Suunnittelua ja korentoja

Suunnittelen lintujen talviruokintapaikan siirtoa. Melkein pari vuosikymmentä käytössä ollut ruokintapaikka ei ole paras mahdollinen lintujen eikä minunkaan kannaltani. Silti ei ollut itsestään selvää, että löydän tarmon puuskan, jonka innoittamana alan oikeasti suunnitella uutta paikkaa ja ehkä vähän muutenkin uutta ajatusta.

Vanha ruokintapaikka on lähellä katua - itse asiassa kahtakin katua. Ei niin hyvä lintujen kannalta. Lisäksi paikka on talon varjoisimmalla seinämällä - erittäin huono valokuvaamisen kannalta. Uusi paikka on suojaisammassa paikassa keskemmällä tonttia. Ja ehdottomasti paljon valoisammassa paikassa. Onnistuupa toivottavasti lintujen talvikuvaus tällä kertaa helpommin.

Useampana vuonna olen haaveillut myös oravien omasta ruokinta-automaatista. Sellaisen voisin tilata netistä tai sitten voisin laittaa sellaisen toivomuslistalle miehen tehtäväksi. Mielelläni minä noita oraviakin ruokkisin...

Uusi ruokintapaikka tulee omenapuun viereen (nykyinen on toisen omenapuun alla). Omenapuu tarjoaa odotteluoksia ja ruokailupaikkoja siivekkäille. Jos saan aikaiseksi, etsin jostain jonkin erityisen pönöttelyoksan tai -kepin vielä lisäksi. Ihan vain kuvauspaikaksi, jos sen käyttöönsä kelpuuttavat (ja saan sen oikeasti hankittua). Oravien ruokintapaikka tulee vähän sivummalle.

Käpytikoille en ole aikaisemmin laittanut mitään omaa ruokailua, mutta tali- tai rasvamöykky kunnolla puun runkoon kiinnitettynä voisi olla toimiva juttu. Tähän mennessä ovat kieppuneet roikkuvassa talipötkylässä ja joutuneet vähän väkisinkin pieneen karuselliin ruokailun ajaksi. Runkoon kiinnitetty ruoka voisi tarjota paremmat ateriointimahdollisuudet.

Asiasta kolmanteen: Kun viikonloppuna on näin taivaallinen keli, on liikuttava kameran kanssa mahdollisimman paljon, kertoi sisäinen ääneni minulle. Ja minähän liikuin. Eilen paremmin tuloksin ja tänään suhteellisen heikoin eväin. Keskimäärin siis ihan ok kuvauspäivät. Korentojen paljous yllätti minut täysin. Syyskorentoja näkyi yksin ja kaksin melkein ruuhkaksi asti. Ukonkorentojakin näkyi, mutta kuvattaviksi ne eivät jääneet.

Kahtoilammella näin eilen enimmäkseen tummasyyskorentoja. Paljon.

Tänään Hattelmalanjärvellä kuvasin kaukaa syyskorentojen parittelun jälkeisen läiskimisoperaation. Kuva ei ole komea, välimatkaa oli nelisenkymmentä metriä... Koiras siis pitää naarasta pihdeissä ja läiskii sitä veteen, jotta saisi sen laskemaan kaikki munansa turvallisesti lisääntymisvesille. Otteet ovat enemmän kuin reippaat.  Klikkaamalla kuva suurenee hieman.

Hevostallien luona hiekkatiellä poseerasi tämä punainen syyskorento...