Päädyin miettimään muutaman kadonneen koruni kohtaloa. Olen ollut aina epäjärjestelmällisyyden esimerkkitapaus. Hetkessä eläminen ja perhe on ollut tärkeintä, maalliset asiat ovat jääneet seuraavalle tärkeysportaalle. Niiden kohtalo on myös unohtunut, ehken kaikkea ole edes huomannut.
Nyt, kun järjestelmällisyys vihdoin on hiipinyt elämääni, ihmettelen joitakin kadonneita asioita. Ehkeivät ne olekaan kadonneet, niiden matka ei vain ole ollut se tärkein juttu.
Samaan aikaan ymmärrän selvästi ja synkästi, ettei näin ole tapana toimia. Tunnen hieman (=paljon) häpeää, mutta tässä ollaan.
Tavara on kuitenkin vain tavaraa. Lapset ovat saaneet lainata tavaroitani leikkeihinsä. Minäkin olen voinut ottaa niitä mukaani ja laittaa talteen johonkin?
Mitään järin arvokasta ei ole menetetty, mutta poden huonoa omaatuntoa arvotavaroiden huonosta hallinnasta.
Koira kuorsaa pää työhuoneeni kynnyksellä. Elämä on nyt hyvää ja päätän päästää itseni omantuntoni ahdingosta. Kaikki on nyt oikein hyvin.
Käpytikka on tehnyt lähietäisyydelle pesäkolon. Siellä on myös jo uutterasti huutavia poikasia. Parina iltana olen käynyt kameran kanssa vaanimassa pesäidylliä. Poikaset eivät vielä näyttäydy, mutta emoilla pitää kiirettä.
Tässä naarasemo on tulossa pesälle ison matosaaliin kanssa, mutta koirasemo ei ole vielä poistunut paikalta.
Vielä toistaiseksi linnut jaksavat pitää konserttejaan ulkona iltamyöhään asti. Kannustan avaamaan ikkunat tai peräti siirtymään kokonaan ulos kuuntelemaan luonnon ääniä. Niiden hetki on juuri nyt.
Lintujen laulun kuunteleminen onkin yksi kevään ihanimmista asioista.
VastaaPoistaJa alkukesänkin 🥰
PoistaMinä kipuilen vähän samanlaisen asian kanssa, mutta toisin päin. Ennen olin mielestäni tarkempi, viime vuosina minusta on tullut vähän hutilus ja jätän asioita kesken. Tämä vaivaa minua välillä kovastikin, muuten annan vain asioiden olla. Ehkä joku päivä jaksan taas tehdä keskeneräiset käsityöt loppuun, siivota ja hävittää kaapeistani turhat tavarat, lopettaa sitku-elämän... t. Eija
VastaaPoistaKiitos, Eija!
PoistaSaat olla hutilus aika kauan päästäksesi nollatilanteeseen minun kanssani 🤭. Niin paljon olen jättänyt epäjärjestystä taakseni.
Toisaalta - enempään en ole pystynyt enkä jaksanut. Näillä siis mennään. Peilaa itseäsi samalla armollisuudella. Elämää ei suoriteta, etenkään muita varten. Jaksaminen on aina tärkeämpää kuin siivoaminen. Ja eläminen on tärkeämpää kuin vaativuus itseään kohtaan 🥰
Ihanaa kesäkuun jatkoa sinulle 💖
Niin tuttua välillä on täälläkin vaikka mikä hukassa, johtuneen ehkä
VastaaPoistasiitäkin, että olen ajatuksissani ne jonnekki laittanut. Yhtä korua olen etsinyt vuoden ja harmittaa sitä ei löydy mistään.
Monesti kadonneissa tavaroissa ym on tunnearvoa.
Oi, ihanuus kaunis tikka ja niin hää kuskaa evästä jälkikasvulle.
Ihanaa seurattavaa.
Lintujen laulu on niin terapeuttista ja piristävää.
Kerrassaan iloa korville ja mielelle💛
Aurinkoa päiviisi!
Kiitos, Päivien ilot!
PoistaOlen vähitellen yrittänyt opetella siihen, että kaikella olisi paikkansa. Ihan niin se ei vielä suju, mutta suunta on oikea. Kyllä tämä tästä 🤸♀️.
Lintujen laulu on nyt melkeinpä huumaavimmillaan. Ennen heinäkuuta se tyrehtyy paljon. Nyt kannattaa kuunnella 💖
Lintujen laulu on upeaa kuunneltavaa. Aikamoinen saalis poikasille.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaEmotikka on päässyt toteuttamaan hoivaviettiään 🤭
Minä olen epäjärjestelmällinen kohkaaja ja impulsiivinen, mutta en kanna siitä huolta. Hienoa, että osaat elää hetkessä! Perhe on tärkein.
VastaaPoistaKiitos, Marja!
PoistaMinä olen vallan pätevä huolenkantaja. Osaan myös uppoutua pois huolista, mutta huolet palaavat asialistalleni aina yllättäen. Siksi yritän ennalta ehkäistä niitä.