Ranneleikkausta ja räntäpyryä

Miten paljon ehtiikään tapahtua viikossa! Ehkä osittain juuri siksi olen puolittainen uutisfriikki ja luen uutisten uusimmat otsikot monta kertaa päivässä. Heti, kun ote herpaantuu, tapahtuu jotain isoa ja siitä jää ihan paitsi.

Hyvä uutinen ei ole useinkaan iso uutinen. Ikävä kyllä uutiskynnyksen ylittävät tavallisimman harmilliset ja huolestuttavat uutiset. Tavallaan ymmärrettävää ja tavallaan huolestuttavaa.

Sillä aikaa, kun Ukrainan sota käynnistyi, minä kuskasin miehen ranneleikkaukseen Tampereelle. Ranne murtui kesällä ja sen korjaaminen ei onnistunut. Ranne luutui väärään asentoon ja kivut sekä liikerajoitteet olivat melkoiset. Eihän niin voi elää. Pitkähkön fysioterapian jälkeen todettiin, että leikkaus on paras vaihtoehto.

Yhden päivän aikana hoidettiin ranteen leikkaus. Illalla huomattiin, ettei ranne voi hyvin ja muutaman puhelinsoiton jälkeen päädyimme palaamaan seuraavana päivänä Tampereelle sidoksia korjaamaan. Onneksi keli oli oikein kohtuullinen kumpanakin päivänä. Nyt näyttää siltä, että yli puolen vuoden kamppailu ranteen kanssa saattaisi päättyä jotakuinkin onnellisesti.

Minä olen ollut lomapäivillä ja nukkunut lähiomaisena kertynyttä väsymystä pois. Kyllä sitä onkin kertynyt. Tästä eteenpäin pitää annostella huomattavasti tarkemmin läheisten hoitoon käytettävää aikaa ja panosta. Myös oman jaksamiseen pitää pystyä panostamaan.

Tämä kuva on muutaman vuoden takaa. Suurin piirtein samanlaiselta näyttävät maisemat nytkin.

Tulevan viikonlopun sääksi on luvattu kaunista keliä. Kuulostaa todella hyvältä tämänpäiväisen räntätuiskun jälkeen. Lumiaurat eivät ole vierailleet, mutta lunta (loskaa) on kertynyt senkin edestä. Mies ei voi leikatun ranteensa vuoksi tehdä lumitöitä, joten minä tein sen, mikä oli sopiva määrä minun voimavaroilleni. Sillä selvitään varmasti hyvin taas huomiseen 👍

Auvoisaa helmikuun jatkoa!

Päivä sen kuin pitenee 🥰