Viikonloppu on ollut hyvä ja kohdellut minua kunnioittavasti. Olen rehkinyt puutarhassa paljon enemmän kuin ajattelin, mutta edistys on pientä. Isohkossa pihassa ei tehdä parissa päivässä ihmeitä. Mutta tämä riittää ja lisää teen silloin, kun seuraavan kerran tuntuu siltä.
Tutut ja puolitutut julkaisevat somessa uutisiansa isovanhemmiksi tulostaan. Vaikuttavat onnellisilta ja minä yritän muistaa onnitella kaikkia.
Sitten on siellä ja täällä nurinoita siitä, kun jälkeläiset eivät tuotakaan vanhemmilleen lastenlapsia. Eivät, vaikka vanhemmat niin kovasti haluaisivat isovanhemmiksi!
Minulla ei ole mitään odotuksia omien lasteni lisääntymisen suhteen. Minusta se on aivan heidän oma asiansa. Siis siinäkin mielessä, ettei minulla ole mitään isovanhemmuusodotuksia - suuntaan tai toiseen. Minulla on hyvä olla sen tilanteen kanssa, minkä kanssa lapsillanikin on hyvä olla.
Vastaavasti olen iloinen läheisteni puolesta, jos he päätyvät toivotusti isovanhemmiksi. Heidän ilonsa on minunkin iloni.
Mikä on sinun suhteesi lähimmäistesi jälkeläisiin? Mitä, jos niitä ei tule? Entä jos niitä tavoitellaankin adoption tai keinohedelmöityksen avulla?
Koen itseni hieman kummajaiseksi ja oletan uuden sukupolven kaipuun kuuluvan monen elämään. Mitä sinä ajattelet aiheesta?
Ahvenistonjärven uimarannan kuvia tähän kuvitukseksi. Ihan maailman parhaita paikkoja ruuhka-aikojen ulkopuolella 💖
Ihanaa alkukesää!
Itse olen kokenut mummouden ilot ja joitakin murheitakin on kohdalle sattunut. Tuntuu, että mummulle kaikki tunteet ovat potenssiin kymmenen kun kyse on lapsenlapsista. Mutta lopullisen vastuun kun voi luovuttaa vanhemmilleen, on se helpottavaa. Itse toteutan mummuilua lepertelemällä ja huomioimalla ihan vieraitakin lapsia ja sieltä saa aina samalla mitalla iloa päivään.
VastaaPoistaKiitos, Ansku!
PoistaIhana lukea kokemuksistasi 🥰
Minulle omat lapset olivat toivottuja, elämäni hienoimpia asioita. En ole kokenut minkäänlaista mummokuumetta, eikä mummous todennäköisesti kohdallani edes toteudu. Toinen on ilmoittanut, ettei halua lapsia. Toiselle biologinen kello on kohta yliajalla. Yllätyksiä voi tietenkin tapahtua, mutta aika epätodennäköistä se alkaa olla. Minusta lastenteko on jokaisen henkilökohtainen päätös, minkä olen kertonut lapsillenikin. Olen iloinen, jos lapsenlapsia tulee. Ellei tule, sekin käy.
VastaaPoistaLähipiirissäni on vauvoja, pikkulapsia, teinejä ja nuoria. Lapsen ei tarvitse olla oma, heistä voi silti iloita, heitä helliä. Varamummoja tarvitaan niitäkin.
Kiitos, Between!
PoistaYhdelläkään ihmisellä ei ole liikaa välittäviä ihmisiä ympärillään. Kaikki hellyys, rakkaus ja lempeys löytävät varmasti paikkansa tässä maailmassa 🥰
Minulla on yksi lapsenlapsi. Vähän toisella kymmenellä oleva poika, jota en tapaa koskaan, vaikka asuu samassa kaupungissa. Poikani sentään tapaa omaansa ja se on hyvä se. Jos lapsenlapsella alkaa aikuisempana kiinnostamaan sukujuuret, niin olen valmis tapaamaan hänet.
VastaaPoistaToivottavasti joku luo jossain vaiheessa olosuhteet miellyttävälle kohtaamiselle 💖
PoistaMinun oma jälkikasvuni on vasta teinejä, joten isovanhemmuus ei toivottavasti ole vielä vuosiin meillä ajankohtaista.
VastaaPoistaMinulle on aivan itsestäänselvyys, että toivon lastenlapsia. Lapset ovat ihania ja olisi ihanaa päästä tulevaisuudessa osallistumaan ja seuraamaan lapsen kasvua. Se, että hankkivatko poikani lapsia on toki heidän ja kumppaninsa oma päätös, mutta osaltani haluan kannustaa lapsen hankintaan. Lupaan yrittää olla tuputtumatta lapsiasiaa sitten tulevaisuudessa. Lapsiasia kun voi olla myös hyvin arka paikka, jos toivottua lasta ei alakaan kuulua tai se voi olla vastoin jälkikasvun tai heidän kumppaninsa omia toiveita ja periaatteita.
Minulle ei ole mitään väliä, että miten poikani mahdollisen lapsensa hankkivat. Kaikki lailliset tavat ovat minulle aivan yhtä arvokkaita. Samalla lailla olisin onnellinen adoptiolapsenlapsesta kuin omaa geeniperimää kantavasta lapsenlapsesta.
Kiitos, rouva Kepponen!
PoistaAsenteesi kuulostaa arvostavalta 🥰
Nykyisessä elämässä tuntuu olevan usein vaikeaa löytää edes sopivaa kumppania. Eivätkä kaikki kumppania edes etsi. Tämä kerä menee monimutkaiseksi, kun vyyhtiä alkaa kunnolla kerimään.
On tosiaan upean näköinen uimaranta.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaTällä on kilpailtu vuoden -52 olympialaisissa, harvinainen paikka sikälikin.
https://ahvenisto.fi/fi/maauimalan-historia
Tunnustan että minulla on mummukuume, mutta olen päättänyt etten ikinä, koskaan, milloinkaan, kysele lastenlapsista, koska se asia ei todellakaan ole minun päätettävissäni. Onnittelen heitä, joista on mummu/pappa tullut ja olen oikeasti iloinen heidän puolestaan. Mutta kunpa kukaan ei kysyisi milloin se sinusta mummu tulee. Mielestäni se on ihan yhtä tökeröä kuin kysyä lapsiltani milloin sitä teille tulee perheenlisäystä. t. Eija
VastaaPoistaKiitos, Eija!
PoistaTuo vaatii kunnioitettavaa tasapainoilua ja itsekuria, että pystyy taiteilemaan noiden kahden asian välillä.
Me jouduimme mieheni kanssa kuulemaan monia vähemmän hyvin verhottuja kysymyksiä ja uteluja siitä, miksei vauvaa kuulu. Ihan yhtä epämukavaa oli, kun joku päätti selittää tilannetta (mistään tietämättä) meidän puolestamme.
Mulla on lapsenlapsista ihan samanlaiset aatokset kuin sulla, paitsi että hieman olen kallellaan siihen suuntaan, että maailma on niin kamala paikka ettei tänne kannata tehdä uusia ihmisiä kärsimään.
VastaaPoista🥰. Ja kuitenkin tilanteen tullen olisit yhtään mutisematta, olisit iloinen siitä, mitä on 🥰. Vai arvaanko väärin?
PoistaTottakai olisin! Vauvat on IHANIA - etenkin kun ne on toisten vauvoja :)
Poista🧡
Poista