaaPoistaNo melkein :-)
PoistaKaunis tuo korento.
VastaaPoistaSamaa mieltä :-)
PoistaKorennot ovat kivoja. Minäkin innostuin pari vuotta sitten korennoista niin, että ostin korentokirjan ja meinasin opetella tunnistamaan niitä. Mutta aina kun on juuri saamaisillaan selville nimen, seuraavalla sivulla onkin melkein samannäköinen. Ota siinä sitten selvää, kumpiko se niistä kahdesta onkaan. Mutta kyllä minä vielä joskus...
VastaaPoistaKorennoillakin sukupuolten välisten ulkonäköerojen lisäksi soppaa hämmentävät ulkoasun muuttuminen iän ja kesän myötä. Minä olen kohdannut vain tuoki tavallisia korentoja, joten ne on tullut jotenkin tunnistettua ;-)
PoistaUpeita värejä noissa korennoissa. Viimeisessä kuvassa on kuin syöksylentäjä. :)
VastaaPoistaSyöksylentäjä surrasi siinä ihan paikallaan miettien kai, mitä seuraavaksi tekisi ;-) Tai sittenkin oli tosissaan ruokaa vaanimassa :-)
PoistaOnpas hienonvärinen korento! En muista kuvanneeni tällaista koskaan.
VastaaPoistaKorentokirjan mukaan ovat yleisiä, mutta en minäkään niihin montaa kertaa kesässä ole törmäillyt.
Poista