Närhiä ja mustarastaita - ja mahdottomasti muitakin lintuja

Viime kesä sujui hyvin. Ei tullut isoja vastoinkäymisiä ja reilun kolmen viikon mittainen loma riitti oikein mainiosti. Jos ja kun kesä ei sujukaan hyvin, kesälomaan ahdetut odotukset vuoden rentoutumisesta ja kiireen nollaamisesta eivät välttämättä täytykään. Siitä käynnistyy helposti ikävä väsymyksen, stressin ja lepäämättömyyden kierre. Elämän stressivaiheita ei oikein voi ennakoida eikä etukäteen vähentää. Isot murheet tulevat, kun ovat tullakseen.

Tämän kesän onnistumiseen vaikutti ensinnäkin edellinen kesä. Se sujui hyvin ja loman määrä vastasi käytännössä tarvetta. Niistä lähtökohdista on aina hyvä ponnistaa eteenpäin. Suru tai onnettomuus itsellä tai lähipiirissä syö voimavaroja ja vaikeuttaa lepäämistä. Nyt ei niitä murheita ole ollut pariin vuoteen ja se elvyttää kummasti.

Se, mihin voi vaikuttaa itsekin, on lepäämisen ja loman jaotteleminen muuallekin kuin kesään. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tarvitsee aikaa palautumiseen. Kunnon loma kerran vuodessa ei enää riitä. Lomia pitää saada muuallekin, vaikka pieninä pidennettyinä viikonloppuina. Ennaltaehkäisy toimii tässäkin paremmin kuin jälkikorjaaminen.

Loma ei tarkoita minulle vain lomaa töistä, vaan ennen kaikkea lomaa arjesta. Se puolestaan voi tarkoittaa itse kullekin ihan eri asioita. Minä tarvitsen poistumista kotoa. Ainakin osaksi aikaa lomaa.

Lomattomana aikana otan taukoja arjesta käymällä etäpäivinä pihalla kuuntelemassa lintumaailman ääniä. Ei vie paljon aikaa :-) Tai keskittymällä kympin edestä koiran kanssa leikkimiseen. Tai ulkoiluttamalla kameraa jossain lähellä.

Mikä on sinun tapasi irrottautua arjesta ja ladata akkujasi?

Asiasta sukkaruukkuun: Harakka jahtasi närheä ensin naapurin jalomännyn ympäri ja sitten toisen naapurin kuusen ympäri. Sinne oksalle se (närhi) jäi sitten päivystämään ja ihmettelemään jahdin jälkeen.

Naapurien orapihlaja-aidat kutsuvat luokseen lintuja toisensa jälkeen. Tässä mustarastas marjojen kimpussa :-)

Lokakuu alkaa hivutella puolta väliä. Mustarastaita riittää meillä enemmän kuin koskaan. Ihan mahdottomasti. Vihervarpuset parveilevat, samoin tilhet tulevat ja menevät parvissa edes- ja takaisin. Räkättirastaat ovat myös innostuneet naapuriaidan marjoista. Pikkuvarpuset ja tiaiset näkyvät ja kuuluvat jatkuvana ruuhkana. Käpytikka huutelee aina johonkin väliin. En muista näin ruuhkaista syksyä aikaisemmin. Johtuneeko siitä, että nyt olen etätöissä ja läsnä niin paljon?

Millä syysfiiliksillä sinä kuljet?