Pienoiskivääri, kännyköitä ja muita kuolinpesän järjestelyitä

Äidin 'perintömökiltä' löytyi kesällä ilmakivääri. Toiselta mökiltä löytyi pienoiskivääri. Siihen tarvitaan lupa. Päätimme ottaa aseen talteen (se ei ollut lukitussa ja varmassa paikassa) ja tiedustella poliisilta, miten sen kanssa pitäisi menetellä. Kuvassa ymmärtääkseni ilmakivääri.

Mieheni soitti aseen poistamisesta käytöstä poliisille muutamankin kerran. Ketään asioista tietävää tai vastaavaa ei saatu luurin päähän, joten mies jätti soittopyynnöt. Niihin ei koskaan vastattu.

Parisen viikkoa sitten posti toimitti meille asiakirjan, jossa kerrottiin, että meillä on reilu kuukausi aikaa tehdä aseelle tarvittavat toimenpiteet ilman sanktioita.

Ajan aseen palautukselle hävitettäväksi sain parin viikon päähän. Keskelle työpäivää (tietenkin).

Toki tuota varten pitää täyttää lomake, jossa on aseesta tietämättömälle hieman hankalia kysymyksiä, vaikka aseluvan tiedot olikin mainittu samassa dokumentissa ritirimpsussa. Lomakkeessa kysytään asetyyppiä, toimintatapaa, kaliiperia, merkkiä/mallia ja numeroa. Muut kohdat arvailin puolivillisti dokumentin tietojen mukaan. Toimintatapa (selasin nettiä ja se liittyy jotenkin siihen, laukeaako ase kerran vain sarjana tms.) oli ihan hähmyistä. Oletan, ettei tuo mikään sarjatuliase ole, mutta en nyt osannut siihen mitään arvailujakaan kirjata. Vaihtoehtoja ei ollut näkyvissä.

Oletin, että numero voisi olla aseluvan numero. Jos ei ole sitä, niin tuo kohta on ihan väärin täytetty. Varmuuden varoiksi poliisin nettisivuilta en löytänyt yhtään mitään tätä auttavaa tietoa. Joten näillä mennään.

Olen miettinyt sitä, miten tuonne poliisiasemalle sitten sen pienoiskiväärin kanssa marssin. Siihen ei löydy mitään ohjeita. Oletan, että jos nyt ihan ase kainalossa tai sylissä marssin poliisin luo, siitä voi seurata jonkin vähemmän itseäni viihdyttävä tapahtumaketju. Niin en varmaankaan sitten toimi.

Jos aseen sitten yrittää toimittaa vähemmän huomiota herättävästi, voi silti toimia ihan pieleen. Mustassa muovisäkissä? Makuupussissa? Mattoihin käärittynä? Miten ihmeessä?

Turun Sanomissa kerrotaan aiheesta näin: 

"Aseen luovutus tapahtuu helpoiten varaamalla aika poliisin verkkosivuilta. Lounais-Suomessa aikoja on varattavissa viikoittain kuudella poliisiasemalla ja kerran kuukaudessa vielä lisäksi Kemiönsaaressa.

Ensisijaisesti luvallisen aseen luovuttaa henkilö, jolla on lupa kyseiseen aseeseen. Jos tämä ei ole mahdollista, sovitaan asiasta etukäteen poliisin kanssa. Poliisi arvioi jokaisen tällaisen tapauksen erikseen ja antaa asiakkaalle yksilölliset toimintaohjeet.

– Luvattoman aseen voi luovuttaa aseen hallussapitäjä tai kuolinpesän aseiden osalta kuolinpesän edustaja suoraan ajanvarauksella ilman erillistä yhteydenottoa, Hyrkäs kertoo."

Vanhempien asunnon tyhjennyksen yhteydessä tulee varmasti vastaan vielä monta yllätystä. Ennen sitä pyrin kohtaamaan jo nyt esiin tulleet haasteet. Yksi haasteista on asunnosta löytynyt matkapuhelinpaljous. Nämä voi kuulemma toimittaa ser-kierrätyspisteeseen. Keräsin puhelimet yhteen kasaan ja nyt mies on toimittanut ne lopulliseen sijoituspaikkaansa.

Silmälasit kannattaa kuulemma antaa hyväntekeväisyyteen liittyviin silmälasikeräyksiin, jos sellaisia on käsillä. Silmäasema, Specsavers ja Synsam ainakin keräävät vanhoja silmälaseja. Sinne voisi meiltä viedä useammankin kuolinpesän ajalta kovasti säästettyjä silmälaseja 👍. Jos keräyksiä ei ole, silmälasit kuuluvat oletusarvoisesti sekajätteeseen.

Isän kännykkäliittymä pitää irtisanoa. Se on ollut vuosikausia äidin käytössä ja siitä maksut tulevat edelleen säännöllisesti. Jospa nyt olisi riittävästi voimavaroja laskujen oikaisuun.

Toisen mökin sähkölaskut ovat ruhtinaalliset, sillä siinä perusmaksut ovat jo melkoiset, vaikkei sähköä kulu ollenkaan. Siihenkin pitää puuttua nyt, kun vihdoin pystyn puhumaan ilman kaiken keskeyttäviä yskänpuuskia. Saman mökin jätelaskutkin ovat katkaisulistalla.

Muutamat laskut kulkevat yhä edunvalvontaan, jolloin ne tulevat minulle melkoisesti myöhässä. Toiveikkaana oletin, että edunvalvonta kaikkien isojen maksujen jälkeen olisi ohjannut laskut uuteen osoitteeseen, mutta näin ei käynyt 😡. Edunvalvonta ei ole siis missään nimessä edes maksullinen kumppani, vaan vain pakollinen viranomaisvelvoite. Se ei näytä hakemuksesta huolimatta tekevän töitä kanssasi, vaan sinusta huolimatta 😠. Laskujen osoitteet pitää siis vaihtaa yksi kerrallaan.

Nyt suunnittelen vanhempien asunnon myyntiä, autokin pitäisi saada myytyä. Tekemistä riittää paljon yli yhden ihmisen jaksamisen rajojen. Tai siis ainakaan minun jaksamiseni ei riitä toivomaani tavoiteaikatauluun. Se turhauttaa ja haittaa nukkumista, mutta parempiakaan vaihtoehtoja tähän tilanteeseen en osaa nähdä.

Iloa ja valon pilkahduksia sinun marraskuuhusi! Tämä marraskuu ei ole ollut ainakaan meillä täydellisen valoton 🥰