keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Joka vanhoja muistaa, sitä *#% päähän?

Toisinaan (säännöllisesti) pohdin puolivakavissani jonkinlaisen elämänkerran kirjoittamista. Siis ihan omasta elämästäni. Koska kirjoittaminen on ollut aina minun juttuni, ajattelen jotenkin pääseväni omista haamuistani eroon kirjoittamalla ne auki. Mutta sitten päädyn siihen, ettei niitä kukaan kuitenkaan lukisi. Ei niitä kovin moni haluaisi kuunnellakaan ja yritänkin myös muistaa sen 😂.

Tuo lukemani Häpeän hoito -kirja avasi taas mennyttä ja nykyistä elämääni auki. Ei mitenkään erityisen kipeästi, mutta tulipahan taas käytyä paljon läpi. Tuli käytyä läpi myös niitä asioita, mitä olen oppinut, missä olen parantanut ja mistä minun ei kannattaisi enää välittää.

Olen päättänyt armahtaa itseni lapsena ja nuorena tekemieni virheiden ja hölmöyksien häpeästä. Yritän muistaa tämän joka kerta, kun päädyn häpeämään menneitä tekemisiäni. Olen päättänyt ymmärtää sen, että niissä olosuhteissa, niillä valmiuksilla, en ole pystynyt parempaan.

Vaikeampi itsensä armahtamisen kohde on omat aikuisajan tekemiset. Puolirikkinäisen ihmisen paras toiminta ei ole riittänyt eheiden ikätoverien standardien lähellekään aika ajoin. Jotain toimintaani häpeän jälkikäteen itse. Lähelleni on löytynyt kuitenkin myös niitä julkihäpeän levittäjiä. Minun on annettu ymmärtää, että olen toiminut todella, todella väärin. Se on ollut hyvä syy melkein mihin vain syrjimiseen. Se satutti vuosia ja vasta muutaman vuoden ajan olen löytänyt armollisuutta itselleni. Kukaan ei ansaitse sellaista kohtelua, enkä aio sellaista myöskään jatkossa ottaa vastaan.

Minun isoin kompastuskiveni on ollut erilaisuus ja se, etten ole edes halunnut olla samanlainen kuin kaikki muut. Ei niin, etten arvostaisi muita, vaan niin, etten kestä muottiin sovittamista. En ole koskaan muotteihin sopinut ja sopeudun mieluummin siihen kuin siihen häpeään, etten edelleenkään onnistu yhdessäkään muottiin sovittamisessa.

Mutta ehkä tässä on taas riittävästi tähän tilanteeseen. Kiitos kun käyt lukemassa tai katsomassa valokuviani. Säästelen seuraavaa menneisyysvuodatusta taas joksikin aikaa eteenpäin. Nyt oli vain ihan sormen ja näppäimistön välissä paljon tunteita.

Vanha muisto kesämökkireissulta Konnevedeltä vuodelta 2015. Elämään mahtuu onneksi niin paljon hyvää, että kiitollisuus ja ilo ovat keskimäärin niitä päällimmäisiä tunteita omassa elämässä. Kiitos 🥰.



11 kommenttia:

  1. Joutsenia onkin näkynyt paljon. Joopa, erilainen olen myös ollut aina. En ole sen antanut häiritä, vaan olen tehnyt omia juttuja. En myös kestä epäasiallista kohtelua, ja pahaa puhetta. Olen aina pitänyt puoleni, ja pidän jatkossakin;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, Anne!

      Minä olen välillä pitänyt puoleni ja välillä musertunut palautteen alle. Lapsuudesta saadut eväät ratkaisevat paljon siitä, miten elämän haasteita jaksaa kohdata.

      Poista
  2. On tuo joutsen iso, näin tänään eka kertaa läheltä livenä. Kunnon matkustajakone;D

    Olen onekseni säästynyt pahimmilta häpeän tunteilta, luonnostaan kun olen kokolailla häpeämätön, menen esim ensimmäisestä kutsusta kahvi/ruokajonoon, olen huomannut että kun "uhraudun", muilla on helpompaa. Minua kun ei hetkauta silmäykset ja tuomitsimiset;) Joskus älämölöän ihan huvikseni, aiheuttaakseni hetkellisen vapautumisen, jälleen olen se jonka kautta muut voi tuulettaa tunteitaan, viuhahtelen alasti ajoittain tai tyhmäilen ja hölmöilen ihan muuten vaan.

    Teen itseni mielelläni naurunalaiseksi, varsinkin jos jokin tilanne vaatii laukaisemista, jännitteet purkautuu nopeaan kun nauraa.
    Olen toki tehnyt hävettäviä temppuja mutta vain jos toistan virheeni niin alan ruoskimaan itseäni, kerran saa mokata häpeämättä, jos on ns viaton.

    Jokaisella meistä on oma itsemme ristinä, itse aiheutamme itsellemme suurimmat ongelmat ja pulat, hädät. Mitä paremmin tuntee itsensä, tiedostaa omat motiivinsa niin sitä paremmin ymmärtää myös muita ja sitä helpompaa oma elämä on kun ei tarvitse itsensä kanssa kinata, hävetä jne.

    Hyvä postaus, sai pohtimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sus'!

      Joutsen on ihan mahtavan kokoinen eikä etenkään poikasaikaan ole kovinkaan neuvotteluhaluinen 😊.

      Sinulla on upean vahva itsetunto. Mahtavaa, että käytät sitä muidenkin hyväksi.

      Minun itsetuntoni vaihteli kauan heikosta olemattomaan, kunnes keski-ikäisenä se nousi karikkojen kautta vihdoin veden pinnan yläpuolelle 👍.

      Poista
  3. Ai niin, tuo otsikko: Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee, menee sanonta.

    VastaaPoista
  4. Thank you, Agnieszka!

    (I suppose) she was eating alone for a while and finally flew back to its family.

    VastaaPoista
  5. Voimakkaita tunteita. Sitä on tuntemisen voima ja ihmisenä oleminen. Olet selvinnyt, pärjännyt ja iloitset. Elät.
    Hyviä hetkiä ja iloista alkavaa toukokuuta sinulle!

    VastaaPoista
  6. Vau mikä kuva. Oikein Hyvää ja Rauhallista Vappua.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!