sunnuntai 22. tammikuuta 2023

Vaihtelevaa valoa matkalla siunaustilaisuuteen

Aurinko paistoi eilen kauniisti, kun lähdin ajamaan kohti Lahtea ja äidin siunaustilaisuutta. Alle kymmenen kilometrin päässä keli oli jo sumuinen, valoa tihkui kuitenkin sumun läpi. Pysähdyin matkan aikana muutamaan kertaan ottamaan valokuvia. Paluumatkalla olikin jo hämärää eikä energiaa muutenkaan liiennyt enää kuvaamiseen.


Valo muuttui matkalla moneksi. Melkoinen kirjo erilaista valoa tuli kohdattua kohtuullisen lyhyellä matkalla. Se tuntui jotenkin sopivan päivän tunnelmaan. Elämään mahtuu sitä kaikkea. Ja pienikin valo tuo toivoa.


Kävin ensin isän luona. Päädyimme nopeasti siihen, että isän on parempi jatkaa arkeaan hoivakodissa  eikä yrittää sopeutua hautajaisiin.

Kaikki kuvat ovat muuten värikuvia, vaikkei sitä heti ensimmäisistä kuvista huomaakaan 👍.


Pappi tiedusteli ennakkokeskustelussa virsien määrästä. Tavallisesti ohjelmassa on kuulemma 1-3 virttä. Minä kerroin yltiörehellisesti, että minun mielestäni virsien laulaminen hautajaisissa on mielestäni kaikkein pahin juttu. Laulan mielelläni - virsiäkin - mutta surun keskellä virsien laulaminen on tuskaa. Ja sitä nöyryyttävämpää tuskaa, mitä pienemmät hautajaiset. Isossa tilaisuudessa kukaan ei kuule ääntäsi ja sen hajoamista, pienessä tilaisuudessa mikään ei ole yksityistä. Päädyimme yhteen virteen ja kanttorille annettiin muun musiikin suhteen vapaat kädet. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi.


Hautaustoimiston kautta järjestyivät myös kaikki kukat, joten riitti, että sai raahattua itsensä paikalle 💖.


Tilaisuus oli kaunis ja turvallinen. Päivä oli silti kieltämättä melkoisen raskas.


Kiitos myötäelämisestä 💖

18 kommenttia:

  1. Ilmat on tosiaan olleet silleen osasumuisia. Ja maisema kuin lyijykynäpiirros.
    Kaunis arkkukuva, ulkona lumen ja pakkasen jähmettämä alppiruusu ja sisällä vehreä palmu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH!

      Valo on kuvaajan paras kaveri ja se melkein aina joko puuttuu tai tulee ihan väärästä suunnasta. Näky houkutti silti ja korjasin valoa sitten kuvan käsittelyn yhteydessä.

      Poista
  2. Minunkin mielestäni arkkukuva on kaunis.
    Kauniita ovat myös usvaiset kuvasi. Miellä oli tänään aurinkoista yllätyksekseni.

    VastaaPoista
  3. Talven vaihteleva valo sopi hyvin hautajaispäivään, ja niin kuin sanoit, kuvaa hyvin tätä elämän matkaa vaihteluineen.
    Valoisaa kevään odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Valo alkaa näkyä jo hämärässä 💖

      Poista
  4. Myötäelän. 💖 Voimia alkaneeseen viikkoon! Ja kaikkeen!
    Ps. Kaikki kuvat kauniita.

    VastaaPoista
  5. Tunnelmallisia kuvia. Hautajaiset on varmaankin aina raskaat. Voimia tähän viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja!

      Melkein mikään ei ole niin yksinkertaista, miltä näyttää. Hautajaiset ovat raskaat, mutta usein vain pieni osa pitkää prosessia. Sinä tiedät 💖.

      Poista
  6. Varmasti oli raskas viikonvaihde. Kuin sääkin olisi ottanut osaa suruusi.

    VastaaPoista
  7. Hyvin kuvattu matkakuvien kautta, miten elämään tosiaan mahtuu sitä kaikkea. Ja kaunis on arkkukuva; seesteinen.
    Meillä miehen isä kuoli viime viikolla ja on ollut vähän samanlaista järjestelyä täälläkin. Ulosveisuusta jo selvittiin kuin myös virren veisuusta. Autoin anoppia valitsemaan virret ja koska anoppi toivoo, että ihmiset niitä sitten myös laulavat, koitan omalta osaltani niissä auttaa. Itse olen laulanut niin monissa hautajaisissa, aika läheistenkin, joten luulen, että kykenen nyt apenkin hautajaisissa laulamaan virsiä. Vaikka samaistun kyllä niin tuohon sinun kertomaasi, että helppoa se ei ole. Voimia sinulle edelleen❤️❤️t. Irkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irkku!

      Otan osaa teidän suruunne. Oman surun lisäksi olette kantamassa muidenkin surua, se ei ole helppoa 💖.

      Poista
  8. Osanottoni Susanna.
    Jaksoit kuitenkin ottaa kuvia, vaikka hautajaispäivä on raskas, päivistä pahin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirpa!

      Menomatka oli itse asiassa kovin seesteinen. Olin laskeutunut tunnelmaan jo edellisenä iltana. Äidin loppuaika oli kivuliasta ja tuskaisaa. Juuri ennen kuolemaa hän oli levollinen ja rauhallinen. Lisäksi halusin ikuistaa valokuviin aamupäivän lempeyden.

      Vielä perillä ennen siunaustilaisuutta tyhjä kappeli arkkuineen oli rauhaisa ja seesteinen. Halusin ikuistaa senkin tunnelman. Muuten meillä oli kuvaaja ottamassa seremonian aikaiset ja jälkeiset kuvat muualla olleita sukulaisia varten. Minä pääsin keskittymään vain itse tilaisuuteen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!