Vihreää - ja punaista

Olen viimeisen viikon aikana kuvaillut muutamana iltana kynttiläkuvia. Mielessäni on ollut vastustamaton asetelma jos toinenkin, joita en ole sitten onnistunut tavoittamaan kameralla kuvaksi asti. Onnistumisia on hyvin vähän, mutta silmä harjaantuu jatkuvasti eikä siinä kokeillessa mitään menetäkään. Iltapimeällä ei ole niin paljon muutakaan, mitä kuvailisi.

Vielä palaan ihan konkreettisesti viime viikonloppuun. Sekin oli opettavainen kuvaamisen kannalta monella tapaa. Ensimmäistä talvea rakentelen nyt (miehen fyysisellä avustuksella) linnuille ruokintapaikkaa ja sen ympäristöön pysähtymispisteitä. Aikaisemmin ruokintapaikka oli pitkälti toistakymmentä vuotta samassa paikassa erinäisistä käytännön syistä eikä paikka varjoisuuden vuoksi tarjonnut talvisin käytännössä juuri mitään mahdollisuutta kuvaamiseen. Ei sen puoleen, että mieleeni olisi edes tullut viritellä paikalle mitään kuvausta tukevaa. Mutta tänä talvena (ja syksynä) opettelen miettimään hommaa myös kuvaamisen kannalta. Ruokaa on toki riittänyt aikaisempinakin vuosina kaikille vierailijoille :-)

Tällä kertaa kuvissa on talitiainen ja kuvauspaikkana sammalen paloilla ympäröity siementarjonta, kuten edellisessäkin postauksessa.

Mieleeni tuli lisätä asetelman joukkoon yksi punainen omena. Leikkasin siitä palan pois, josko jokin lintu sattuisi kiinnostumaan siitä. Asetelma näytti heti muhkeammalta, vaikkei tietenkään enää yhtään luonnolliselta. Mutta värikkäältä ja hauskalta. Tintit sopeutuivat omenatunkeilijaan nopeasti ja kävivät siitä huolimatta napsimassa pähkinöitä. Ikävä kyllä vain tämä yksi kuva vangitsi jotakuinkin paikallaan pysyneen linnun. Mutta tästä on hyvä jatkaa :-)