Hautajaisten järjestäminen etenee, oikein hyvää loppiaista!

Hautajaisten järjestäminen edistyy (luullakseni) ihan hyvin. On mahtavaa, että löytyy hautaustoimisto, joka toimii oikeana kumppanina tällaisissa tilanteissa. Ymmärrän hyvin, että on paljonkin ihmisiä, jotka haluavat järjestää läheistensä hautajaiset kokonaan itse alusta loppuun. Minulle juuri tässä ja nyt sopii tämä helpottava yhteistyö erinomaisen hyvin.

En oppinut lapsena, nuorena enkä aikuisenakaan koskaan oikein tuntemaan ja ymmärtämään äitiäni. Hänen sairautensa loppuaikoina pääsin näkemään hänestä niitä puolia, joita en koskaan aikaisemmin ollut nähnyt. Näin sen piilotetun ja taustalle jääneen puolen. Kauniisti huumorintajuisen, läheisyyttä hakevan ja arvostavan ja leikkisän puolen. Se on arvokas lisä siihen toiseen puoleen hänestä, joka oli kovempi ja puolustautuvampi puoli hänestä.

Äiti piti arvostamisen näyttämistä tärkeänä. Siksi hautajaisten järjestämisessäkin arvostuksen osoittaminen ja näyttäminen on ohjenuoranani. Ei siten, että otetaan kallein mahdollinen, vaan hyvä, kaunis ja kunnioittava. Siinäkin hautaustoimisto osaa olla hyvänä konsulttina minulle. Valinta on aina helpompaa tehdä suositusten perusteella kuin kahlaamalla läpi runsaita kuvastoja.

Lisään tähän vielä jo aikaisemmin julkaisemani kuvan äidistä. Tässä hänellä on minun tekemäni kämmekkäät (jotka sitten jollain sairaalareissulla katosivat jonnekin) ja keeppi. Hän oli noista niin tavattoman ylpeä ja kävi esittelemässä neuleitaan melkein kaikille vastaantulijoille kuntoutussairaalassa. Hän koki tulleensa arvostetuksi jo, kun sai nuo neulomukset ja vieläkin arvostetummaksi, kun pääsi hakemaan kehuja niistä muiltakin.

Huomenna, jos sää sallii, lähden Lahteen tapaamaan isää vihdoin tämän viheliäisen influenssani jälkeen. Tänään on muuten ensimmäinen päivä, kun tunnen itseni jotakuinkin terveeksi taudin jäljiltä. Vien samalla äidin osastolle hänen mukanaan kulkeutuneita muiden tekstiileitä.

Tänään aamulla ulkona oli 18 pakkasastetta. Huomiseksi on luvattu jopa kylmempää. Kauniista maisemista olen ammentanut iloa työhuoneen ikkunan kautta. Työmäärä ei ole mahdollistanut lounastauon pidentämistä ulkona iloitteluun. Toki linnuille veimme Pixie-koiran kanssa lisää pähkinöitä ja talipalloja. Närhet tyhjentävät pähkinäsäiliöitä vallan tehokkaasti 🤭.

Muutamat pakkastalven kuvat viime viikonlopulta Alvettulan vanhan sillan luota (Hauho).

Ensimmäisessä kuvassa ollaan vanhan sillan kupeessa, kuvassa näkyy uusi silta.

Ja tässä toisessa kuvassa näkyy tuo vanha silta.

Uimalaiturin pää taidetaan pitää auki jäästä talvellakin avantouimareita varten.

Ja tässä vanhan sillan päällä, autoilla tänne ei enää pääse.

Näkymä vanhan sillan päältä.

Leppoisaa loppiaista, päivä pitenee jo 🥰