Urakkasukat valmistuivat ja tunnen itseni melkein sankariksi

Jotain pientä repäisevää olen kaivannut tietämättäni. Väsymyksen läpi ei aina ehdi haaveilla muusta kuin päiväunista. Oletettavasti kyse on vain talvijumista, sellainen minulla oli myös vuosi sitten. Se alkaa niin, että ensin syystalvi iskee harmaan rättinsä päin näköä ja ulos ei kiinnosta yhtään mennä. Tulee jäätyä sisään ja oltua liikkumatta, kroppa alkaa jumittamaan ensin yhdestä, sitten toisestakin paikasta. Jumittunut kroppa häiritsee yöunia ja hyvää asentoa täytyy hakea yön aikana moneen kertaan. Ja aamulla sitten väsyttää. Ja kun väsyttää, ei ulos lähteminen kutsu sitäkään vertaa. Jään sisälle jumittamaan kroppaani tahattomasti vielä lisää ja nukun entistä heikommin ja olen yhä väsyneempi. Nyt pitäisi varmaan ulkoilun aloittamisen lisäksi käydä käsiksi jumittaviin kropan osiin. 

Ihan pienesti olen itseni elvyttämistä aloitellut. Kun vain muistaisi ja jaksaisi jatkaa. Kevään tullen liikunta lisääntyy kuin itsestään, mutta sitä ei kannata jäädä odottelemaan.

Kun sain eilen urakkasukkani valmiiksi, tunsin ylittäneeni itseni hienoisesti. Sukkien tekeminen kulki sen mallin vuoksi niin epämukavuusalueellani, että vain jääräpäinen loppuunsaattamisen palo sai minut jatkamaan niitä loppuun asti. Hauskaa ei ollut missään vaiheessa 😂. Seuraavaksi pitää etsiä itseä miellyttävämpi malli. Tänään huomasin, että sukkaoperaatio oli kuin olikin jotain sellaista pientä repäisevää, mitä olen kaivannut. Rajojen ylittämistä ja uuteen sukeltamista voi tehdä siis aika suljetuissakin olosuhteissa!

Ensimmäisissä kuvissa lanka näyttää ihan oikean väriseltä. Mallin olen tallentanut viime vuoden alkupuolella Novitan ilmaismalleista. Nyt ohjetta ei ollut siellä enää. Ohje löytyy täältä. Sukan palmikkokuvio oli minulle se suuri vastenmielisyys. En saanut sitä mitenkään solahtamaan helposti päähäni muistiin, vaan käytännössä seurasin mallineuletta paperilta joka rivillä. Ei ollut iloista puuhaa, ei.

Kun ensimmäisen sukan varsiosa (40 cm) oli valmis, lopetin ohjeen säntillisen noudattamisen. Tein ihan oman tutun mukavan kantapääni kavennuksineen kaikkineen. Samoin koko jalkaterän ja kärkikavennukset menin ihan oman makuni mukaan. Vain palmikollinen mallineule jatkui sukan loppuun asti.

Palmikot ja siten mallineule ei ole ihan symmetristä, se minua taisi jotenkin alitajuisesti korveta 🤔.

Mutta kyllähän minä näistä tykkään! En vain suostu tekemään enää toisia 😂

Nyt on vuorossa kaavan mukaisesti ripelankasukkapari. Sitä seuraavan sukkaparin ohje on jo mielessäni.

Muistutus: Ripelankasukka-arvonta käynnissä vielä sunnuntai-iltaan asti 👍.

Ihanaa helmikuista viikonloppua!