Pihan kaksi oravaa olivat tänään harvinaisen rohkealla tuulella ja ohittivat minutkin ihan lähietäisyydeltä, joten hain kameran käsiini ihan varmuuden vuoksi. Pian toinen oravista oikaisi pation kautta ruskea paketti suussaan ja hengähti hetken edessäni jatkaakseen matkaa. Orava lähestyi niin nopeasti, että kuvaaminen ei oikein tahtonut onnistua. Piti keskittyä ihan kunnolla.
Oletin suussa olleen paketin olleen edellistalven omenan, niitä on jonkin verran parin omenapuun juurella (laiska minä).
Jo kameralla kuvien tarkastelu kertoi tarkempaa tietoa oravan paketista. Ensimmäinen kuva on epätarkka, mutta siitä jo selviää, ettei kyse ollutkaan mistään vanhasta omenasta.
Keskellä hiekkapihaa oravaäippä laski poikaspakettiaan hetkeksi maahan lähteäkseen sitten taas vauhdilla matkaan. Tässähän oli selvästi meneillään poikasten siirto uuteen paikkaan! Jälkimmäisestä kuvasta näkyy vielä varsin hyvin poikasen kantoasento. Olin (ja olen vieläkin) todella innoissani tästä uudesta kokemuksesta!

