Löysin itseni värisen neuletakin ja se pääsi heti käyttöön tänään toimistopäivälle.
Jo sitä sovittaessani huomasin, että olen löytänyt saman värin tai sävyn monesti aikaisemminkin (unohtaakseni hyvän löydön sen vaatteen elämänkaaren jälkeen). Itselleni epätyypillisesti päätin ottaa pikaselfien autokatoksen luona ennen lähtöä töihin. Ensisijaisesti näyttöä tyttärelle, että olen löytänyt itselleni mieluisan vaatteen. Ja samallahan laitan sen tännekin. Etenkin, kun jokin aika sitten löysin vanhempieni kotoa tällaisen kuvan (kännykällä otettu valokuva paperisesta valokuvasta):
Hame on oikeasti sävy sävyyn ruskeaa topin kanssa (hieman vaaleampi), mutta näyttää tässä vieläkin vaaleammalta. Mutta suurin piirtein samaa sävyä on tässäkin päälläni. Kuvasta on aikaa yli 15 vuotta. Ollaan tässä minun vanhempieni mökillä. Kuva ei kerro totuutta, reissu ei mennyt hyvin ja siksi jouduin ajamaan ylimääräisen reissun Keski-Suomeen hakeakseni lapset kotiin Hämeenlinnaan.
Oi niitä aikoja 🙈. (Lisäselitystä: nuoriso käyttäytyi ihan kunnolla, heissä ei ollut mitään vikaa. Halusivat vain jo kotiin.)
Töihin lähdettyäni hain lähikaupasta pikalounaaksi vihersmoothien. Kaipasin jotain helppoa, jonka voisi minuutissa heittää ruoansulatukseen prosessoitavaksi ja sitten jatkaa matkaa kohti toimistoa. Smoothie-pullo oli muovia, samoin sen korkki. Korkki ei vain auennut, ei millään. Kun olin kaikki voimani ja keinoni käyttänyt, päädyin siihen, mikä oli minulle ennustettavaa. Turvauduin apuvälineeseen. Apuvälineenä toimi monitoimitaittoretkiveitsi, jolla pyrin irrottamaan korkkia kiinnikkeistään. Ihan loppumilleille asti kaikki sujui hyvin, mutta sitten lipsahti. Onneksi korkkikin aukesi. Nenäliina tupoksi sormeen ja matkaan.
Verenvuoto ei ottanut hyytyäkseen, vaikka kuinka puristin sormea rattiin ja paperituppo jäi siihen väliin. Kun välillä näytti hyvältä ja hivuuttauduin kohti smoothie-pulloa, alkoi sormi vuotaa taas. Vajaan tunnin matkan jälkeen pysähdyin huoltoasemalle juomaan kauan odotetun juomani ja ostamaan laastareita. Laastari sormeen ja taas matkaan.
Matkaruokailu on selvästikin vaarallista ainakin, jos on yhtä nälkäinen kuin minä eikä kestä yhtään vastoinkäymisiä. Nyt sormi ei tarvitse enää laastaria - onneksi!
Tänään sää näytti jo kauniilta. Ja tuntui lämpimältä 💖 Jospa se kesä tästä taas innostuisi.
Pullojen korkit ovat tosi tiukasti kiinni!
VastaaPoistaNo niinpä!
PoistaTänään jouduin taas avatuttamaan yhden miehelläni.
Tuota samaa olen ihmetellyt. Miksi toiset korkit ovat työn ja tuskan takana että saa ne auki.
VastaaPoistaNo ne eivät ainakaan vuoda eivätkä aukea vahingossa. Mutta paha mieli niistä tulee 😳
PoistaTuleepa mieleen äitini, jolla on sormissa reuma ja nivelrikko. Jokainen korkki on liikaa. Harmillista tuo haaveri! Sormista tuppaa tulemaan hurjasti verta.
VastaaPoistaEn arvaa ajatellakaan, kuinka vaikeaksi pulloruokailu käy siinä vaiheessa, kun nivelet tästä vielä huononevat 🙁.
PoistaMitä ilmeisimmin sinun on vaihdettava käsilaukkuun monitoimitaittoretkiveitsen tilalle silikoninen lappu, jonka avulla korkkien avaaminen on helpompaa. Ostin sellaisia joitakin vuosia sitten äidilleni helpottamaan avaamista. Toimivat.
VastaaPoistaValitsemasi sävy sopii sinulle hyvin. Harmittelen usein, kuinka kaupat täytetään trendiväreillä, eikä omia muodista poistuneita mielivärejä silloin tahdo saada mistään. Olivat sitten kuinka perusvärejä/klassikkoja.
Kiitos, ihana Between!
PoistaSilikoninen lappu on hyvä ehdotus, laitan oitis ostoslistalle. Mutta monitoimitaittoretkiveistäni se ei kaikessa korvaa. Ihan kokonaan teräksisistä apuvoimistani en ole valmis luopumaan. Molempi parempi 👍.
Olen samaa mieltä noiden muotisävyjen hallitsevuudesta. Aika usein omaa väriä on vaikea löytää mistään. Mallista puhumattakaan.
Kuulostaa niin tutulta tuo ratkaisusi pullon korkin avaamiseen! Onneksi sormesi on jo ok.
VastaaPoistaVäreissä kannattaa pysyä siinä, missä kokee itse olonsa kotoisaksi riippumatta siitä, mikä on muotia tai muiden mielestä sopivaa sinulle. Toki joskus voi yllättyä jostain uudesta väristä, miten se sopii hyvin, vaikka itse ei ole tullut aiemmin mieleen kokeilla. Minulla värit menevät kausittain - on ollut maastonvihreää, vaaleansinistä, pinkkiä. Turkoosi on ollut viime vuosina vaatteissani se pääväri, jota yhdistelen milloin valkoiseen, mustaan tai ruskeaan.
Aurinkoista viikon jatkoa sinne Hämeeseen!
Kiitos, Hitunen!
PoistaMinullakin värit tulevat ja menevät hieman kausissa. Vaihtelu tekee hyvää - ja toisaalta kaikkia värejä ei aina saa. Mahtavaa, että olet löytänyt omat perusvärisi 🥰.
Väri sopii sinulle todella hyvin. Itsekin pidän murretuista väreistä, en kirkkaista. Onneksi pullon avaamisessa ei käynyt pahemmin.Hyvää loppuviikkoa sinulle!
VastaaPoistaKiitos, Marja!
PoistaOlen näissä väriasioissa ihan yhtä linjaton kuin kaikessa muussakin. Tykkään myös kirkkaista väreistä - mutta vain yksittäiskappaleina.
Mukava löytää uusi oma väri, vaikka entuudesta tuttukin. Minä pidän myös tuosta väristä.
VastaaPoistaKiitos, Marja!
PoistaKaunis väri. Minullakin taitaa olla mieluisa pellavamekko, ja värin nimi on muta. Väri käy myös minulle, vaikka olen punatukkainen ja paahdun ruskeaksi auringossa. Kivaa löytää mieluista.
VastaaPoistaKuulostaa tutulta tuo pullon avaus ja just tuo, että syö tai juo juostessaan. Minun piti ihan opetella, etten pese hampaita ja juo aamukahvia samaan aikaan.
Onneksi sormeesi ei sattunut paremmin. Muista pysähtyä pariksi minuutiksi ensi kerralla, niin smoothikin maistuu paremmalta :D
Kiitos, Enkuli!
PoistaTuo on erinomainen oppi välttää hampaiden pesemistä ja kahvin juomista samanaikaisesti 🤭
Kiva kuva sinusta ja lapsista! Hyvät värit.
VastaaPoistaKiitos, Sirpa 🥰
Poista