tiistai 1. syyskuuta 2020

Elokuun pikkulepinkäinen ja poikanen

Elokuisen päivän kuvat pikkulepinkäisestä ja sen poikasesta ovat jääneet roikkumaan ilman minkäänlaista huomiota. Välillä käy niin, että tulee kuvaruuhkaa. Mutta onneksi kaikki kuvat pääsevät päivänvaloon ennemmin tai myöhemmin ;-)

Tämä on yksi ainoista kuvistani tähän mennessä koiraspikkulepinkäisestä poikasensa kanssa. Poikasten ääni kuului usein, mutta tämä on kesän ainoita näköhavaintoja.


Poikanen pakeni pian paikalta, isä jäi päivystämään.





Koiras lentää välillä näyttävästi pois ja kaartaa sitten takaisin vahtivuorolle ihan alkuperäisen päivystyspaikan lähelle.


Töissä on tällä hetkellä todella hektistä - osittain oma vika, kun olen haalinut innostavia työtehtäviä korin pullolleen. Sieni-/metsäreissut ovat olleet työpäivän jälkeen hyvää tasapainottavaa meditatiivista puuhaa kuormitustilan purkamiseen. Vielä pärjäillään - ja kuun vaihteessa on kalenterissa syysloma :-)

Mitä sinä teet edistääksesi jaksamistasi?

21 kommenttia:

  1. Kaunis lintu. Meilläpäin oli monta pesuetta. Ilo seurata.

    VastaaPoista
  2. Minulle jälleen uusi laji, en ole koskaan nähnyt. Täällä saa ihailla "läheltä" :)

    VastaaPoista
  3. Pikkulepinkäisellä on tarpeellinen kasvomaski :)
    Minun jaksamiseni salaisuus on se, että syön hyvin ja nukun hyvin 💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se on todella ajan hermolla ;-) Hyvin hoksattu :-)

      Hyvin nukkuminen on osin taitolaji. Mutta siksikin siihen kannattaa panostaa :-)

      Poista
  4. Kylläpäs se nyt poseeraa sulle hienosti!
    Ja munhan ei tarvi jaksaakaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki ajattelin, että se päivystää ja vartioi, mutta tuohan on huomattavasti osuvampi ja imartelevampi selitys ;-)

      Aina ei tarvi, mutta olisi kuitenkin kiva. Jotain sinäkin sen kivan eteen teet :-)

      Poista
  5. Kivan näköinen lintu ja hyvät kuvat. Kiitos postauksessa.

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Olen etätöissä. Meillä on etätyösuositus 31.10. asti. Ennen koronaa tein etätöitä keskimäärin kolme päivää viikossa. Kun työmatka on sata kilometriä suuntaansa, etätyö on mahtava kannuste työn tekoon :-)

      Poista
  7. On muuten terhakannäköinen vartija. Ja on oikein naamio ja kaikki omasta takaa. Kaunis lintu.

    Tällä hetkellä kaiken tämän stressin ja paineen keskellä teen vain yhden päivän kerrallaan. Keskityn siihen, mikä on käsillä (toki etukäteen vähän suunnittelen päivän kulkua) ja teen sen. Kodin myynti, pandemia, työ... kun kaikki on niin epävarmaa, niin ei voi kuin vain elää päivän kerrallaan. No, ehkä tämä joskus tästä taas kirkastuu ja niinhän se taitaa olla monella muullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä kerrallaan ja asia kerrallaan kuulostaa hyvältä :-)

      Poista
  8. Nykyisessä elämänvaiheessa ei tarvitse miettiä jaksamista, mutta silloin kun olin työelämässä, niin akut latautuivat järvellä ja metsässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainioita (ja niin miellyttäviä) latautumiskeinoja :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!