Kylmä ja kummallinen aamu - ja kesäisiä nokikanoja

Aamulla paikat olivat ulkona kuurassa, mutta minä olin pahasti myöhässä ja kuvaaminen oli täydellisesti pois laskuista. Aamuni ovat yleensä minuutilleen aikataulutettuja, mutta tänä aamuna minuutteja tuhraantui valtavasti johonkin. Olin jo lähdössä (valmiiksi myöhässä), kun hoksasin, etten ollut meikannut ollenkaan. En minä paljoa meikkaa, mutta iho tarvitsee aina hieman tasoittavaa väriä, lisäksi pientä rajausta silmiin ja ripsiväriä ripsiin. Siinäpä se. Mutta nyt ei ollut naamassa mitään... Kiireessä hutaisin hieman meikkivoidetta naamariin ja loput saivat odottaa. Silmien rajaus tapahtui juna-aseman parkkipaikalla hämärässä autossa (eikä siitä rajauskynästä enää edes irtoa mitään, pitäisi ostaa uusi). Ripsivärin ensimmäiset hutaisut junassa ennen torkuille asettumista, peilinä toimi kännykän kamera ja torkkuvaunussa oli tietenkin hämärää. Työpaikan naistenhuoneessa viimeistelin räpsyt työkuntoon... ;-)

Tänään tulin pakottavista syistä töistä selvästi tavallista aikaisemmin. Tämä on ollut kuin miniloma konsanaan, kun olin kotona jo ennen kolmea :-)

Olen opetellut lisää Lightroomin toimintoja ja kaivellut vanhoja kuvia käsittelyyn. Onneksi kesän jäljiltä on mahdottomasti käsittelemätöntä materiaalia odottamassa, ettei tarvitse murehtia kuvausmahdollisuuksien puutetta (autolla voi vielä ajaa vain lyhyitä matkoja).

Nokikanat ovat uudella ohjelmalla aukaistuna heti paljon enemmän erikseen. Tuo vaikea valkoisen ja mustan yhdistelmä avautuu raakakuvasta LR:llä kauniisti. Nokikanoja siis... :-)