Kuinka paljon nainen tarvitsee vaatteita? Isää harmitti 😔

Aloitan ensin naisten vaatteista, niiden määrästä ja niiden tarpeesta. Olen aikaisemmin jo huomannut, että suhtautumiseni vaatteisiin on naiseksi kovin epätyypillinen. Käydessäni nyt läpi äitini vaatekokoelmia olen yhä enemmän hämmentynyt. Kuinka paljon vaatteita nainen (ihminen) tarvitsee? Ja kuinka paljon niitä haluaa?

Minulle vaatteet ovat tähän asti edustaneet välttämättömyyttä, lämpimyyttä, hengittävyyttä, silmän miellyttämistä ja iholla viihtymistä. Kovin kauan perhehistoriani mukaisesti säästin kelvottomia ja  mahdollisesti joskus jossain hätätilanteessa käyttöön ehkä otettavia vaatekappaleita. Edellisten sukupolvien kaappien siivous ja karsiminen ovat auttaneet näkemään asiat toisin. Olen karsinut vaatevarastoani ahkerasti sieltä nuhruisemmasta päästä. Näin jälkikäteen ajateltuna minulla taisi olla jo lähtötilanteessa huomattavasti vähemmän vaatteita kuin monella niukimmillaankin.

Olen vuosikymmeniäkin käyttänyt itsekkäästi enimmäkseen lempivaatteitani. Kun vaate on mukava päällä ja sopii käyttötarkoitukseensa, se on ollut minulle kylliksi. Jossain vaiheessa ihastuin miesten bisnesvaatekulttuuriin, jossa sai näyttää ainakin niinä aikoina joka päivä melkein samalta. Minäkin päädyin ostamaan hyvältä tuntuvia housuja kahdet tai jopa kolmet kappaleet. Niitä sitten pidin, vaihdoin ja pesin. Monien peruspuseroiden kanssa suosin samaa tyyliä. Ja kun värikin oli enimmäkseen musta, vain jotain poikkeavaa kerrallaan päällä, homma oli helppoa ja mukavaa.

Joku entinen kollegani sanoi minulle jossain vaiheessa, että hän ei halua käyttää mustia vaatteita, koska ne saavat ihmisen näyttämään kovin tylsältä (tai jotain sinne päin). Otin sen henkilökohtaisesti, mutten silti luopunut mustasta perusväristä. Saatoin näyttää tylsältä, mutta minulla oli mukavaa olla.

Aika vieri ja meille tuli koira. Mustat vaatteet eivät toimineet enää kotivaatteina, sillä vaaleat koirankarvat suorastaan loistivat niissä. Aika vieri lisää ja heräsin ihmettelemään naispuolisten työkaverieni jatkuvasti muuttuvaa ulkoasua. Joku saattoi kertoa, että hän oli aivan unohtanut, että hänellä oli tällainenkin pusero (siis se, mikä hänellä oli päällään ja jota kehuin kauniiksi). Miten joku voi unohtaa, millaisia vaatteita hänellä on, minä ihmettelin.

Olen opetellut viime vuosina ajattelemaan ulkoasuani muidenkin silmin. Yritän olla kääriytymättä aina samoihin vaatteisiin. Joskus uusien vaatteiden ostaminen jää vähille ja vanhimmasta päästä olevat vaatteet joutuvat huonokuntoisina viimeiselle matkalleen. Silloin tekee tiukkaa näyttää erilaiselta eri työpäivinä. Toki Teams-aika on tehnyt hommasta helpompaa, kun kamera kuvaa vain vaatetuksen yläosan. Jaloissa voi pitää merinovillaisia olohousuja yläosasta välittämättä 😂.

Äidin vaatteet jakautuivat selkeästi heikompikuntoisiin koti- tai mökkivaatteisiin ja kauniisiin ja hyväkuntoisiin kaupunkivaatteisiin. Kumpiakin oli minun mittakaavani mukaan ällistyttävän paljon.

 Mikä määrä vaatteita on sinulle itsellesi hyvä määrä? Millä perusteella ostat uusia vaatteita? Millaisiin tarkoituksiin? Milloin siirrät vaatteen kierrätykseen?

Isä on ollut enimmäkseen hyvällä tuulella, kun olen vieraillut hänen luonaan. Viime kerta oli erilainen. Tavallisesti hän istuskelee päivähuoneessa tyytyväisenä tv:n ääressä (vaikkei televisiota koskaan katselekaan 🙄) eikä haluaisi siirtyä sieltä minnekään tai sitten köllöttelee omassa huoneessaan enemmän tai vähemmän hyvällä tuulella. Tällä kertaa hän jonotti lukitun lasioven luona pyörätuolin kanssa ja koputteli tarmokkaasti ovea. Hänellä oli asiaa eikä hän näyttänyt tyytyväiseltä.

Murjottaminen ja äkäily olivat päällä eikä siinä lempeät puheet tasoittaneet tilannetta. Tällaista tällä kertaa. Edes tuomani nimipäivälahjat eivät innostaneet yhtään. Tavallisesti hän on erityisesti omatekemistä lahjoista todella otettu.

Huonosti nukutun viikon jälkeen yritän hakea rentoutta ja tekemisen unohtamista. Tekemislistani on niin pitkä, että se tunkee ajatuksiin etenkin öisin. Osa tekemisistä on innostavaa tekemistä ja sehän vain lisää yöhörhöilyä. Toivotan siis sinulle ja myös itselleni seesteistä ja palauttavaa viikonloppua!