Olipa päivä... Aamun kokous kesti vain tunnin ja oli sinänsä oikein voimaannuttava ja hyödyllisen oloinen kokous. Sen jälkeen Helsinkiin - olin työpaikalla klo 11:30, vaikka ajoin poikkeuksellisesti matkan autolla, jotta olisin paikalla vähän aikaisemmin. Töistä lähdin viiden jälkeen, joten saldo jäi kunnolla pakkaselle. Kotimatka oli ruuhkainen ja pimeä. Ja minua nukutti turkasesti... Töitä sai tehdä, ettei uni vienyt mennessään. Kotona puoli seitsemän jälkeen, koira ulos lenkille (poika käytti sen jo aikaisemmin pissalla) ja sitten kotivaatteet päälle. Seurustelua perheen kanssa - poika kävi kotona, tyttären kanssa puhelimessa ja mies tekstasi työmatkalta, päivällä jo juteltiin puhelimessa.
Pari kuvaa jaksoin katsoa äsken, uni painaa silmää. Koira vetelee sikeitä selällään raajat kohti kattoa. Hyvähän se on nyt, kun on lenkitelty, syöty ja heitelty palloa molempien väsymiseen asti ;-)
Huomenna aikainen herätys, sillä mies ei ole ulkoiluttamassa koiraa aamulla (yöpyy siis työmatkalla), joten hieman aikaisemmin pitää laittaa kello herättämään...
Miten sitä on aikanaan jaksanutkaan kaikki rumbat lasten kanssa, kun olivat vielä pienen pieniä? Ikä vaatii selvästi veronsa ja palautumisaikaa tarvitsee yhä enemmän. Niin se menee :-)
Mietin ihan samaa tässä tunti sitten. Miten sitä on ehtinyt kaiken perheen kanssa, kun nyt kahdestaan koko ilta menee ruuanlaittoon, syömiseen ja pikku lenkkiin ja sitten onkin jo valmis laittamaan pään tyynylle!
VastaaPoistaOsa voimattomuudestani johtuikin siitä, että olin tulossa kipeäksi. Se lohduttaa tavallaan ihan pikkaisen... Vaikkei tämä kipeänä oleminenkaan hauskaa ole.
PoistaNuorena sitä jaksaa, on tullut ajateltua monta kertaa. Ja sitäkin on tullut ajateltua miten ihmisten elinikä vaan nousee.
VastaaPoistaAlin kuva on erittäin ihana!
Kiitos :-)
PoistaNuorena jaksaa enemmän, niin se vain on... En uskalla edes ajatella sitä eliniän nousemista. Sehän on vain hyvä, jos säilyy hyväkuntoisena, mutta toisessa tapauksessa...
Hupaisa alakuva, naurattaa ihan tuon talitintin ilme (voiko linnulla olla ilmeitä??) kun se katsoo tuota hämärää, päätöntä, yksijalkaista lintua, että "MIKÄ tuo on?" :)
VastaaPoistaOon kans aatellu, että kyllä se oli touhua ennen, vaikka olihan sitä iloakin elämässä pienten lasten myötä enemmän. Se, että meillä lapset tuli lyhellä välillä, oli alkuun - kun oli kaksi lasta vaipoissa - kamalan rankkaa, mutta kyllä se myöhemmin on palkinnut tyttöjen hyvillä väleillä ja sillä, että niillä on paljon yhteisiä juttuja. Ei ole paljoa roikkuneet äidin punteissa kysymässä "mitä mä tekisin". Ja kummallista, että silti niihin aikoihin siivosin paljon enemmän, likapyykin kasat oli pienemmät (no vaatteetkin oli kyllä pienemmät) ja ulkoilin enemmän...
Hauska kuvailu tuosta linnusta, siltähän se lopulta näyttää, kun sitä sillä silmällä katsoo ;-)
PoistaOnkohan se jotenkin se tarve tehdä kaikkea muidenkin vuoksi, mikä saa nuorempana jaksamaan? Nyt jälkeläiset pärjäävät niin hyvin jo omillaan, ettei minun panostani (onneksi) tarvita niin paljon.
Puolitoista vuotta siitä kun lopetin työt ja nyt ihmettelen miten aika riitti silloin kaikkeen. Nyt, vaikka ei tarvitse töihin mennä, ei tahdo ehtiä tekemään kaikkea mitä pitäisi. Vanhuus ja laiskuus.
VastaaPoistaKorjaisin tuohon sen verran, että ikä, kokemus ja mukavuudenhaluisuus :-)
PoistaIhmettelen minäkin, että joskus olen ehtinyt töissäkin käydä, mihin mustaan aukkoon aika oikein sujahtaa :)
VastaaPoistaSöpö tintti tuo alimmainen, katselee toisen esitystä.
Tekeminen täyttää kaiken sille löydetyn ajan. Niin se vain on...
PoistaOnhan siinä toisessa kuvassa ihmettelyn ja tarkkailun makua ;-)
Aikapulaa ihmettelen minäkin, ei tahdo vuorokauden tunnit riittää kaikkeen.
VastaaPoistaIhanat kuvat:)
Kiitos :-)
PoistaAikaa ei saa lisää, pitäisi miettiä sitä tekemistä - sen määrää ja tarpeellisuutta :-(
Oli se melkoista touhua tosiaan nuorempana neljän pienen lapsen kanssa kotona, jotka syntyivät siis 5 vuoden sisässä (v.92-97). Meillä ei oo ikinä niin siistiä ollut, hyvät omatekoiset ruuat kaapissa, leivottiin joka viikko jne. Palkkatyö vaan vie mehut. Mä otin lasten kanssa päivällä päikkärit. Jos se on siitä kiinni! Pitäiskö ehdottaa pomolle! :) Työn tulos oli erillä tavalla näkyvää. On se ikäjuttukin varmaan. Mukavaa loppuviikkoa!
VastaaPoistaPalkkatyökin voi olla antoisaa - olen ollut joskus aivan mielettömän täpinöissäni omasta palkkatyöstäni. Siihen liittyy se kuuluisa työn imu ja työssä innostuminen. Jokaisessa työssä ja työpaikassa ei vain ole imua.
PoistaHauska tuo alin kuva :)
VastaaPoistaKiitos :-)
Poista