Ukkonen, mustarastas ja isän kuoleman jälkeistä tehtävälistaa

Ukkonen jyrisi, ilma viileni vähän ja jäin patiolle ihastelemaan tummunutta taivasta. Jyrinää seurasi muutama sadepisara, sitten vähän enemmän. Se tuntui hyvältä kaiken tämän kuuman ja kuivan keskellä.

Minun puolestani taivas saisi revetä ukkoseen ja runsaaseen sateeseenkin. Luonto olisi siitä kiitollinen. Huomasin, että lintujen ja oravien vesiastia oli haihtunut tyhjiin ja täytin sen puhtaalla vedellä. Meidän pihallamme ei näännytä janoon.

Mustarastaat ovat viihtyneet pihapiirissämme poikkeuksellisen aktiivisesti. Laulua riittää jokailtaisiin konsertteihin runsaasti. Pidänkin iltaisin ikkunan auki, kun käsittelen kuvia tai kirjoitan blogiin. Voin siirtyä aina myös katselemaan helposti, kun konsertti käynnistyy 🥰.

Tänään kävin mieheni kanssa tyhjentämässä isän hoivakodin huoneen. Hoivakotipaikat ovat niukassa ja niitä odottavien omaisten aika on pitkä ja huolia täynnä. Sen tiedän ihan omasta kokemuksesta. Nyt seuraava pääsee tulemaan hoivakotipaikalle. Todennäköisesti hän saapuu kuntoutussairaalasta, jonne taas hänen jälkeensä pääsee joku toinen hoitoa tarvitseva. Apua tarvitsevien jono on ehtymättömän pitkä.

Äidin kuoleman jälkeen tehtävälista on jotenkin vielä puoliaktiivisessa muistissa: Isän kuolinpesän osoitteenmuutos pitää tehdä. Isän vuokramaksujen tilinumero pitää toimittaa hoivakotiin palautusmaksuja varten. Hyvä hautaustoimisto löytyi jo äidin kuoleman jälkeen, samaa käytän nytkin. Hautauspäivän valitseminen kaikille sopivaksi on ehkä se isoin juttu, kun hautaustoimisto hoitaa jota kuinkin kaiken muun.

Perunkirjoitus hoitunee nyt omin voimin, kun äidin perunkirjoitus vasta valmistui. Tietoja on valmiina paljon.

Isän rollaattori ja pyörätuoli pitää palauttaa apuvälinekeskukseen - arkipäivänä. Ihmettelen, ettei tähän ole mietitty mitään maksullista palvelua pitkänmatkalaisia ja autottomia varten. Nyt veimme ne isän ja äidin asunnolle, josta lähimpänä mahdollisena arkipäivänä pyrin toimittamaan ne kohdepaikkaansa.

Isän edunvalvojan piti hoitaa vanhempien asunnon tyhjennys ja myyminen. Edunvalvojan toimeksianto loppuu asiakkaan kuolemaan eli nuo jäävät nyt sitten minun työlistalleni.

Sitten on vielä kaksi pientä kuivanmaan mummonmökkiä, joille pitäisi löytää uudet omistajat.

Kyllä tähän saa taas aikaa kulumaan. Toisaalta samalla tulee jauhettua suruprosessia eteenpäin.

Omien vanhempien menettämiseen ei kuulu juurikaan työaikajoustoja. Toimistoaikaa vaativia töitä seuraa kuitenkin paljon. Niin kuin sitten kaikkea muutakin työllistävää. Näitä asioita joutuu itse kukin oman esihenkilönsä kanssa käymään läpi ja etsimään sopivia tapoja olla poissa töistä hoitaakseen näitä perin pakollisia asioita. Jonkun esihenkilö on ymmärtäväisempi kuin jonkun toisen.

Työntekijän jälkeläisen syntymä on otettu huomioon työelämässä ihan kohtuullisen hyvin, mutta työntekijän vanhemman kuolema ei ole olevinaan juttu eikä mikään. Ja silti se vaatii paljon ihan työnä. Puhumattakaan tunneprosessista. Ja kuitenkin kaikkien vanhemmat kuolevat joskus.

Hoivakodin henkilökunnan edustajat puhuivat isästä kauniisti. Ja ihan syystä 💖. Isä sai uuden upean vaihteen elämänsä jatkoajalle hoivakodista. Hän myös kukoisti uudessa roolissaan ja jaksoi olla mukava ja ystävällinen ihan kaikille - joitakin kränttypäiviä lukuun ottamatta. Isä viihtyi 💖.

Elämä jatkuu. Ihanaa kesäkuun jatkoa. Iloitaan siitä, mitä meillä on 🥰💖🥰