Reitti osoittautui vähintään niin viehättäväksi kuin toivoimmekin. Vaikeutena oli saada autoa pysäköityä tai edes pysäytettyä herkullisten näkymien äärelle. Menomatkalla jouduimme jättämään tuon punaisella ympyrällä merkityn kohteen luona nojailleen harmaahaikaran yksikseen, sillä pysähtymismahdollisuuksia ei vain ollut.
Takaisin tullessamme jäin autosta kapean tieosuuden päätyttyä ja suuntasin kameran kanssa lähemmäs merta. Jos silloin huomasin, että harmaahaikaroita oli monta. Ei enää siellä, mihin jätimme yksinäisen kököttelijän menomatkalla odottelemaan meitä, mutta siellä täällä ihan siinä lähellä. Ja mikä parasta, tuosta merkitystä kohdasta löytyi sitten pysäköintipaikkakin (vaikkei tietenkään merkitty).
Harmaahaikara on varovainen ja lähtee heti hermostuttuaan lentoon ja vaihtaa paikkaa. Onneksi se hermostuu usein kohtuuajassa uudelleen ja lähtee taas lentoon etsiäkseen taas uuden paikan. Kun siis hyvän paikan löydettyään malttaa odottaa, niin ainakin tuosta massasta useampi palasi liihottelemaan ja laskeutumaan tuohon lähelle yhä uudestaan. Silloin pääsi kuvaamaan :-)
Lähtöpäivänä meille jäi niin ikään hieman aikaa tapettavaksi ja päädyimme käväisemään tuolla uudestaan. Nyt pysäköintipaikka olikin jo tuttu paikka :-)
Sää oli niukasti sateinen, joten emme jääneet kovasti odottelemaan. Pienen saaren rannassa lepäilevä merihanhipari sulatti sydämeni - ei ole mitään tavallista nähtävää sekään minulle. Muutaman kuvan räpsin, ennen kuin palasin takaisin autoon sateen suojaan.
Matkaa Maarianhaminan keskustasta tähän lintuparatiisiin on noin 5 kilometriä.
Ihanaa alkanutta keväistä viikkoa!
Järsön tie kaikkiaan on aivan ihana ja kaunista katseltavaa riittää. Ja kesäaikaan tuon tien päästä löytyy ihastuttava kahvila kasvihuoneineen ja puutarhoineen.
VastaaPoistaNåtöstä ja Järsöstä löytyy myös luontopolut, joille emme ehtineet ollenkaan.
PoistaTäytyy ehdottomasti tulla uudestaan :-)
Mielenkiintoinen paikka.
VastaaPoistaKoko Ahvenanmaa tuntui olevan täynnä eksotiikkaa :-)
PoistaUpea paikka, ei ihme, että linnutkin viihtyvät. Meidän järvellä pesii haikaroita, kaulushaikaran sumusireeni on tuttu ääni ja harmaahaikaran tapaa useasti kesän mittaan. Yhtenä kesänä lähisaaressa pesi jalohaikara, mutta se taisi saada niin paljon huomiota, että valitsi seuraavaan pesintään rauhallisemman paikan.
VastaaPoistaKyllä teilläkin on sitten eksoottiset olosuhteet!
PoistaKadehdin kovasti :-)
Mahtava paikka, hienoja kuvia linnuista.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaSuosittelen matkaa Ahvenanmaalle, kunhan saadaan tuo korona tuosta rauhoittumaan :-)
Vautsi vau, kun on hienoja kuvia!
VastaaPoistaVarsinkin harmaahaikara jäi mieleeni, ja sitä katsoinkin pitkään.
Läheltäkin voi löytää eksoottisia paikkoja kuvailemiseen!
Kiitos, Harakka!
PoistaSuomi on komea maa ja nähtävää riittää laidasta laitaan :-)
Ohoo! Uskallatte matkustella?
VastaaPoistaMie hädintuskin uskallan lähikauppaan...
Voi tätä aikaa... :(
Harmaahaikara on istuessaan tosi surkean näköinen ilmestys. Sellainen tragikoominen. ;)
Lentäessään se saakin komeutta kroppansa.
Pysy terveenä!
Kiitos, Una!
PoistaOlemme olleet kotona jo viikon ja puolitoista viikkoa sitten pitkään suunnitellulle kotimaan matkalle lähtiessämme kotimaan matkailusta ei ollut ohjeistusta eikä varoituksia. Toki moni asia muuttui noiden perillä viettämiemme kolmen yön aikana.
Olimme aikalailla eristyksissä ja hygienian kanssa supertarkkoja. Eikä Ahvenanmaalla ollut tuohon aikaan vielä yhtään koronatartuntaa.
Kädet rypistyvät kaikesta jatkuvasta pesusta, eihän se iästäkään voi johtua ;-)
Terveyttä sinullekin <3
Onpa todella upeat kuvat. Hienon paikan olette löytäneet.
VastaaPoistaKiitos, Anneli!
PoistaHyvin mielenkiintoinen paikka. Todella upeita kuvia.
VastaaPoistaKiitos, Sami :-)
Poista