Kuikkajärvellä

Jos tällä hetkellä pitäisi valita, niin nimeäisin lempilinnukseni ehdottomasti kuikan. Kuikan ulkoasussa, olemuksessa ja käyttäytymisessä on niin paljon mielenkiintoista ja kiehtovaa seurattavaa, etten kovin helposti kyllästy seuraamaan niitä. Tämän kesän vuokramökillä kuikkia liikuskeli pareittain ja isommissa ryhmissä.

Kuikat tulivat välillä melko lähellekin rantaa kalastamaan, mutta häipyivät oitis kauemmas, jos siihen tuli kameran kanssa jokseenkin ulottuville. Mutta kun riittävän kauan ja paljon jaksaa käyttää aikaa ja yrityksiä niiden kuvaamiseen, saaliiksi jäi ihan tunnistettaviakin kuvia ;-) Valon suunta häiritsi iltakuvaamista, joten paras toivo kuvaamisen kannalta oli aamulla ja aamupäivällä.

Kuikkien ääntelyvalikoimasta opin aikoinaan ensin tuon mainoksistakin tutun reviiriäänen, joka jotenkin symboloi tavallaan suomalaista kesää ja kesäyötä. Seuraavaksi tutustuin lyhyempään hälyytyshuutoon ja muutama vuosi sitten kuikkaparven höpöttelevän puoliröhkivään keskusteluääneen. Lisää kuikista mm. Birdlifen sivulla.

Parvissa tai isoissa ryhmissä liikkuvat kuikat ovat pesimättömiä kuikkia. Jos oikein muistan, myös kuikkaparit voivat liikkua lyhyitä aikoja parvissa ja jatkaa taas sitten matkaa omilleen. Korjatkaa, jos tämä muistitietoni on väärä.

Kuikkahan on huikea sukeltaja ja saattaa hävitä näkyvistä yhdellä hiljaisella sukelluksella. Ja kun yksi kuikka sukeltaa, niin usein kaikki muutkin sukeltavat...

Minulla on vielä yksi lomapäivä aikaa hoidella huonovointista koiraamme, joka alkoi oksentelemaan heti kotiin saapumisen jälkeen ja jatkoi sitä tähän aamuyöhön asti. Nyt koira on väsynyt, voimaton ja hieman ruokahaluton. Hieman tarkoittaa sitä, että nyt illalla ruoka maistui ihan yllättäen :-) Mikä helpotus.