maanantai 3. marraskuuta 2014

Varsinainen sottapytty...

Talipalloautomaatit ovat siistejä. Niissä ei pääse mikään lintu sohlaamaan. Toisin on tavallisen siemenpesän kanssa. Pikkuvarpuset osaavat olla suurpiirteisen tuhlaavaisia siellä asioidessaan. Nyt päädyttiin laittamaan eri laitteisiin eri siemeniä. Josko se hillitsisi jossain vaiheessa tätä sottaamista ja tuhlailua ;-) Saas nähdä sitten...





20 kommenttia:

  1. Siemeniä nakellaan oikein tosissaan yli laidan :))
    Hienot kuvat!

    Meillä kuusitiainen heittelee aina ensin muutaman maahan ja sitten nappaa yhden suuhunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirpa :-)

      Kyllä minäkin sen muutaman hukkaaminen nielisin, mutta tämä on vähän porsastelua. Käpytikalta tämän ymmärrän silloin, kun sille ei ole kunnon rasvatarjoilua. Mutta tämä häiskiminen on vähän nirsoilua... ;-)

      Poista
  2. Oon seurannut ihan samaa! Ensin paiskitaan siemenet maahan... mutta onneks sen jälkeen syövät ne sieltä maasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on pieni armeija lintusia talsimassa siellä maassa helppojen siementen perässä, mutta kaikkia ne eivät ehdi syömään. Yksi sotkee tehokkaammin kuin kymmenen siivoaa :-)

      Poista
  3. Heh, kylläpä vain sottaavatkin. Joskus mulla oli semmosta siemenseosta, missä oli jokunen maapähkinä joukossa, ja käpytikka nokallaan huljutti siemeniä maahan, että sai ne pähkinät sieltä seasta. Sen jälkeen on ollu pähkinät omassa astiassaan... tai tänä syksynä ei oo ollu ollenkaan, kun ei oo ollu rahaa ostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tulevat hyvin toimeen ilman niitä pähkinöitäkin, eivät ole herkkuja sielä edullisimmasta päästä.

      Toivon, että uusi erillisastiakulttuuri saa aikaan muutoksen noissa ruokatavoissa - jollain aikataululla.

      Poista
  4. Samaa minäkin harmittelen! Varsinkin kuusitiaiset ovat aiempina vuosina kunnostautuneet siementen kylvämisessä. Vain joka kymmenes siemenistä kelpuutetaan nieltäväksi. Olen nyt (sydän melkein verta vuotaen) koettanut loukuttaa sisään pyrkiviä metsähiiriä ennen lintujen ruokinnan aloittamista. Vaikka kyllähän tuolla pellolla hiiriä ja myyriä riittää. Laitoin kyllä jo talipötkön oksalle roikkumaan, kun se ei karise.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meilläkin sisään pyrkivät hiiret loukutetaan, niitä tulee aina kylmän tullen. Ei minulla muuten mitään niitä vastaan ole, mutta talo on meidän.

      Poista
  5. Hahhah! Tulee ihan meidän kanarouvat mieleen! :D Niillä on tapana tonkia kiposta pohjimmaisia jyviä - ikäänkuin siellä olisi muka jotenkin parempia - ja päällimmäiset lentelee kaaressa maahan. Noh, onneksi tosin sitten myöhemmin nokkivat ne maahankin heitetyt! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä varmaan kuvittelevat olevansa kovasti komeita kanoja ;-) Ainakin jäljestä päätellen...

      Poista
  6. No kylläpäs siinä siemenet lentelee :)

    VastaaPoista
  7. Meillä käy harakat putsaamassa siemenet :)

    Hieno kuvasarja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun pikkulinnut ovat muualla, käy tuossakin jokunen harakka välillä maistilla. Fasaanit käyvät myös kärkkymässä osuuttaan. Ja orava popsii minkä ehtii.

      Poista
  8. Hienot kuvat! Jonkin verran sotkua helpottaa, kun laittaa kuorettomia auringonkukan siemeniä. Itse virittelin vielä leveän "lisäpohjan" automaattiin, jotta ruokaa ei putoaisi maahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla huiskinnalla lisäpohjalla pitäisi olla leveyttä aika paljon - mutta täytyypä keskustella puoliskon kanssa, millaisia tuunaushaluja hänellä olisi. Hyvä idea :-)

      Poista
  9. Aikamoista siemenpöllytystä. Meillä on kyllä siemenet syöty maastakin, mutta hiirien vuoksi on tietenkin parempi, että pysyisivät omilla paikoillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tässä seurata tilannetta, jääkö sitä ravintoa tuonne maahan makaamaan, vai riittääkö apupäivystäviä ruokailijoita riittävästi ennen hiirten saapumista.

      Poista
  10. Oletpa saanut mahtavat kuvat lintujen ruokintapaikalta! Melkoinen pölläkkä näyttää olevan, kun siemenet noin lentelevät.

    Kyllä luonnonihmeet jaksavat yllättää joka päivä.
    Tervetuloa blogilukijoideni joukkoon. Kiva, kun tulit!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!