Lumen vetovoima kutsuu karvakorvaa ;-)

Koira tuntee kovasti vetovoimaa lunta kohtaan. Niin kiireistä hätää ei olekaan, etteikö ennen sitä pitäisi kelliä ensin oikein perusteellisesti ;-)

Harmittavaa, että aurinkoiset kelit ovat jäämässä taakse, mutta ehdottoman mukavaa, että niitä oli! Pääasia, että ollaan jo maaliskuussa. Kevät lähenee nyt väistämättä :-)

Muutama kuva karvakorvasta kellimässä intohimoisesti lumella :-)

Sunnuntaina Myllykoski :-)

Sunnuntaina piti muka kuvata aurinkoisessa säässä ihan lähiluontoa. Ei aurinkoa, ei edes luvattu. Kurvasin 'hiljaisen naisen' kostona Nurmijärvelle Myllykoskelle. Juuri ennen kotiin lähtöäni heräsi ajatus kameran videomahdollisuuden kokeilemisesta. Laajakulma oli jo palautettu muiden linssien kanssa autoon, joten sillä mentiin, mikä mukana oli :-)

Tämä video kestää suurentamisenkin, vaikka onkin muuten vähän kapeakatseinen ;-) Äänetkin kannattaa pistää päälle.

Onneksi oli aurinkoinen Porkkalanniemi lauantaina

Kuka kumma on ottanut kamerallani taas ihan turkaisen paljon kuvia? Niiden läpikäynti ei käy käden käänteessä - ONNEKSI! On taas vähän pelivaraa heikompien kelien varalle :-)

Joutsenten lisäksi kuvasin eilen Porkkalanniemessä tietenkin maisemia. Hieman olen kuvia jo käynyt läpi. Ja sää näyttää niissä kuvissa aivan yhtä upealta kuin mitä muistelinkin. Ei ollut pelkkää kevätintoilijan liioittelunhalua ;-)

Olen pettynyt sääennusteiden paikkansa pitämättömyyteen. Eilen niin kovasti tälle päivälle luvattu puolipilvisyys oli kyllä ihan kokopilvisyyden lupausta tänä aamuna. En taas vähään aikaan luota noihin ennusteisiin ennen kuin vasta saman päivän aamuna. Yön yli nukuttuaan taitavat sääennustelijat kovin helposti muuttaa mielensä.

Porkkalanniemi ja kyhmyjoutsenpari

Miten ihmisen mieli voikaan ilahtua auringon näkemisestä harmaan talven jälkeen! Kävin Kirkkonummen Porkkalanniemessä ja aurinko paistoi siellä ihan täysillä. Meri oli enimmäkseen vapaana jäästä joitakin poukamia lukuunottamatta. Energia tuntui imeytyvän suoraan auringon säteistä ihon kautta tuonne sisimpään.

Muutamat valokuvat olen vasta katsonut, kohta pitäisi jo suunnitella huomista. Kaunista säätä on luvattu huomisellekin. Nyt vain pitäisi pystyä valitsemaan kuvauspaikka ja -kohde... :-) Positiivinen ongelma :-)

Kyhmyjoutsenpari kävi näyttäytymässä.  Istuin kalliolla rukkasten päällä ja kuvasin sen lyhyen hetken oikein nautinnolla. On meillä kaunista täällä Suomessa - melkein aina :-)

Tukkasotkat Hattelmalanjärvellä kesäkuussa

Lomapäivä on ollut upea. Nukuin univelkoja kiinni pitkään ja päivän olen viettänyt laiskotellen, mukavia asioita tehden, nautiskellen ja huomista reissua suunnitellen. Reissun suunnittelussa säätilanne on kaiken a ja o. Säätiedotukset vaihtuvat kovaa vauhtia eikä niihin arvaa luottaa ennen kuin viime tipassa.

Kävin lyhyen auringonpaisteen aikaan pihalla kuvaamassa, muuten olen tyytynyt katselemaan ikkunasta ulos ja lukemaan valokuvausvinkkejä oppiakseni.

Vanhojen kuvien läpikäynti tuotti pari tukkasotkien kuvaa. Ne ovat Hattelmalanjärvellä tavallisesti siellä 'toisella' puolella. Kesäkuun iltana ne kerran tulivat siihen melko lähelle. Nämä kuvat siltä illalta...

Koskikaravaroitus...

Huomenna on vuosilomapäivä - siis yhtä juhlaa :-) Nyt ehtii varmasti SEKÄ touhuta ETTÄ levätä. Touhuaminen tarkoittaa tietenkin valokuvaamista, ehkä vähän muutakin, hieman 'hyödyllisempää'.

Huominen saa kulua levätessä ja suunnitellessa. Kuvausreissuista tulee paljon parempia, kun malttaa suunnitella ja selvittää etukäteen. Ensin etsin sitä, paistaako jossain parin sadan kilometrin sisällä aurinko. Sääennusteet vaihtelevat jatkuvasti, joten suunnittelu on säätämistä viimeiseen asti. Jos löydän mahdollista aurinkoa, pitää selvittää, mitä kuvauskohteita alueella voisi olla. Jos ei löydy aurinkoa, pitää miettiä harmaan kelin kuvauskohteita.

Harmaan ja lumisateisen päivän kuvauskohteena oli viime lauantaina koskikara. Laatu kärsii hämärästä, mutta se häiritsee vasta täysikokoisessa kuvassa. Blogitarkkuuteen pääsi sentään joissakin tapauksissa.

Joten koskikaroja siis - niihin väsyneet vaihtakaatte sivustoa...

Päivä pitenee ja punatulkku lähenee ;-)

Niinhän se päivä pitenee ja valoistuu - on se vaan ihanaa :-)

Orava lienee humpannut yhden lintulaudoistamme haudan partaalle, puolet 'lattiasta' rotkotti putoamispisteessä. Mies korjasi laudan toimivaksi, vaikka mielestäni naulapyssyn asento olisi voinut olla turvallisempikin. Onneksi hän ei ole yhtä onnettomuusherkkä kuin minä...

Jalka paranee omaa tahtiansa. Lääkäri muistutti kroppani ikävuosista ja siitä, ettei jalka voi enää parantua samaa vauhtia kuin kolmikymppisenä. Kain nämä elämän realiteetit täytyy sitten vain hyväksyä, vaikken ikänumeroista muuten tykkääkään.

Sunnuntain retkellä pysähdyin hyvällä lintujen ruokintapaikalla. Siellä oli myös useampi punatulkku. Varovaisesti, silti välillä kuvattavissa. Eläköön hyvät ruokintapaikat :-)