Vierailu isän luona ja lisää Viron kuvia

Käytiin viikonloppuna tyttären kanssa Lahdessa vierailemassa isän ja papan luona. Isä oli lepäilemässä ja vallan leppoisalla ja hyvällä tuulella. Muistikin pelasi paremmin kuin moneen kertaan. Nyt oli moni asia hänen mielessään ainakin jollain tasolla. Keskusteltiin hiihtämisestä ja käytiin läpi perheen jäsenten hiihtotaitoja. Vierailusta jäi hyvä mieli.

Toki minä en pahoita mieltäni siitä, ettei isä aina muista minua. Vuorovaikutus voi hänen kanssaan olla oikein hyvää heikosta muistamisesta huolimatta. Silloin mennään vain siinä hetkessä ja jutellaan asioista, joissa ei ole paljon muistamista. Itse koen tärkeänä sen, ettei muistamattomuudesta tehdä mitään numeroa. Isä itse hämmentyy, kun ei muista, mistä oli puhumassa. Mutta pyrimme sujuvasti jatkamaan seuraavaksi mielessä tai käsillä olevasta aiheesta. Nautitaan niistä keskustelun paloista, mitä meillä on.

Tytär otti kuvan minusta ja isästä. Tämä on huomattavasti kauniimpi kuva kuin ne selfie-suherrukset, joita itse yritän välillä ottaa. Kiitos, kultaseni kuvasta 💖.

Ja sitten lisää niitä Viron kuvia. Vuorossa on Haapsalun katunäkymiä. Jokin tuossa kaupungissa viehättää silmiäni aivan mahdottoman paljon.

Ensimmäinen kuvasarja on tuloillalta. Kävelin kameran kanssa pienen lenkin ihan majoituspaikan lähellä.

Tässä talot ovat selvästikin remontissa. Mitään sen enempää rakentamisesta ja korjaamisesta ymmärtämättä tässä näyttää minusta siltä, että talojen ulkovuoraus on purettu ja näkyvissä on hirsirakenne. Mielenkiintoista olisi palata parin vuoden päästä katsomaan, millaisiksi talot ovat muuntuneet.

Jos oikein olen tulkinnut, tämä alla oikealla oleva rakennus on Wiedemanni Spordihoone, joka on urheilukeskus.

Oikealla Läänemaa Gymnasium.

Oikealla näkyy piispanlinnan muuria. Piispanlinnasta kuvia myöhemmin.

Tässä toista kuvasarjaa kaupungista Saarenmaan retkipäivän jälkeisenä päivänä. Piispanlinnan torni näkyy taas taustalla.

Ihana lapasaita. Aidan toisella puolella oli todennäköisesti joko koulu tai päiväkoti.

Jokin näissä katunäkymissä vain jaksaa viehättää minua.

Tässä on Ferdinand Johan Wiedemannin (kielitieteilijä) syntymätalo. Hänestä lisää täällä Wikipedian artikkelissa.

Ihania nämä välipilkahdukset talojen välistä. Milloin näkyy meri, milloin piispanlinna.

Tässä ollaan meren rannalla Haapsalu Promenaadilla.

Ja näitä ihania sivukujia.

Tekipä hyvää irrottautua arkiviikon tiukasta suoritusrytmistä takaisin lomatunnelmiin. Maaliskuukin lähestyy loppuaan. Toivon, että myös talvikelit löytävät loppunsa mahdollisimman pian. Minun mieleni huutaa kevättä ja vihreää. Toistaiseksi pitää iloita auringon pilkahduksista ja ostaa kotiin lisää vihreää. Kimppu tulppaanejakin voisi tehdä hyvää 🥰.