Laurinmäkeä ja työn imua

Olen puhertanut tämän viikon vuoroin kiireessä ja vuoroin työn imussa. Näiden kahden olotilan välinen ero on välillä hienon hieno, toisinaan ihan järkyttävän suuri. Tällä viikolla kyse on ollut pienestä sävyerosta.

Kiireessä sitä puskee eteenpäin pienessä (negatiivisessa) paineessa (kun on pakko). Työn imussa puskeminen tulee omasta innostuksesta, kun ei malta pysähtyä, vaan päättää ehtiä tekemään vielä ihan vähän. Kyse on pienen pienestä aikatauluerosta. Liian pienet siirtymä- ja palautumisajat vievät negatiiviseen kierteeseen, ihan pienen pieni lisäväljyys aikataulussa kallistaa vaa'an jo työn imun puolelle.

Kysymys on myös valinnoista - mikä on omaa valintaa, mikä ulkoa annettua. Oma valinta moitivoi ja sitouttaa ihan eri tavalla kuin jokin ulkopuolelta tuleva pakko.

Mutta enimmäkseen olen tällä viikolla kulkenut työn imun puolella, erityisesti tänään :-)



Tähän väliin laitan kuvia Janakkalan Laurinmäen reissulta.

Torpparimuseossa on nähtävänä vanhoja torppia ja muita rakennuksia, työkaluja, rekiä jne.

Kaikissa rakennuksissa on kyltti, jossa kerrotaan tarkemmin rakennuksen taustasta ja historiasta.

Tuulimyllykin on siirretty tänne jostain muualta.

Laurinlähde oli toinen paikalla sijaisevista lähteistä. Lähteen pinta oli korkealla ja siitä valui vettä lähiympäristöön pieninä noroina.

Tällä kammatulla ja huolitellulla luontokappaleella oli jokin nimikin. siitä erottaa nopeasti silmät, nenän / kuonon ja hiukset :-)

Luontopolku myötäilee suuren osan matkasta juoksuhautojen reunaa.

Laurinmäen päältä avautuu parhaista kohdista kaunis ja värikäs syysmaisema.

Kuvan mittasuhteet hämäävät. Juoksuhauta on oikeasti ihan syvä ja kohtuullisen leveäkin. Tässä kuvassa ei ole hyvää mittasuhdetta antavaa kohdetta. Puutkin näyttävät niin ohuilta ja nuorilta, vaikka ovat oikein kunnon isoja puita.

Eilen kävin taas Helsingissä toimistolla. Aamulla työskentelyhytissä kanssani istui nuori mies, puku päällä ja teki selvästikin töitä kannettavalla tietokoneellaan. Minun flunssani nuhineen ja yskineen alkaa vähitellen taittua. Hieman vain, mutta kuitenkin. Tällä matkaseurallani oli kunnon nuha ja huolestuneena katselin Tikkurilan tienoilla hänen käyttämäänsä nuhjuisen ruhjuista ja perusteellisesti käytettyä nenäliinaa. 

Emomainen ajatus kulki päässäni niin, että tuon täytyy olla miehen viimeinen nenäliina, muuten hän ei yrittäisikään käyttää sitä. Minulla oli runsaasti, todella runsaasti nenäliinoja - isossa ja pienemmässä matkapaketissa. Mieleni teki tarjota tuo pieni matkanenäliinapaketti hänelle. Mutta ymmärsin, että se voisi myös vaikuttaa turhan tungeksivalta hoivaamiselta ja aikuisen ihmisen reviirille tungeksimiselta. Pähkäilin puoleen ja toiseen ja yritin päättää, mikä olisi vähiten väärä tapa toimia.

Lopulta poistuin kaikkine nenäliinoineni nuorelle miehelle sanaakaan virkkamatta junasta Pasilassa. Eihän hän tiennyt minun olevan varsinainen nenäliinakuningatar... 

Mitä sinä olisit tehnyt minun asemassani? Entä hänen asemassaan, jos olisin tarjonnut nenäliinoja? Kyllä elämä on pullollaan vaikeita tilanteita...

Janakkalan Laurinmäki

Keli on ollut kaunis ja hemmotellut yltäkylläisesti. Minun syysflunssani on vielä varsin vilkkaasti kröhivässä vaiheessa, joten liikkumisen pitää olla rauhallista, jos aikoo nautiskella kulkemisesta.

Kävin toisen kerran elämässäni Janakkalassa Laurinmäellä. Edellisellä kerralla en kulkenut rengasreittiä läpi, vaan kuljeskelin ihan omia polkujani. Nyt oli helpompaa taivaltaa merkittyjä polkuja ja nähdä tuokin reitti kokonaan. Edellisellä kerralla muita liikkujia oli paikalla todella vähän, nyt sai olla tarkkana pysäköintipaikan kanssa. Ainakin pysäköintipaikoilla oli ruuhkaa.

Tällä kertaa maltoin katsastella ympärilleni torpparimuseon rakennuksiin, ennen kuin lähdin Laurinlähteelle ja luontopolulle. Luontopolku seuraa suurelta osin jouksuhaudan reunoja. Juoksuhauta on rakennutettu venäläisten toimesta. "Laurinmäen juoksuhauta rakennettiin 200 miehen voimin 1900-luvun alussa. Rakennustöihin osallistui venäläisen sotaväen ja paikallisten asukkaiden lisäksi virolaisia ja kaukasialaisia. Juoksuhauta saatiin valmiiksi 1915." Näin kerrotaan Laurinmäen nettisivuilla.

Kuvia retkeltä tulee tänne enemmän vähän myöhemmin. Nyt tarjolla on vain näköalapaikan vierestä otettu syksyinen kuva.

Luontopolun varrella oli paljon niin luontoa kuin historiaakin avaavia opastetauluja. Aika monen luokse jäin lukemaan. Luonnon ja historian kohtaaminen monin tavoin oli todella mielenkiintoista. Luonnon perässä tietenkin suuntasin tähän kohteeseen. Suomen itsenäistymisen vaiheisiin liittyvä historia jaksaa jotenkin kiinnostaa minua, vaikka kouluaikoina historia oli minulle melkoinen pakkopulla ;-)

Lisäksi nähtävillä oli todella paljon aikaisemman ajan historiaa. Sekin on ihan mielenkiintoista.

Reitti on korkeuseroiltaan kohtalainen. Monin paikoin polku kulkee kuitenkin jonkin jyrkän äärellä. Vaikka monet isot pudotukset on merkitty valkoisin nauhoin, ne eivät kuitenkaan estä onnettomuuksia, jos joku niistä huolimatta suuntaa väärään suuntaan.

Äärettömän mielenkiintoinen reitti, helposti saavutettavissa. Vaan ihan kaikkien ei kannata lähteä tätä reittiä etenkään märillä keleillä kokeilemaan.

Siivettömiä ja siivellisiä kohtaamisia Saarenmaalla

Eläinten paljous Saarenmaalla oli huikeaa. Usein kohtaaminen oli ohi hetkessä, kun olin ajamassa autolla kohtuullista vauhtia. Tien yli jolkutteli ainakin kettu ja kaksi erikokoista näätäeläintä. Toinen eläimistä oli pieni, vähän oravaa suurempi ja toinen isompi, lähellä tuon ketun kokoa. Mutta noista ei ole siis kuvia, vain hyvä fiilis upeista kohtaamisista :-)

Lehmiä riitti jos minkälaista. Harvat näyttivät samanlaisilta kuin kotimaisilla pelloilla taivalteleva karja. Mustia ja mustavalkoisia lehmiä näkyi paljon. Ja sitten näitä (ylämaankarjaa?), jotka taivalsivat myös rantametsissä.

Säären niemen kärki olikin lintujen varaama. En siis mennyt sinne asti. Tämä tylli lenteli nopeasti ja levottomasti paikasta toiseen.

Niemen kärjessä oli paljon merimetsoja ja lokkeja. Liikuttavan näköisiä :-)

Hädin tuskin taustasta erottuvana löytyi maisemasta myös yksinäinen sepelhanhi. Elämäni ensimmäinen :-)

Niemen kärjessä pyrähteli myös tikliparvi iloisen, virkeän oloisena. Nämä nyt taas ovat tietenkin maallikkovierailijan termejä. Voi hyvinkin olla, ettei yksikään tikli ollut hyvällä tuulella ;-)

Asunnon läheltä lähti luontopolku pienen suon läpi lintujärven tornille. Suon yllä jokin pieni haukka hätisteli varista.

Jotain hanhia tekemässä ylilentoa pienen suon ylitse.

Kotimatkalla käväisin Matsalun kautta. Pellolla lenteli mennen ja tullen sinisuohaukka. Kuvat eivät ihan priimaa :-(

Ja Matsalun liepeiltä löytyi kotimatkalla myös tämä valkoposkihanhien parvi :-)

Olen kaivanut jo käsityöt esille. Tuntuu olevan jo se aika vuodesta, jolloin käsityöt tekevät hyvää. Tekeillä on kaulahuivi ihan itselleni merinovillalangasta. Saapas nähdä, millainen huivi tästä syntyy :-)

Tytär on Kanadassa vaihto-opiskelijana. Hänen kanssaan mietimme hänelle mahdollisia matkasuunnitelmia vaihdon ajalle ja sen jälkeen. Tiedon kaivaminen ja analysointi on yksi minun jutuistani, joten edessä on mielenkiintoinen rupeama :-)

Syysflunssa iski minuun kyntensä viime maanantaiaamuna. Pari päivää meni sumussa ja viikon loput kolme päivää niiskutellessa ja köhiessä. Koira on välillä huolissaan, kun minä yskin ja mies taputtelee selkääni yskän helpottamiseksi. Koira ei ymmärrä ja on varmuuden vuoksi äkäinen meille molemmille. Onneksi flunssa päättyy aina jossain vaiheessa ;-)

Etätyömahdollisuus on ollut aivan mieletön pelastus tässä flunssan vaiheessa. Olen jaksanut paremmin, kun ei ole tarvinnut matkustaa. Enkä ole edes tartuttanut tautia työkavereihin, sillä skype-kokoukset eivät levitä pöpöjä.

Upeaa syksyn jatkoa! Jos flunssa iskee, kannattaa muistaa sinkin ja c-vitamiinin yhteisannostus. Parhaimmillaan sillä keinoin pääsee taudista huomattavasti vähemmällä :-)

Syksyn laulujoutsenia

Lauantaina kävin sienimetsissä. Suppiksia löytyi, mutta ei lähellekään sitä määrää kuin vuosi sitten. Mutta kyllä niiden sienten löytäminen jaksaa aina ilahduttaa :-) Toinen sienimetsistä näyttää jotenkin niin erilaiselta kuin vuosi sitten. Muutama iso puu on kaatunut edellisen reissun jälkeen ja minun askelmerkkini ovat heti samantien sekaisin. Jonnekin sinne kaatuneiden puiden alle on jäänyt myös hyvää suppisaluetta. Pari kertaa piti kiertää reittiä, ennenkuin ymmärsin, miksi paikat eivät löydykään sieltä, mistä pitäisi.

Ulkoilutin kameraakin. Ensi näytti siltä, että nämä tutut maisemat on koluttu läpi jo niin monta kertaa, ettei mitään uutta kuvauksellista osu silmään. Selvääkin selvempää seikkailujen jälkeistä arkiturhautumista ;-) Vaan onneksi törmäsin nopeasti tien varrella olevalla pellolla oleviin joutseniin. En siis konkreettisesti autolla, mutta näkymä tuli nopeasti, vähän puskista.

Laulujoutsenia oli 11. 8 aikuista ja yksi yhden poikasen perhe. Pellon omistaja körröötteli hiljakseen pallon laitaa pellon laidan rikkaruohoja niittämässä. Vauhti näytti olevan joutsenille ihan sopiva. Olivat hieman varuillaan, mutteivät panikoineet mihikään suuntaan.

Vaikkei joutsenten määrä ollut tuon suurempi, hetki ja kohtaaminen oli taas kerran sitäkin merkittävämpi. Pysähdyin tien laitaan autolla ja avasin pellon puoleisen ikkunan. Joutsenet eivät olleet siitä millänsäkään. Jos olisin kavunnut autosta ulos, linnut olisivat todennäköisesti lähteneet heti kauemmas.

Poika lupasi tulla talvella koiran vahdiksi, jos lähtisimme miehen kanssa jonnekin lomailemaan. Aivan mahtavaa! Aloitin jo eilen pikaisen lomakohdekartoituksen. Helmikuu on todennäköisin matka-aikamme. Lämmintä haluavalle aika on hieman haasteellinen. Kuumaa kaipaavalle kohteita sen sijaan löytyisi. Täytyy jatkaa matkojen etsimistä :-)

Lõun majakalla ja takaisin Sääreen

Säärestä Sõrven majakalta lähdettyäni jatkoin matkaa rantaa pitkin pohjoiseen. Sieltä löytyi toinen, huomattavasti pienempi majakka, Lõun majakka. Parasta majakoissa on se, että niiden läheltä löytyy merta - niin tälläkin kertaa :-)

Keli oli sama, mikä aikaisemminkin. Pieni pätkä satenkaarta piristi mieltä, vaikka ei tuossa kelissä varsinaisesti ollut mitään valitettavaakaan.

Tämä oli aivan suunnittelematon pysähdys, sillä halusin sateisen päivän 'kunniaksi' koluta mahdollisimman paljon uusia paikkoja seuraavaa kuvauspäivää varten.

Majakka löytyi kartalle merkitystä paikasta:

Seuraava aamu olikin sitten jo paljon kuivemman ja valoisamman oloinen :-) Lähdin Sääreen uudestaan katsomaan, millaiselta siellä näyttää paremmalla valolla. Eikä noissa valoisissakaan oloissa ollut mitään valittamista ;-)

Tuuli oli melkoinen, mutta sen kanssa pärjäsi asianmukaisella pukeutumisella.

Koska keli salli, pysähdyin ottamaan kuvia huomattavasti kauemmaksi majakasta. Kuvaan sai perspektiiviä ja merikin mahtui samaan kuvaan.

Ranta oli täynnänsä meren ikiaikoja sileäksi pyörittelemiä kiviä. Ei roson rosoa yhdessäkään.

Voisi melkein luulla, että tässä kuvassa on kovasti lämmintä, niin tuo valo jaksaa hämätä :-)

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Herkkä kohtaaminen :-)

Rämpiessäni metsäkaistaleen läpi seuraavalle niittylle, näin tämän upean olennon, joka näytti mielestäni aika isolle. En kuitenkaan ole saanut sen tuntomerkkejä sopimaan mihinkään muuhun kuin metsäkauriiseen, joten ei tuo sitten mikään iso ollutkaan. Sen säkäkorkeus on 65-75 cm ja paino 15-35 kg! En vieläkään ymmärrä, miten havaintoni oli niin vääristynyt :-(

Tulkitsen kuvia niin, että tämä on nuorehko yksilö (yksinkertaiset sarvet) ja se on vaihtamassa punertavan ruskeaa kesäkarvaansa harmaaksi talvikarvaksi.

Tämäkin kohtaaminen tapahtui siis Saarenmaalla, missä eläimiä näki jatkuvasti milloin missäkin :-)

Olipas ehdottomasti tuon rämpimispätkän paras hetki :-)

Sääressä kehnolla säällä - ihanaa :-)

Kuvausmatka Saarenmaalle oli joululahjani. Tai siis lahjana oli kuvausmatka ja itse sitten pähkäilin ja tutkiskelin erilaisia kohdevaihtoehtoja kevään ja kesän ajan. Loppujen lopuksi päädyin siis Saarenmaalle ja tukikohdan löysin Kuresaaresta, pari kilometriä keskustan ulkopuolelta.

Ensimmäinen varsinainen perilläolopäivä alkoi sateisesti, mutta se ei estänyt lähtemästä kameran kanssa tutustumaan ensimmäisiin luontokohteisiin. Sadekin oli kuurottaista ja kuurojen välissä ehti heilumaan välillä kameran kanssa pitkänkin aikaa. Ja muutaman hetken aurinkokin pilkisteli pilvien välistä. Kotona olisin saattanut jättää kuvausreissun väliin tuollaisella säällä, mutta matkalla pitää hyödyntää kaikki, mitä tarjolla on. Ensimmäinen kohde oli Saarenmaan eteläisin kärki, Sääre.

Tyhjää (ilmaista ja luvallista) karttapohjaa oli vaikea löytää. Paintmaps.com oli paikka josta löysin vihdoin käyttökelpoisia ja luvallisia pohjia.Taustaväri ei tarkoita tietenkään vettä, sillä Viro ei ole saari. Mutta tämä on pelkistetty karttapohja Virosta, ja olen lisännyt siihen Saarenmaa-tekstin ja merkinnyt Säären.

Säären majakka näkyy tuossa valkean talon takana. Pysäköintipaikka jäi tuohon taakseni ja kävelemistä tuli todella vähän (päinvastoin kuin muutamassa muussa paikassa ;-)).

Ensimmäisten kuvien jälkeen jouduin kiiruhtamaan sateen alta takaisin autoon istumaan ja odottamaan. Onneksi seuraava sadekuuro ei kestänyt kauan. Täytyy selvitellä jossain vaiheessa, mitä nuo rakennusten jäänteet tuolla rannassa ovat. Kauempana näkyy sadetta, joka onneksi ohitti niemen.

Majakan eteläpuolella niemi kapenee ja kasvillisuus on niukkaa ja matalaa. Niemen kärkeen asti en mennyt, sillä lokit ja merimetsot patsastelivat siellä tyytyväisen oloisina. Minulle riitti käväisy niemellä ja linnut saivat pitää oman rauhansa minun puolestani. Tunne oli kuitenkin huikea - Itämerta edessä ja molemmilla sivuilla! Tuuli puhalsi reippaasti ja syksy oli kovasti läsnä. 

Kaiken tämän keskellä huomasi taas luonnon mahtavuuden ja oman pienuutensa. En ole koskaan aikaisemmin nauttinut huonosta kelistä näin paljon.

Niemen korkeimmat puut eivät olleet paljoakaan minua korkeampia. Pieni hiven auringonvaloa synkkien pilvien välistä teki näkymästä lähes maalauksellisen :-)

Suosittelen meren tai suuren järven rantaa tuulisella ja pilvisellä kelillä. En keksi montaa muuta paikkaa, jossa tuollaisella kelillä voi tuntea niin voimakkaasti olevansa elossa ja onnellinen kuin juuri tuolla :-)

Kun kotona muistaisi myös sen, ettei antaisi harmaan kelin estää, vaan miettisi, mitä eksoottista siitä voisi löytää :-)

Upeaa lokakuun alkua sinulle! Ja eksoottisia hämärän hetkiä ;-)