tiistai 17. tammikuuta 2023

Paksunahkaisuutta keräilemässä ja Pixie käsitöiden äärellä 💖

Kun elämässä on kaiken kaikkiaan rankkaa, moni ikävä asia suodattuu ohi ihan vain suuruusluokan vuoksi. Mutta välillä käy niin, ettei jaksaminen riitä ihan arkihevonpaskaankaan. Samasta arkusta se jaksaminen kaikkiin suuntiin jaetaan. Välillä ei vain ole enää, mitä jakaa.

Paksunahkaisuus toisi monia mahtavia selviytymiskeinoja niin henkilökohtaisen kuin työnkin stressin sietämiseen. Mutta sitä ei saa kaupasta ja herkkänahkaiselle sellaisen hankkiminen omin ansioin on vaativaa ja hidasta puuhaa. Joten tässä sitä kärvistellään.


No niin. Tämä päivä oli heikko eli suomeksi sanottuna huono. Valmistaudun ensi viikonlopun hautajaisiin, joten pohjavire ei ole rakentava. Silti toivoin työviikon alulta enemmän, olenhan jonkin asteinen työholisti. Siitä (holismista) pyristelen hiljalleen pois.


Pixie-koira ei tule lähelle, kun teen käsitöitä. Valokuva Pixiestä ja käsitöistä piti ottaa vaivihkaa lavastamalla. Onnistuihan se jotenkin 💖



Ihania tammikuun lopun päiviä 💖

20 kommenttia:

  1. Paksunahkaisuudesta voisi olla monin tavoin hyötyä. Ainakaan kaikki törky ei niin helposti lävistäisi omaa mieltä. Herkät ihmiset lähipiirissä ovat kyllä parhaimmillaan rikkaus, josta en luopuisi.
    Pixie taitaa tuumia, että nyt on hyvin hänen sävyihinsä sopiva käsityö.
    Toivon voimia raskaaseen viikonloppuusi!

    VastaaPoista
  2. Ei niin herkät - puhumattakaan erityisherkistä - jaksavat elämän tai työelämän paineita paremmin. Mutta toisaalta herkät elävät elämää täyteläisemmin. Ainakaan minä en siitä luopuisi. Minä en ole lainkaan työholisti. Ja se on monisyinen juttu, ollakko vai eikö olla. Elämässäsi tapahtuu nyt tärkeä asia: äitisi hautajaiset. Ne ovat vain kerran. Työjutut toistuvat aina vain. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  3. Pixie on kyllä söpö. Näyttää siltä että on ihmeissään, mikä ihme tuo on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Pixie tykkää haistella ihan kaiken, mitä meidän huushollissamme liikkuu. Kun pukeudun, hän tavallisesti käy haistelemassa pitkät housut - kotihousuissa on selvästikin eri tuoksu kuin ulko- tai kaupunkihousuissa. Sitten hän tietää, olenko jäämässä kotiin vai lähdössä jonnekin.

      Kun tulen kotiin, hän haistelee minut ymmärtääkseen, missä olen käynyt. Mitä epätavallisempi paikka, sitä pitempi haistelu.

      Kotiin tuodut ostoksetkin menevät osin Pixien haisteluvarmistuksen kautta 👍.

      Poista
  4. Huonoja päiviä tulee ja sitten tulee hyviä. Sekin on elämän "laki". Rauhaa ja voimia sinulle viikonloppuun!

    VastaaPoista
  5. Paljon voimia tulevaan viikonloppuun!!! ♥

    VastaaPoista
  6. Täällä kanssa yksi heikkonahkainen. Silloin se nahka on kyllä paksu, kun pitäisi päästä eroon kaikesta turhasta, mikä on päässyt "ihon alle"...
    Hyvä, että koira pysyy kaukana puikoista! Mie aina pelkään, että osuu puikko koiran silmään kun se tulee kiehnäämään lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapasin tässä lähitaannoin erään melkoisen paksunahkaisen ihmisen. Tai nyt, kun tätä kirjoitan, huomaan, ettei hän olekaan paksunahkainen. Hän on etääntynyt ja välinpitämätön, mutta heittäytyy herkästi epäkohteliaaksi, jos hänen hipiäänsä osuu.

      Mieluummin olen huomaavainen ja herkkänahkainen kuin itsekeskeinen, mellastava herkkänahkainen. Eihän tässä siis ole oikeastaan mitään ongelmaa? 🤔

      Poista

Kiitos kommentistasi!