Mutta nykyään yhteydenpito alkaa usein netin välityksellä. Tämä tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia kirjallisen ilmaisun taitajille. Lyhyen viestittelyajan verran melkein kaikki kirjoitustaidon osaavat jaksavat esittää unelmien kumppania. Ja monet pystyvät samaan vielä ensimmäisten tapaamistenkin ajan. Kun todella positiivinen mielikuva on jo valmis ennen ensimmäistä tapaamista, myötätuuli puhaltaa suotuisasti myös ensimmäisillä tapaamisilla.
Vastaavasti luin juuri nuoresta miehestä, joka ei löydä kumppania millään. Eikä ole varmasti ainoa. Miksi hyvät tyypit jäävät yksin ja verbaalisesti lahjakkaat seikkailijat syrjäyttävät heidät?
Tässäkin suhteessa haluaisin muuttaa maailmaa, mutta enhän minä siihen pysty.
Kaikki on kuin keskisuomalaista maisemaa: ylä- ja alamäkiä, kurveja ja lyhyttä hiekkasuoraa ;-) Terveisiä siis keskisen Suomen mäkisistä ja järvisistä maisemista :-)
Tykkään kans kuvata teitä ja polkuja :) nuokin on niin idyllisiä, järvi ja kaikki...
VastaaPoistaMoni mukava ihminen jää ilman kaveria, jos vain ei satu tapaamaan sopivia. Pitäs vaan olla niin kauhean aktiivinen.
Ite oon kans sellanen, että ihastun helposti ihmiseen, joka kirjoittaa hauskasti. Ja osaa tietyt oikeinkirjoituksen säännöt. Toisaalta lukihäiriö ei häiritse yhtään, mikäli kertoo omaavansa sellaisen - silloin lukija tietää, ettei virheet johdu tyhmyydestä tai oppimattomuudesta tai laiskuudesta.
Oon kyllä onnellinen, ettei mulla oo tarvetta olla parisuhdemarkkinoilla, ne tosiaan kuulostaa nykyisin ihan kamalilta.
Tämä oli sellainen maisema, että piti pysäyttää auto tuohon ;-)
PoistaHurmaavasti ja kiehtovasti itseään ilmaisevat ihmiset ovat usein alkuunsa kovastikin puoleensavetäviä. Pitkän päälle tuo ei vain riitä :-(
Missäpäin Keski-Suomea seikkailit? Ajelitko Päijänteen läheisyydessä?
VastaaPoistaKyllä nuo seurustelu- ja tapaamistavat ovat todella muuttuneet vuosikymmenien kuluessa. Toisaalta ennen nettideittejä oli kirjeenvaihtoilmoituksia, joiden välityksellä puoliso saattoi löytyä. Ainakin kaksi pariskuntaa tiedän, jotka tutustuivat kirjeenvaihtoilmoituksen myötä. Oma kuopukseni kohtasi tyttöystävänsä tinderissä ja nyt he suunnittelevat yhteistä kotia. Samalla foorumilla veljentyttöni tapasi puolisonsa ja he ovat onnellisia pikkutytön vanhempia. Sekä kuopus että veljentyttöni ovat kumpikin sellaisia, etteivät he ole viihtyneet ravintoloissa eikä harrastusten paristakaan löytynyt seurustelukumppania. Itse kohtasin puolisoni 33 vuotta sitten ihan perinteisesti lavatansseissa. :)
Päijänteen itäpuolella, mutta ei ihan tuntumassa :-)
PoistaLavatansseissa minäkin ensimmäisen kerran mieheni tapasin, vaikka seurustelu lähtikin käyntiin vasta myöhemmin :-)
Meidän mökille Keski-Suomessa oli tuollainen soratie. Mäkiä, mutkia, rullaavaa irtosoraa. Tarkkana sai ajaa.
VastaaPoistaJyväskylässä aikoinaan opiskelleena Jyväskylän rallit tulivat tutuksi. Siellä käytiin muutaman kerran miehen kanssa katselemassa. Juuri tuollaisia mäkiä...
PoistaKyllä maailma on muuttunut. Ja paljon. Monta tuttua on jo vakiintunut. Minusta liian nuorena. Mutta kukin tyylillään.
VastaaPoistaSuuri osa varhaisista vakiintujista lähtee vielä jossain vaiheessa toiselle kierrokselle. Näin väitän, vaikka itsekin kuulun noihin varhaisiin vakiitujiin ;-)
PoistaTuollaisella tiellä menisi ralliautot tosi kovaa.
VastaaPoistaOikein perinteisiä rallipolkuja ;-)
PoistaJos ei kovaa, niin hypyt ainakin olisivat melkoisia :-)
Ajat ja tavat muuttuvat, mutta tärkein tie pysyy. Netti- ja kirjeenvaihtotuttavuuksista syntyneitä avioliittoja tiedän minäkin useita. Keski-Suomi on kaunista ja kumpuilevaa.
VastaaPoistaToivon, että parisuhteeseen sitoutuminen on jatkossakin arvossaan :-)
PoistaTuollainen kumpuileva, kaukaisuuteen sinertyvä ja himertyvä maisema on niin kaunis!
VastaaPoistaOnneksi sain elää nuoruuden silloin kauan sitten. Oli se niin paljon yksinkertaisempaa, hyvällä tavalla. Onneksi silloiset mokat ovat vain korvien välissä eikä ikuisesti internetin ihmeellisessä maailmassa.