Treffien jälkeen kummaltakin osapuolelta kysytään arviota treffikumppanista. Kun kaveri "ei ollut ollenkaan minun tyyppiäni", se tarkoittaa, että treffikaverin pituus, paino, hiusten väri, harrastukset tai vaikkapa pukeutumistyyli ei vastannut omaa ihannetyyppiä. No, jotenkin ymmärrän tämän tällaisessa ohjelmassa, siinä ja siinä. Mitäs niistä henkisistä, tärkeistä ominaisuuksista.
Tinderin kaltaisella deittialustalla sama toistuu, mutta tiukemmin. En ole siis itse Tinderissä ;-) Kaikki väittämäni perustuu nyt kuultuun tietoon. Kiinnostuksen kohteethan valitaan alunperin aikalailla juuri ulkonäön perusteella. Lisäksi deittailun tarkoitus tuntuu aika seksihakuiselta, vaan ei ollenkaan parisuhdehakuiselta. Enpä haluaisi olla nuori tällaisessa maailmassa.
Minä olen virallisesti oikein hyvä tyyppi (olen käskenyt miehenikin sanomaan niin ;-) ), mutta ulkonäköni perusteella en olisi tässä nykyisessä maailmassa päässyt mihinkään. Enkä siten olisi löytänyt myöskään sielunkumppaniani eli puolisoani.
Jokainen yli 30 vuotta onnellisessa parisuhteessa elänyt tietää, ettei matkalla kanna ulkonäkö, ammatti, vaatemaku tai harrastukset. Onnelliseen matkaan tarvitaan yhteisiä arvoja, yhteistä huumorintajua (tai edes sinne päin), toistensa kunnioittamista ja sitoutumista.
En tarkoita tietenkään, että olisin mennyt naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka ulkonäkö ei miellytä minua. Tarkoitan sitä, että parisuhteemme kantavat rakenteet ovat alusta alkaen olleet paljon syvemmällä. Harmi, että trendi nykyään on toisenlainen :-(
Tähän lisään kuvia jalohaikarasta Latvian matkaltani. Näitä oli alunperin kolme, mutta vain yksi jäi kuvattavaksi.
On se kaunis lintu. Olet päässyt lähelle lintua. Me olemme nähneet linnun vain kaukaa.
VastaaPoistaJoki kulki ihan tien vieressä, välissä oli näköesteenä puita. Niiden lomasta näin valkoista ohi ajaessani ja pysähdyin asap. Puiden lehvät antoivat hieman suojaa, mutta arkoja olivat.
PoistaAjattelen samalla tavalla kuin sinä. Enkä jaksa kiinnostua minkäänlaisista tosi-tv-ohjelmista. Ihmetyttää että monet minuakin vanhemmat naiset katsovat kaikenmaailman hömpät tv:stä. No, minäkin olen seurannut jo vuosia Emmerdalea, mutta se muuttuu koko ajan mahdottomammaksi, siis alkaa muistuttamaan juurikin noita sarjoja/ohjelmia joita en katso, joten pitää kai kohta senkin katsomisesta luopua.
VastaaPoistaHienot lintukuvat! Harmaahaikaroita näkyy paljon täällä meillä päin.
Kiitos, Kristiina!
PoistaOnnekas sinä noiden harmaahaikaroiden kanssa :-)
Upea lintu ja upeat kuvat. Tosi tv ohjelmat...ei voisi yhtään vähempää kiinnostaa.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaMe katsomme kanadalaista (?) Remppa vai muutto -ohjelmaa silloin, kun siitä on jaksoja katsottavissa. Se on koukuttanut meidät :-) Muuten olen melkoisen heikko tv:n katselija.
wau kun on hienot kuvat haikarasta, en oo koskaan nähnyt moista lintua.
VastaaPoistaTelevisiossa monessa ohjelmassa yritetään väkisin naittaa toiselle ihmiselle, maajussille morsian mukaan lukien, ihan kuin ei muuten löytyis kummpania, mutta tuo on ainut mitä itse katson silti, vaikka lopussa ei kukaan valitse ketään, jos ei sydän sano mitään jo alussa, niin väkisin täytyy vain olla ohjelmassa.
Kiitos, Pike!
PoistaMinäkin olen nähnyt vain muutaman kerran ja silloinkin kaukaa. Tämä oli upea tilaisuus.
Parin muodostaminen taitaa olla aika vaikeaa nykyään, sillä kohtaamispaikkoja on paljon entistä vähemmän. Ihmiset eivät juuri lähde ulos muihin tutustumaan.
Komea jallu. Sen ei ainakaan tarvitse stressata ulkonäköpaineista, on sen verran nätti olento, haha! :D Voin kyllä itse tämän ajan nuorena tai ainakin nuorehkona osittain allekirjoittaa kuvaamasi ongelman - meininki on monin paikoin hyvinkin pintapuolista. Onneksi se ei päde kaikkiin piireihin. Tv-ohjelmat kuvaavat sen tietyn kuplan väkeä, samoin juuri tietynlaiset tyypit käyttävät Tinderiä. Olen siitä onnekas, että liikun vähän "syvällisemmissä" piireissä, joissa puhutaan ja ajatellaan muutakin kuin ulkonäköä. :) Itse asiassa ongelmani on ennemminkin se, että tunnen itseni välillä liian pinnalliseksi kavereihini verrattuna! :D
VastaaPoistaEi tarvitse periaatteessa - mutta sen lajikaverit ovat ihan yhtä kauniita ja kilpailu on varmasti niilläkin kovaa ;-)
PoistaMielenkiintoista! Miten neuvoisit muita nuoria aikuisia löytämään tuollaisia syvällisempiä piirejä? Mistä niitä löytyy ja miten niihin pääsee?
En osaa sanoa. Olen vain sattunut päätymään. Voisin toki sanoa, että yliopistolta ja ympäristöjärjestöistä (Luontoliitto!<3), mutta ei sekään välttämättä mitää takaa. Ehkäpä ratkaisevaa on myös se, että omassa kuplassani ei olla kauhean aktiivisia sosiaalisen median, etenkään kuvapainotteisemman (Insta), käyttäjiä. Ehkä se, ettei keskitytä elämän esittämiseen kuvin, auttaa keskittymään olennaiseen.
PoistaOlen miettinyt myös nykyajan deitti-ilmapiiriä (lukemani perusteella) ja se on menny todella kovaksi. Lihavat, työttömät ja rumat putoaa armottomasti pois jo heti päältä. En pystyisi siihen peliin enää, vaikken olisikaan edellämainittuja. Kyllä omaa pitkäaikaista kumppania arvostaa jo sen takia, että se on siinä pysynyt.
VastaaPoistaJalohaikara on kyllä nimensä veroinen! Tänä vuonna jäi bongaamatta.
Ei se armollista taida olla juuri kenellekään :-(
PoistaMutta hyvä niin, ettei tarvitse itse etsiä paria.
Uma bela sequência de fotografias e aproveito para desejar um bom fim-de-semana.
VastaaPoistaAndarilhar
Dedais de Francisco e Idalisa
O prazer dos livros
Thank you, Francisco!
PoistaMä luulen, että ulkonäkö on aina ollut tärkeää parimuodostuksessa. On ollut tärkeää löytää itsensä "tasoinen" tai hieman parempi seurustelukumppaniksi. Nykyisin se vaan jotenkin tuodaan suoremmin julki! Miehet/pojat nykyisin helpommin syrjäytyy ns. seurustelumarkkinoilta, koska usein videopelimaailma on heidät antisosiaalistanut juurikin sen ikävaiheen yli, jolloin olisi pitänyt oppia olemaan seurustelemassa. Ei osata jutella enää, keskustella! Sisällä 10 vuotta pelikoneen kanssa näkyy yleensä myös ylipainona, terveyshuolina, välinpitämättömyytenä vaatetukseen ja ulkonäköön ylipäätään. Elämä on kääntynyt sisäänpäin. Seksistä ei ole muuta kokemusta kun nettipornon kautta. Kotona ei olla opittu perustaitoja itsenäiseen elämään. Ei osata tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkiä jne. Näitä tapauksia näen työni kautta aivan jatkuvasti. Tyttöjen itsetunto on matala, verrataan itseä johonkin julkkiksiin. Ihan nättejä, kivoja tyttöjä, vaan minäkuva ihan hukassa! Ei myöskään ole realistista kuvaa omasta osaamisesta, sekin helposti aliarvoidaan. Liittyi se sitten opiskeluun tai elämäntaitoihin. Tytöt kuitenkin n. 17-18-vuotiaana jotenkin hurjasti aikuistuvat ja heistä ei enää tarvitse samalla tavalla olla huolissaan.
VastaaPoistaOlet varmasti oikeassa. Mutta meidän nuoruudessamme ulkonäkö ei ole ollut ihan niin painavassa roolissa kuin nyt. Silloin oli monta muutakin seikkaa, jotka merkitsivät.
PoistaToisaalta enhän minä kauheasti tiedä niistäkään ajoista, tapasinhan mieheni ollessani 16-vuotias ja siitä asti olemme yhdessä olleet. Mutta sen muistan, että jos muutaman kerran käytiin treffeillä, niin kyllä silloin jo seurusteltiin. Nykyään mennään parisuhdepolkua kauan ja syvälle, ennen kuin tehdään päätös seurustelusta. Tämä siis karkeasti yleistäen. Mutta se on mielestäni hassua - tai ainakin kummallista.
Oi miten upeat kuvat haikaroista, luulen niin, en saa kovin selvää,mutta haikarat siellä,upeina kaula korkealle kurkottaen:)
VastaaPoistaKiitos, Anni!
PoistaValkoisia, kauniita jalohaikaroita Latviasta tällä kertaa. Näkee noita joskus Suomessakin :-)
Hieno kuva kauniista jalohaikarasta.
VastaaPoistaHyvää pohdintaa, olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Tuntuu, että ylipäätään ihmissuhteista on tullut kovin kertakäyttöisiä. Parisuhteeseen mennään ruusuisin kuvitelmin ja ajatellaan, että kaikki on jatkuvasti pelkkää juhlaa. Kun ensimmäinen epämiellyttävä tilanne tulee, ollaan heti valmiita lähtemään eri suuntiin. Ei jakseta eikä haluta pohtia, miten vaikeassa tilanteessa voisi mennä eteenpäin yhdessä. Surullisinta tämä on niissä parisuhteissa, joihin on nopealla tahdilla tehty lapsia. Kuinka vaikeaa mahtaa kaikki asioiden ja tilanteiden sovitteleminen olla, kun perheessä on sinun, minun ja yhteisiä lapsia. Toki ulkonäöllä on suhteen alussa ainakin jonkinlainen merkitys. Ehkä tänä päivänä kaikki ulkonäkö- ja pukeutusnormit ovat yksipuolisempia ja mainosmaailman sävyttämiä. Halutaan olla yksilöllisiä ja erilaisia, mutta todellisuudessa erilaisuutta ei sitten hyväksytäkään. Itse olen pitkässä parisuhteessa, jossa on aina ollut tärkeää yhteinen arvo- ja ajatusmaailma, huumori ja toisten ihmisten kunnioittaminen. Kuten sinäkin mainitsit. Meillä on ollut vaikeitakin aikoja, mutta yhdessä ne on jaettu ja ratkottu. Sellainen vahvistaa ja nivoo suhdetta lujemmin yhteen.