maanantai 9. elokuuta 2021

Elämän opetuksia plus sitruunaperhonen ja kimalainen

Jos elämä jotain opettaa, se on suhteellisuudentaju. Mitä syvemmissä vesissä on joutunut selviytymään, sitä helpommilta seuraavat haasteet tuntuvat. Elämän haasteet eivät jakaudu tasaisesti ihmisten kesken, eikä niitä voi mitenkään vertailla. Tuskan määrä ei ole siis koskaan suorassa suhteessa tuskan aiheuttajan suuruuteen tai määrään. 

Henkilökohtaisesti minua nyppii se, kun joku joko olettaa tietävänsä jonkin yleisen tunnetilan, joka liittyy joihinkin tapahtumiin tai uskottelee itselleen ymmärtävänsä, miltä minusta tuntuu. Yksi haluaa selittää jonkin tilanteen aiheuttamaa tunnetilaa, kuin se muka olisi kaikille sama. Voihan se ollakin niin, mutta minä koen eri tavoin, enkä voi yhtyä yleistykseen. 

Olen ollut kovin avoin elämäni vaiheiden kanssa, mutta ikäväkseni olen huomannut sen olevan perin haitallista itseni kannalta. Aina joku jaksaa nostaa esiin pienet huomioni, joista hän tekee sen jälkeen suurta draamaa. Aika masentavaa? Yllätyksekseni netissä ei ole tullut vastaiskuja, ne ovat tulleet ihan tosielämässä. Puskista on helppo huudella? 

Oliko lomani virvoittava? Kyllä ja ei. Melkein kuukauden mittaiseen lomajaksoon sisältyi kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ihania huippuhetkiä ja toisaalta elämän nurjia puolia. Sitähän se elämä on.

Onnellisuus ei ole mielestäni sitä, että huolia ei ole ollenkaan. Onnellisuus on hyviä perustekijöitä ja upeita hetkiä. Jokainen voi itse päättää, miten arvottaa hyvää ja huonoa elämässään. Jos elää riittävän vanhaksi, kaikki elämän perushaasteet ja -kultahetket tulevat tutuiksi. Jos elää lyhyemmän elämän, kaikkea ei tarvitse kohdata.

14 kommenttia:

  1. Voihan nurjuus! Iloisempaa syksyä sulle! Niin, tänä aamuna oli ihan selvä syksyn tuntu ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH!

      On niitä ilojakin riittänyt, mutta toki niitä mielelläni hamuan lisääkin 😊.

      Ihan jo sen ylimääräisen hääräämisen määräkin, mikä syntyy sellaisista ihan tavallisista elämän vastaan tuomista haastavista tilanteista, väsyttää nopeasti. Palautumisaika jää vähiin ja sitten joku puolituntematon tulee vielä selittämään, miltä minusta pitäisi tuntua. Mutta kun ei tunnu! Silloin iskee pieni väliaikainen pikku-uupumus.

      Poista
    2. Mulla on kokemusta siitä, kun mulle on kerrottu että mun pitäis olla onnellinen/iloinen/tyytyväinen. Eikä masentunut ja murheellinen. Välillä kyllä otti kupoliin.

      Poista
    3. Jokainen masennuksesta kärsinyt on varmaan joutunut joskus ottamaan vastaan kehotukset piristäytyä ja ryhdistäytyä 👺. Murrr.

      Poista
  2. Samaa mieltä.
    Erityisesti nettimaailmassa huomaan sen, että väärinkäsityksiä ja - ymmärryksiä tapatuu. Joko itse kommentoin jollekin omasta mielestäni ihan kivasti ja ihminen käsittääkin sen ihan ri tavalla tai katsoo asiaa ihan eri vinkkelistä. Samoin toisin päin: koetan tekstissäni selittää ja kertoa jotain ja kommentoija on käsittänyt asian ihan toisella tapaa tai näkee sen muuten ihan toisin kuin itse tarkoitin. Tekstiinhän ei toki mahdu asian kaikki taustat ja muut, osittain johtunee sittäkin? Jos taas koettaa olla hyvin neutraali, vaikuttaa kylmältä. Vaikea laji. Ja samahan se toki ihan elämässäkin on.
    Onnellisuudesta itse ajattelen samoin kuin sinä. Ei varmaan hellään ole huoletonta, mutta taito nähdä myös niitä oman elämän hyviä ja kivoja asioita, on se, joka pitää pinnalla. Ainakin itselläni. En halua märehtiä huonoilla, vaan pikemminkin vain sietää.
    Hyviä hetkiä sinne, jokaiseen väliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viestintä on aina vaikeaa ja väärin ymmärtäminen tavattoman helppoa. Lisäksi jotkut ovat mielellään ymmärtävinään kaiken todella väärin.

      Minä yritän muistaa päivän aikaan olla kiitollinen siitä, että vasen ranne on terve ja kivuton, vaikkei tuo oikeakaan ihan mahdoton ole. Mutta en muistanut olla kiitollinen sen kivuttomuudesta aikoinaan. Nyt panostan kiitollisuuden aiheiden tunnistamiseen. Toki myös ikävien asioiden kohtaamiseen mahdollisimman pienillä energiahukilla. Minun temperamentillani on kovin helppoa rypeä ikäviä tunteita herättäneissä aiheissa. Se ei kuitenkaan ole kokemusteni mukaan yhtään toimiva toimintatapa 👍.

      Poista
  3. Suhteellisuudentaju on tärkeätä, se on viisautta. Silloin ei tarvitse tehdä kaikesta draamaa, johon sorrun joskus itsekin. Suuret tunnekuohut ovat rasittavia, rakastuminenkin.
    Omien kokemusten kautta sitä itse kukin yrittää ymmärtää toista, mutta olet oikeassa, jokainen kokee omalla tavallaan. Ehkäpä pitäisi opetella sitä kuuntelemisen jaloa taitoa, mutta entäpä jos on luonteeltaan enemmän ongelmien ratkoja kuten minä. Puolisoni tai äitini esim. haluavat enemmän kuuntelijaa itselleen, ja olenkin oppinut antamaan heille tilaa ihmetellä itse asioitaan. Me ihmiset olemme niin valtavan erilaisia kokemusmaailmoiltamme.
    Onnellisuus on mielestäni merkityksellisyyden tunnetta, johon kuuluu - kuten sanoit - niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Ja kyllä, perusasioiden on hyvä olla kunnossa. Hauskinta on, että joskus suuria katastrofaalisia hetkiä on jälkikäteen muisteltu naurussa suin. Kun asioita pystyy katsomaan jo etäämmältä ja suhteuttamaan niitä oikeisiin mittasuhteisiin.
    Pidän pohdiskelevista teksteistäsi.🌞

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Blue Tit!

      Vanheneminen ja viisastuminen (edes vähänkin) tuovat tullessaan onneksi usein erittäin vapauttavaa asennetta ja ymmärrystä. Suhteellisuudentajun kehittyminen on yksi noista asioista 😊.

      Aito kuunteleminen on jalo taito. Kun välillä menee oikein kurjasti, arvostan paljon enemmän sitä, että joku kysyy, miten voin tai jaksan kuin sitä, että joku kertoo ymmärtävänsä tai tietävänsä, miltä minusta tuntuu. Kun ei varmasti tiedä!

      Minäkin olen ratkaisija ja hosun läheisimpien ihmisten kanssa helposti auttamaan ja etsimään ratkaisuja sen sijaan, että malttaisin vain kuunnella. Se tuntuu jotenkin niin kädettömältä, mutta olisi monesti niin tarpeellista. Olen yrittänyt opetella kysymään, mitä voisin tehdä tai miten voisin auttaa. Kun muistan kysyä, asia etenee paljon paremmin.

      Merkityksellisyys liittyy vahvasti eudaimonistiseen onnellisuuteen. Toinen suuntaus on hedonistinen onnellisuus, hetken nautinnot ja nautinnon maksimointi. (https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/onnellisuus). Itselleni merkityksellisyys on ehdottoman tärkeää onnellisuuden elementti 💖.

      Poista
  4. Mahtava kaveri kuva. Värit loistaa.

    VastaaPoista
  5. Viisaita sanoja ja kaunis kuva 🤍 Elämään (ja siinä sivussa kanssaihmisiin) mahtuu kaikkea ja kaikenlaista. Elämä opettaa suhteellisuudentajua ja sitä, mikä on tärkeää, mikä ei. Joku sitten oppii ja joku ei.
    Itse käytän kulunutta sanontaa, että meitä on moneen junaan ja joku jäi asemallekin...
    Leppoisia elokuisia päiviä sinulle.

    VastaaPoista
  6. Me encanta la mariposa limon, es la más abundante en mi jardín. Preciosas fotos. Besos

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!