Äidin 'perintömökiltä' löytyi kesällä ilmakivääri. Toiselta mökiltä löytyi pienoiskivääri. Siihen tarvitaan lupa. Päätimme ottaa aseen talteen (se ei ollut lukitussa ja varmassa paikassa) ja tiedustella poliisilta, miten sen kanssa pitäisi menetellä. Kuvassa ymmärtääkseni ilmakivääri.
Mieheni soitti aseen poistamisesta käytöstä poliisille muutamankin kerran. Ketään asioista tietävää tai vastaavaa ei saatu luurin päähän, joten mies jätti soittopyynnöt. Niihin ei koskaan vastattu.
Parisen viikkoa sitten posti toimitti meille asiakirjan, jossa kerrottiin, että meillä on reilu kuukausi aikaa tehdä aseelle tarvittavat toimenpiteet ilman sanktioita.
Toki tuota varten pitää täyttää lomake, jossa on aseesta tietämättömälle hieman hankalia kysymyksiä, vaikka aseluvan tiedot olikin mainittu samassa dokumentissa ritirimpsussa. Lomakkeessa kysytään asetyyppiä, toimintatapaa, kaliiperia, merkkiä/mallia ja numeroa. Muut kohdat arvailin puolivillisti dokumentin tietojen mukaan. Toimintatapa (selasin nettiä ja se liittyy jotenkin siihen, laukeaako ase kerran vain sarjana tms.) oli ihan hähmyistä. Oletan, ettei tuo mikään sarjatuliase ole, mutta en nyt osannut siihen mitään arvailujakaan kirjata. Vaihtoehtoja ei ollut näkyvissä.
Oletin, että numero voisi olla aseluvan numero. Jos ei ole sitä, niin tuo kohta on ihan väärin täytetty. Varmuuden varoiksi poliisin nettisivuilta en löytänyt yhtään mitään tätä auttavaa tietoa. Joten näillä mennään.
Olen miettinyt sitä, miten tuonne poliisiasemalle sitten sen pienoiskiväärin kanssa marssin. Siihen ei löydy mitään ohjeita. Oletan, että jos nyt ihan ase kainalossa tai sylissä marssin poliisin luo, siitä voi seurata jonkin vähemmän itseäni viihdyttävä tapahtumaketju. Niin en varmaankaan sitten toimi.
Jos aseen sitten yrittää toimittaa vähemmän huomiota herättävästi, voi silti toimia ihan pieleen. Mustassa muovisäkissä? Makuupussissa? Mattoihin käärittynä? Miten ihmeessä?
Turun Sanomissa kerrotaan aiheesta näin:
"Aseen luovutus tapahtuu helpoiten varaamalla aika poliisin verkkosivuilta. Lounais-Suomessa aikoja on varattavissa viikoittain kuudella poliisiasemalla ja kerran kuukaudessa vielä lisäksi Kemiönsaaressa.Ensisijaisesti luvallisen aseen luovuttaa henkilö, jolla on lupa kyseiseen aseeseen. Jos tämä ei ole mahdollista, sovitaan asiasta etukäteen poliisin kanssa. Poliisi arvioi jokaisen tällaisen tapauksen erikseen ja antaa asiakkaalle yksilölliset toimintaohjeet.
– Luvattoman aseen voi luovuttaa aseen hallussapitäjä tai kuolinpesän aseiden osalta kuolinpesän edustaja suoraan ajanvarauksella ilman erillistä yhteydenottoa, Hyrkäs kertoo."
Huh, nauratti ja hirvitti aseenhävitysepisodi. Johan on hankalaa etenkin sellaisille, joilla ei ole hajuakaan aseista. Sinulla onkin miettimistä, käveletkö poliisin luo ase paljaana kainalossa vai mattoon käärittynä. Seuraan jatkossa uutisia mielenkiinnolla. Jos vaikka seuraavaksi on pääuutisissa tieto naisen aiheuttamasta aseellisesta piiritystilanteesta.
VastaaPoistaKännyköistä, läppäreistä ym. datalaitteista pääsee hyvin eroon Seiffin avulla. He hävittävät tiedot ja materiaalit kierrätetään. Silmälaseja olen vienyt jo vuosien ajan optikkoliikkeisiin. Joskus on ollut jopa kampanjoita, joissa käytetyt silmälasit tarkastetaan, huolletaan ja lähetetään esimerkiksi köyhiin maihin.
Virallinen edunvalvonta kuulostaa ihan vitsiltä.
Jaksamista asioiden setvimisessä.
Kiitos, Between!
PoistaPyrin minimoimaan todennäköisyyttä siihen, että päädyn ylittämään uutiskynnyksen ainakin siten, että hillitsen haluni kaikenlaiseen 'kummalliseen' pukeutumisiloitteluun palautuksen yhteydessä. Ehkä ei kannata kokeilla omaa onneaan eikä poliisin huumorintajua?
Virallinen edunvalvonta on ihan paikallaan, kun vaikea tilanne lorahtaa käsille. Rukkaset naulaan ja nopeasti pois paikalta -pakenemistyylinen 'yhteistyösuhteen' lopetus aiheuttaa kuitenkin ikävän paljon lisäharmia ja -työtä 😞.
Kyllä sinulla haastetta riittää! Minulla on käsitys, että etukäteen sovitulla aikavarauksella ase pitäisi luovuttaa. Näin tehtiin meillä apeltä jääneen aseen kohdalla. Hieman piilossa kassissa se sinne kuulemma vietiin ;)
VastaaPoistaTuo edunvalvonta on mielestäni melkoinen vitsi, ihan kuten Between tuossa edellä kuvaa. En ole onneksi joutunut itse sen kanssa enemmän tekemisiin, mutta olen saanut seurata (onneksi vähän kauempaa) iäkkään sukulaisen kohdalla tätäkin kuviota.
Tsemppiä sinulle kaiken tämän kanssa 🤍
Kiitos, Satu!
PoistaTuosta poliisin lähettämästä kirjeestä tämäkin sitten selvisi. Pitkään yritimme vastausta ongelmaan ennen sitä selvitellä.
Ja eipä tuonne poliisin luokse taida päästä enää asioimaan muuten kuin ajanvarauksella. Ehkä kerran viikossa parin tunnin aikaikkunassa? Siinä ei passaa oikein omia työkiireitä olla.
Kuolinpsän osakkaana asetta saa pitää hallussa 6 kk. Poliisin sivulta löytyy ohjeet. Helsingissä perintöaseen luovutus meni niin, että selvitin minne ase viedään ja menin sinne ilman ajanvarausta aseenkantolupa mukana. Ovisummeriin ilmoitin tuovani perikunnan aseen. Ase minulla oli pahvilaatikossa. Laatikko laitettiin pöydälle ja poliisi itse sen avasi ja tarkisti ettei ollut ladattu. Mitään kuponkeja en etukäteen täyttänyt, poliisi otti nimen ja henkilötunnuksen ylös, se riitti. Jonkun ajan kuluttua sain postissa ilmoituksen aseen hävittämisestä. Pikku-A
VastaaPoistaKiitos, Pikku-A!
PoistaHuonosti olen selannut poliisini nettisivut, sillä en löytänyt sieltä ohjeita. Onneksi tuli sitten soittoyritysten perään tuo ohjekirje.
Meillä pitää varata aika ja ilmoittaa erikseen asioinnin syy. Aseenkantolupaakaan minulla ei ole, mutta poliisilla oli tiedot luvasta. Joten jos ei mitään räjäyttävää lue myöhemmin uutisissa, aseen palautus on sujunut ihan hyvin 🥀.
Onneksi meillä on jo saatu hävitettyä kotitalosta kaikki tavarat. Monta vuotta on jo mennytkin. Ulko varastossa on vielä jotain. Aseessa on sarjanumero laitettu johonkin kohtaan. Aseen numero pitäisi olla sama kuin aseluvassa. Jäikö isältäsi asepussia? Aseluvassa on oma numero.
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaVeli löysi aseluvan, mutta en tiedä, onko sitä enää missään tallessa. Asepussiakaan ei ollut. Tai sitten en sitä vain löytänyt. Ase löytyi mökiltä, joka on myös kovin täyteen pakattu kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Mökki jää veljelle, joten en ryhtynyt mihinkään isompaan tonkimiseen enkä etsimiseen. Aseen halusin pois kuljeksimasta, velikään ei halua sitä itselleen.
Näissä on aina omat yllätyksensä. Isänkin nimissä oli peräkärry, jota ei enää vuosikausiin ollut ollut, uudenkin se oli sen jälkeen ostanut ja myynyt.
VastaaPoistaKovasti on sulla hommaa, ja harmittaa se jatkuva rahanmeno niistä sähkö- ym. sopimuksista. Monissa instansseissa (mm. pankeissa!) tuntuu olevan aivan käsittämättömän vaikeaa asioida kuolleen omaisen puolesta.
Kiitos, RH!
PoistaNyt, kun alkaa koronan jälkeinen yskäni vähitellen helpottamaan, pitäisi alkaa taas soitella yhteen jos toiseenkin kohteeseen laskujen viilaamiseksi. Ja pankkien kanssa pitäisi jatkaa seurustelua siitä, miten laskut hoidetaan tästä eteenpäin.
Perunkirjoituksen valmistuminen helpottaa asioita hieman, mutta edelleen täytyy viritellä noiden valtakirjojen kanssa, joiden allekirjoitettujen alkuperäisten kappaleiden postimatka tuolta keskemmältä Euroopasta ottaa aina oman aikansa.
Monesti tulee perilliselle paljon työtä, kun pitää hoidella perunkirjoitukset, omaisuuden mahdollinen myyminen ja irtaimiston loppusijoituspaikat. Minullekin tulee tuo aseongelma aikanaan vastaan. Metsästysase tai vastaava ei ole kovin diskreetisti kuljetettavissa. Naureskelin noita sinun vaihtoehtojasi. Minä aloin heti miettimään, että meillä on kitarakotelo, mahtuisikohan ase siihen.
VastaaPoistaTsemppiä ja itselleen asetetuista aikatauluista kannattaa joustaa, jos ei oma jaksaminen riitä.
Kiitos, rouva Kepponen!
PoistaKitarakotelon ja aseen mittojen yhteensopivuutta voi mainiosti mittailla jo hyvissä ajoin - kunhan tapahtumaa seuraamassa ei ole kukaan sellainen, jolle pitäisi ryhtyä jotain selittelemään.
Tosin kitarakotelon kanssakin poliisiasemalle marssiminen saattaa herättää ammattilaisten uteliaisuuden. Onneksi on tuo etukäteisilmoittautuminen 👍.
No voihan! Jospa sen aseen veisi silleen näyttävästi jossakin kirkkaanpunaisessa pyyhkeessä tai sitten sellofaanissa ja rusetti ympärille. Ajattelin lähinnä siksi, kun tuo palvelu ei nyt ollut oikein ammatillista eikä hyviä ohjeita löydy, niin tehdään sitten överisti😇Ja lomakkeeseen vaan joka kohtaa- Ei tietoa, näette sitten kun palautan. Jospa siitä tajuaisivat, että ei tosiaan ole sinun aseesi. Tsemppiä palautukseen ja mahdollisiin tuleviin yllätyksiin!🩷t. Irkku
VastaaPoistaKiitos, Irkku!
PoistaOtan tämän kaiken nyt ihan oman 'maineeni' ja tulevaisuuteni kannalta mahdollisimman smoothiesti ja sujuvasti. Konfliktikammoisena tämä on tilanne, jossa en halua sössiä 🤭.
Hyvien ohjeiden puuttuminen johtuu harvoin ilkeämielisyydestä. Sitäkin useammin joistakin ihan muista tekijöistä 👍.
Kuulostaa melko vaikealta tuo asiointi poliisin kanssa! Eikä edunvalvojankaan kanssa vaikuta mitenkään yksinkertaiselta... Voimia ja tsemppiä sinulle noihin selvityksiin!
VastaaPoistaHyvä, että olet koronasta jo voiton puolella - itse tein tänä aamuna positiivisen testituloksen usean päivän yskimisen jälkeen.
Kiitos, Hitunen!
PoistaToivottavasti pääset koronasta mahdollisimman kevyellä versiolla. Jaksamista 💖
On kyllä paljon kaikkea tekemistä kun joku kuolee. Mieheni tuskailee veljensä kuolinpesän kanssa.
VastaaPoistaVaikeaa näyttää aseen poistaminen olevan. Saattaa muuten olla helpompaa hankkia kuin poistaa käytöstä.
Kiitos, Enkuli!
PoistaMinkä tahansa asian virallistaminen tuntuu olevan monimutkaista, työlästä ja vaikeaa. Ehkä siitä seuraa lopulta myös ongelmia?
Voi kauhistuksen kanahäkki, mitä kaikkea sinun pitääkään tehdä! Voimia Susanna - melkein tuntuu, että olet mahdottoman edessä. Kaikki kyllä järjestyy, mutta aikaa se ottaa ja kysyy hermoja ja voimavaroja.
VastaaPoistaVanhempani ovat kuolleet jo kauan sitten, meiltä kaikki meni jotenkin helposti. Tosin talo eli lapsuudenkotini on vielä myymättä, koska se on toisena kesäpaikkanamme. Kaikki vanha on kylläkin poistettu sieltä.
Kiitos, Sirpa!
PoistaKaikki järjestyy aikanaan, kun muistaa edetä askel kerrallaan pakottavuusjärjestyksessä. Ja olla itselleen armollinen.
Onpas monimutkaista tuon aseen kanssa, ja teillä paljon työtä asunnon tyhjentämisessä. Vie varmasti kauan aikaa, kun sinä työsi ohella teet sitä. Voimia!
VastaaPoistaKiitos, Marja!
PoistaKoronan jälkeinen iso väsymys tuo tilanteeseen vielä oman mausteensa. Itsemyötätunto on hyvä apu näinä aikoina 🥰.
Kiitos informatiivisesta ja hyvin laaditusta viestistäsi. Se teki eron!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaTärkeitä huomioita. Kuolinpesän tyhjennys on henkisesti ja fyysisesti raskas juttu. Tyhjensimme äitini asunnon omin voimin, mutta jos eteen tulee lapsettoman sukulaisen asunnon tyhjennys, niin taidan kyllä turvautua kuolinpesän tyhjennyspalveluun.
VastaaPoista