Käsityöt (villasukat) ovat hakeutuneet puikoilleni vähitellen, mitään spurttia en ole vielä havainnut. Olen aloitellut sitä ja tätä, mutta liian hitaasti työt ovat edistyneet ja jääneet sen myötä kesken. Onneksi purkaminen on sallittua. Lankaostokset sen sijaan olen aloittanut jo ihan puolitarmokkaasti. Sukkatehdas käynnistyy, kun on käynnistyäkseen 👍.
Karvarouskut ovat nostaneet päitään ja pääsimme tekemään miehen kanssa jo syksyn ensimmäisen sienisalaatin. Tänään kannoin kotiin taas lisää rouskuja. Nyt voi tehdä sienisalaattia isommankin erän. Hyviä salaattireseptejä etsiskellessäni huomasin, että rouskujahan voi ihan pakastaakin (ryöpättynä)! Miten en ole aikaisemmin tällaiseen tietoon törmännyt?
Sienirepertuaarini on todella pieni: kantarellit, suppilovahverot ja karvarouskut. Niissä riittää keräämistä, vaikka tatitkin tavallaan kiinnostaisivat. Tähän aikaan vuodesta ei riitä enää kaistaa tattien opiskeluun, mutta ehkäpä talvella voisi opetella tattien perusteita?
Eilen tehtiin muuten kantarellipekonikeittoa, tavallisen pekonin sijaan käytämme kalkkunapekonia. Olipas taas mahdottoman hyvää 🥰. Ja minä, joka en tavallisesti tykkää syödä samaa ruokaa montaa päivää, söin tänään lounaaksi samaa keittoa ja aion syödä sitä vielä huomennakin 🙈. Lurps.
Olen ollut huomaavinani aikojen saatossa, että ihmiset suhtautuvat kovin eri tavoin saman ruuan syömiseen peräkkäisinä päivinä. Joku ei suostu syömään samaa ruokaa edes kahtena peräkkäisenä päivänä, kun jollekin toiselle kuukausi tai kaksikin suunnilleen samalla reseptillä on ihan kutsuva juttu.
Mihin kohtaan tuota ruokajanaa sinä sijoitut? Ja mikä on suosikkiruokasi - mitä voisit syödä melkein aina?
Kevät ja syksy ovat selvästikin minulle kutsuvimpia vuodenaikoja. Kevään lomilla olen huomannut, että kylmyys viipyy pitkään, kun menee vähänkään pohjoisempaan. Eihän se aina ole kylmää kylmää, mutta keväällä kaikki muutos kylmempään vaatii erityistä harkintaa ja sitoutumista. Valoa keväällä tosin riittää ihan mahdottomasti, ihan kesän veroisesti.
Syksyllä illat (ja aamutkin) ovat jo pimeämpiä tai osittain jopa pimeitä. Lämpötila voi silti olla päivällä ihan hunajaa.
Keväällä ja syksyllä luonto on täynnä hyrinää ja tapahtumia. Lomakohteet ovat sen sijaan rauhallisia ja ruuhkattomia. Toki osa lomakohteista ei ole auki lomasesongin ulkopuolella ja se tietenkin on oma rajoittava tekijänsä.
Tämä kuva on otettu noin vuosi sitten lomareissulta Porin Reposaaresta. Ihanasti tämä lomamaisema poikkeaa siitä tavallisesta ja arkisesta kotipihasta. En tiedä, kyllästyisikö tähän, jos sen pääsisi näkemään päivittäin.
Minä puristelen intensiivistä työrupeamaani vielä vaiheeseen ja aion sen jälkeen vielä lomaillakin. Ehkä intensiivinen rutistus töiden kanssa jatkuu taas loman jälkeenkin, mutta sitten on taas akut varattu ja elämä tasapainotettu 🥰🌻🦋.
Vielä on kesäaikaa jäljellä 👍. Nautinnollista syyskuun jatkoa!