Keskiviikkoilta jatkui joutsenten jälkeen rannalle auringonlaskua seuraamaan ja sitten kotiin. Paitsi että tiellä seisoi valkohäntäpeura. Hyppäsi sitten tien sivuun, kun pysähdyin sen taakse. Kuvat ovat auringonlaskun jälkeen - eli puhdasta taidetta :-) (Meinasin kirjoittaa, että suhrua, mutta sitten ymmärsin paremmin :-))
Olin jo lähdössä, kun huomasin, että tien toisella puolen odotteli loput perheestä. Oli vaan ihana ilta :-) Ja vähenevä valo senkuin lisäsi taiteellisuuden määrää ;-)
Kyllä, taidetta nämä on ihan selvästi! Söpöt peurat!
VastaaPoistaKyllä sai tuuli trampoliinin tanssimaan ja leivinuunin pellit rämiseen! Toivottavasti ei syksy tuo tullessaan kovin monta myrskyä ;)
Kiitos, Betsy :-)
PoistaMe säilyimme vahingoitta, mutta kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita... Eipä noita myrskyjä lisää toivoisi.
Taidetta toki, komeita elukoita:)
VastaaPoistaOvathan ne :-)
PoistaViimeisessä kuvassa suljinaika oli hävyttömät 1/5 s. 1/400 s on minimisuositus tuolla objektiivilla paikallaan pysyvään kohteeseen... Objektiivi ei tarkentanut millään peuroihin, kasvusto jaloissa oli tarttuvampaa. Käsitarkennus olisi ollut paikallaan, mutta minun silmäni toimii käsitarkennukseen huonosti. Kai sitäkin kovasti harjoittelemalla oppisi...
Mahtavat poseeraukset!
VastaaPoistaNo sitä kyllä :-)
PoistaOlivat selvästi hämillään, kun jäivät kahden puolen tietä ja auto oli siinä välissä. Häivyinkin heti, kun sain useamman kuvan otettua sarjatulituksella :-) Pääsi perhe yhdistymään.
Hienot kuvat olet saanut kauniista eläimestä. Ihan kuin se katsoisi suoraa silmiin...:)
VastaaPoistaKiitos, nainen.kuvastimessa.
PoistaSiltä se tuntuikin. Yritti kai tulkita minua vaaralliseksi tai vaarattomaksi perheensä kannalta.
Supersuloiset!
VastaaPoistaOli hyrisyttävän ihana hetki :-)
PoistaIhanat peurat ja myös kaunis tausta tuo sänkipelto! Ei voi mitään sille, että nuo ilmaantuvat hämärissä.
VastaaPoistaParempi kohtaaminen hämärässä kuin ei ollenkaan :-) Ja vielä näin, ettei törmätty.
PoistaHienoja kuvia nämäkin ovat! Kauniit peurat.
VastaaPoistaKiitos, Pelaguu :-)
PoistaNätti on peura vaan kun pysyisi teiltä pois.
VastaaPoistaVälillä pitää päästä tien toiselle puolelle. Oli selvästi tutkailemassa tilannetta perheelle, kun minä saavuin paikalle.
PoistaOlisipa kiva nähdä joskus peuroja ihan läheltä. Meilläpäin on toki peuroja , mutta vain kaksi kertaa olen niitä nähnyt ja silloinkin vain auton ratin takaa. Kovasti ne loikkivat karkuun. Ymmärrettävästi!
VastaaPoistaLempeää sunnuntaita Sinulle!
Auton ratin takaa minäkin nämä näin. Tie oli niin hiljainen, että oli mahdollisuus pysähtyä tien laitaan ja avata ikkunat kuvaamista varten. Onni oli, että jäivät odottelemaan eivätkä pinkoneet pois :-)
PoistaAivan ihana perhe! Hienot kuvat!
VastaaPoistaKiitos, Satu :-)
PoistaKauniita eläimiä ja hienot kuvat.
VastaaPoistaMinun varhaisin lapsuusmuisto on vajaan kolmen vuoden iässä, jolloin olin ollut viikon Nivalan lastensairaalassa kovan kuumeen vuoksi. Kotiin palatessa tien yli hyppäsi valkohäntäpeura, jonka muistan vieläkin elävästi. Kauniin kuvat, kiitos flashbackistä!
VastaaPoista