Tämän päivän luontoannos on hankittu lumitöiden merkeissä. Lumi olikin onneksi kevyttä pakkaslunta, vaikka koira saikin suojakelin kunniaksi vatsakarvansa täyteen pieniä ja isompiakin lumipalloja. Lunta oli kuitenkin paljon ja taivas tiputteli lisää tasaista vauhtia. Hiki siinä tuli.
Olympialaiset alkoivat ja meillä televisio on sen kunniaksi tavallista enemmän päällä. Suomalaisten menestys ja suoritukset kiinnostavat, mutta samalla on mahdollisuus kurkistella taas kaikenlaisia vähemmän tavallisia talviurheilulajeja ja opetella niiden alkeita - teoriassa siis. Selostajat jaksavat mukavasti käydä läpi eri lajien tekniikkaa ja sääntöjä. Niiden avulla aukeaa monen uuden lajin katselu ihan eri tavalla.
Kumparelaskua katselen muutaman kerran vuodessa. Curlingia juurikin vain neljän vuoden välein olympialaisissa. Kaukalopikaluistelu näyttää mielenkiintoiselta, sitäkin olen varmaankin katsellut viimeksi edellisissä olympialaisissa. Siinä muutama tämän päivän erikoislaji perinteisten maastohiihdon ja ampumahiihdon lisäksi.
Käsitöiden kanssa väännän palmikkosukkaa, jolle lupaan tehdä vielä parinkin. Ainakin toistaiseksi se näyttää todella kauniilta. Mutta uutta paria en tee. Tämä on minulle jotenkin hankala ja vastenmielinen malli. Se ei resonoi käsieni kanssa (ranteet kipeytyvät) eikä pääkoppani kanssa. Muutamaan kertaan mallineuleen läpi neuloneena minulle ei ole hahmottunut mieleeni mitään helpottavaa muistijälkeä. Minusta ihana käsityö on sellainen, että se soljuu käsillä ja muutaman mallineuletoiston jälkeen alkaa löytää kotipesää ja muistijälkiä omasta päästä. Käsitöiden tekemisen pitäisi olla melkoisen miellyttävää ainakin minun näkökulmastani. Nyt on ensimmäisen sukan varsi ja kantapää valmis. Työ sujuu parhaiten, kun voin samalla tuijotella televisiosta jotain vähintäänkin puolimiellyttävää.
Valepalmikkosukat ovat miellyttäviä tekeleitä. Ne eivät ole tylsiä, mutta soljuvat helposti. Viimeisin valepalmikkosukkapari valmistui noin viikko sitten. Näissä on pisin varsi tähän mennessä: 31 cm. Lanka on 7 veljestä ja värinä hiekka tms. (oikeasti hieman ruskeampi kuin kuvassa).
Kauniit sukat!
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaLumitöitä tosiaa on riittänyt ja kokoajan sataa lisää.
VastaaPoistaIkävä kyllä juuri näin 😞
PoistaLumitöitä on tosiaan saanut tehdä oikein urakalla.
VastaaPoistaToivottavasti kesä on aikanaan lämpimämpi ja vähälumisempi 🤭
PoistaMeillä boikotoidaan koko mokomia kisoja. Ne olisi voitu jättää jopa pitämättä koska maailman tilanne ja koska korona...
VastaaPoistaMutta sukat ovat suloiset.
Uskomatonta miten nopeasti aika kuluu ja ollaan jo helmikuun kohta puolivälissä...
Lunta on täälläkin riittänyt...
Kiitos, Una!
PoistaOlympialaisten väliin jättäminen olisi ollut tässä tapauksessa ja tilanteessa erinomainen teko. Tästä voisi kirjoittaa paljon ja monesta eri näkökulmasta. Silloinkin kun ihmisoikeudet toteutuvat hyvin, tuntuu aika hurjalta kaiken rakentaminen tyhjästä yksiä kisoja varten ja koko hoidon hylkääminen sen jälkeen on raadollista. Ja turhaa.
Nyt urheilijat ovat kuitenkin valmistautuneet koronauhan keskelläkin nelivuotiskauden tärkeimpiin kisoihinsa. En vain malta olla seuraamatta ja kannustamatta, vaikka siinä on vissit isot epäeettiset puolensa. Ikinä en tuollaiseen paikkaan paikan päälle matkustaisi.
Ihanaa helmikuun jatkoa!
Kauniit sukat. Ihailen käsitöitä osaavia. Itse olen niissä surkea. Ei tee nykyisin mieli kokeilla edes sukan neulomista. Minulla on huono olo Kiinan olympialaisista, koska Kiina kieltää ihmisoikeudet muun muassa uiguureilta ja on nykyisin oikein kyttäysvaltio somessa.
VastaaPoistaKiitos, Marja!
PoistaMinä ihailen myös kaikkia taitoja. Kaikessa ei voi onneksi olla hyvä 👍. Omien taitojen kehittäminen tekee aina hyvää pääkopalle, vaikkei sitä niin intensiivisesti harrastaisikaan.
Kuten edellisessä kommentissa totesin, ihmisoikeuksien puuttumisen lisäksi minua hämmentää näissä ja muissakin olympialaisnäyttämöissä moni muukin asia. Olisi upeaa, jos jossain joskus järjestettäisiin aidosti eettiset ja vastuulliset Olympia- tai MM-kisat.
Puoliurheiluhulluna katson asioita myös yksittäisten urheilijoiden ja heidän työnsä näkökulmasta. He eivät ole päättäneet kisapaikoista, he tekevät omaa työtänsä mahdollisimman hyvin. Se on sinänsä hienoa ja ihailtavaa.
Upeaa helmikuun jatkoa!