maanantai 28. lokakuuta 2019

Tulipas sitten huomattua, mikä ihan oikeasti on minulle tärkeää

Aloitin viikonloppuna kalenterieni ja satunnaisten päivä- ja runovihkojeni puhtaaksikirjoittamisen. Olen säästellyt mahtavaa vihko- ja kalenterimäärää, sillä niissä on jos minkälaista merkintää ja muistiinpanoa. Kirjoitan valitsemani merkinnät Word-tiedostoon vuosi kerrallaan kuukausittain ja päivittäin. Sunnuntaina kahlasin läpi vuoden 2009 kalenterin.

Ensin minulla oli olevinaan selvä visio siitä, millaisia merkintöjä haluan tallentaa. Edetessäni kalenteria eteenpäin päädyin moneen kertaan miettimään valintoja uudelleen. Vaikka tuo vuoden 2009 kalenteri onkin aika niukoin tiedoin täytetty, askaroin moneen kertaan, mitä sieltä haluan tallentaa.

Vaikka olen tehnyt ihan mielenkiintoisen 'uraputken' elämäni aikana ja olen päässyt mukaan mielenkiintoisiin luottamustoimiin, tulin siihen tulokseen, että niistä en tallenna mitään. Enpä olisi uskonut päätyväni tähän. Jotenkin kuitenkin kaikesta siitä niihin käytetystä suunnattomasta aikamäärästä huolimatta tulin alle puolen vuoden kirjaamisen jälkeen siihen tulokseen, että nuo asiat eivät ole minulle tässä vaiheessa tärkeitä. Niissä ei ole mitään niin isoa tai hienoa, jota pitäisi muistella. Tärkeät, muistamisen arvoiset asiat ovat niitä ihan muita juttuja.

Olipa hyvä, että ryhdyin tähän nyt, enkä vasta 20 vuoden kuluttua! Nyt voin ihan oikeasti suunnata voimavarojani ihan eri tavoin kuin ennen tätä alkua. Toki olen kovasti työorientoitunut ja se on minulle edelleenkin tärkeää. Mutta se on tekemistä, joka tapahtuu nyt ja suuntautuu osin myös tulevaisuuteen. Nyt tiedän, etteivät nämä asiat ole elämäni huippujuttuja, enemmänkin vain eräänlaista välttämättöntä arkea voidakseni nauttia niistä kestävämmistä asioista enemmän. Työtä on kiva tehdä, mutten aio keskittyä muistelemaan niitä tekemisiäni.

Yksi kalenteri on päätynyt paperinkeräykseen. Ensi viikonloppuna taidan jatkaa tätä dokumentointia.

Siihen asti lumisempia hyvän viikon toivotuksia viime vuoden nokittelevien vihervarpusten kuvan kera :-)


8 kommenttia:

  1. Hei, minäkin tein tuota kerran! Halusin heittää pois lapsuus- ja teinivuosien päiväkirjoja ja kalentereja, etteivät ne veisi turhaan tilaa, mutta en halunnut menettää kaikkea. Niinpä aloin kirjoittaa puhtaaksi niiden sisältöä. Muutaman sivun säästin ihan paperisena, mutta suurimman osan naputtelin koneelle. Mielenkiintoista puuhaa! Nyt pitäisi taas jossain kohtaa ottaa sama uusiksi. On nimittäin ehtinyt kertyä melkoinen kasa kalentereja. Uudempia päiväkirjojani en kyllä aio heittää pois, joten niiden kohdalla ei tarvitse onneksi nähdä sitä vaivaa enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on vielä aikaa säilöä kaikkea :-)
      Meillä on tarve päästä kaikesta mahdollisesta eroon.
      Siksi kaikki muistot ovat digitalisaation edessä.

      Ja ainahan voi skannata, jos haluaa kaiken säilyvän kokonaan :-)

      Poista
  2. Minullakin on kalentereita ja päiväkirjoja tallessa kasapäin, ensimmäiset jo alakouluajoilta. Tykkään tehdä listoja ja tilastoja. Vaan päiväkirjoissa ja kalentereissa on paljon sellaista, mitä on vaikea siirtää word-tiedostoon. Pienet piirrokset ja jopa käsialan kehittyminen on jännää tarkkailtavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Skannaaminen ja kuvankaappaukset ovat poikaa monessa digitointitilanteessa :-)

      Poista
    2. No niin tietysti. Ajattelin taas kovin yksioikoisesti.

      Poista
    3. Olen itse 'hoksannut' tuon vasta, kun kuulin jonkun muun tehneen vastaavaa valokuvien kanssa ;-) Monen sukupolven valokuva-arkiston ei tarvitse välttämättä olla kokonaan pelkästään alkuperäisinä kuvina, vaan osan voi digitoida. Tuo joku muu oli tosin digitoinut kaikki ja luopunut fyysisistä kuvista kokonaan.

      Digitoimisajatuksen alkutaipaleella kuvittelin skannaavani kaikki muistiinpanoni, mutta sittemmin päätin karsia tallennettavaa ja laittaa niitä myös aikajärjestykseen. Siitä päädyin valikoivaan puhtaaksikirjoittamiseen. En tiedä vielä, mitä skannattavista alkuperäisistä materiaaleista heitän pois ja mitä jätän vielä itselleni. Aika näyttää. Mutta varmasti noita skannattavia juttuja tulee tähän kokonaisuuteen jonkin verran :-)

      Tämä on eräänlaista päiväkirjojen varmuuskopiointia ;-)

      Poista
  3. Kun olin nuori ja asuin vielä lapsuudenkodissani, isäni ja siskoni pyrkivät lukemaan päiväkirjaani, vaikka sitä piilottelin ahkerasti paikasta toiseen. Sitten sain älyväläyksen. Opiskelin venäjää...kirjoitin suomeksi venäjän kirjaimilla! No, nyt ne ovat kyllä itsellenikin hieman haastavia! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!