Kevät pursuaa elämää kaikkialla. Niin myös meidän pihallamme. Lintuja ja oravia häärää pihassa ennätyspaljon ja koiran kanssa saa olla tarkkana, kun mennään pihalle. Päivällä koira kävi pihalla pissalla. Viereisessä pensaassa oli kauhistuneen oloinen koirasfasaani, joka hyppeli jo vähän kauemmas. Nappasin koiran syliini ja juttelin molemmille rauhoittelevia. Fasaani jäi pensaaseen ja me menimme koiran kanssa vähän sivummalle syömään vähän heinää ;-)
Myöhemmin kävimme taas pihalla, mutta koira piti napata taas alta aikayksikön syliin ja viedä kauemmas, sillä oravan valkoinen vatsa paistoi tuijan alla. Siellä se seisoa kökötteli. Koirahan ei tekisi noille kummalekaan mitään, mutta yrittäisi päästä nuuskimaan. Molemmat (fasaani ja orava) stressaantuisivat siitä varmasti melkoisesti, joten yritän välttää turhaa hämminkiä.
Joskus pienempänä koira on juossut innoissaan fasaanikoiraan perässä pitkiä matkoja käyden kohtuullisen vilkkaalla kadullakin riekkumassa. Fasaani pyrähti silloin välillä lentoon, mutta koira seurasi silmittömän innostuneena. Onneksi ei käynyt mitenkään. Autot pysähtyivät ja huomattavasti koiraa isompi fasaanikaan ei alkanut kukkoilemaan.
Kerran nuorena koira eksyi lähimetsään juostessaan innosta huumaantuneena rusakon perässä. Hätä oli suuri, kun sitä silloin etsiskelimme.
Tämä on sitä aikaa vuodesta, kun aivan sulan silkkiuikkujen edessä. Se johtuu varmaan siitä, että niitä on nyt vielä niin helppo havaita. Kun niiden poikaset kasvavat kunnolla isoiksi, on paljon harvinaisempaa herkkua nähdä silkkiuikkuja.
Monilla silkkiuikuilla on täällä päin pesän tekeminen meneillään. Jos pesä onkin välillä piilossa, niiden keskinäinen keskustelunsa paljastaa olinpaikan aika nopeasti. Joskushan pesät ovat todella näkyvillä, jos mitään turvallista, peittävää kaislikkoa ei ole tarjolla suojaksi.
Tästä kaislikosta löytyi monen, monen silkkiuikkupariskunnan pesät, ihan läheltä toisiaan. Tämä oli ainoita aukkokohtia kaislikossa, josta saattoi yrittää kuvan ottamista pesää rakentavista emoista.
Tämä pariskunta ei näytä tekevän pesää ainakaan vielä. Vai olisiko kyse sittenkin kahdesta koiraskaveruksesta hengailemassa sillä aikaa, kun puolisko on pesällä?
Huomaa supertyylikäs jalan ojennus :-)
Uikut ovat kyllä niin kuvauksellisia lintuja! Toivottavasti pesiminen onnistuu.
VastaaPoistaNämä pesät ovat aika suojaisassa paikassa, joten myrskykelit eivät kohtele niitä niin kaltoin kuin avoveteen rakennettuja pesiä, joten toivoa on :-)
PoistaToivotaan ettei mikään häiritse pesimistä.
VastaaPoistaPeukut ristiin ja pystyyn sille :-)
PoistaVoi hyvinkin olla ukko pari. Heinäsorsa ukot ainakin ovat kesän yhdessä jos eivät pariudu.
VastaaPoistaJuu, niitä menee hassuina ukkolaumoina, joten mikä ettei näin olisi tässäkin ;-)
PoistaUpea lintu. Toivotaan että lintujen pesimiset onnistuu.
VastaaPoistaSilkkiuikkujen kosio- ja parisuhdemenot ovat niin liikuttavia :-)
PoistaPeukkuja pesinnälle ilman muuta.
Kaunis lintu ja hienot kuvat!
VastaaPoistaKiitos, Sirpa :-)
PoistaSilkkiuikut ovat kauniita. Onneksi koko kesä on vielä edessä, niin mitä kaikkea sitä saakaan vielä nähdä!
VastaaPoistaSuotuisaa kesää odotellaan :-)
PoistaSilkkiuikut ovat ihania niinkuin kaikki muutkin vesilinnut (paitsi merimetsot). Nyt onkin kiva seurata kiireisten lintujen kevätpuuhia.
VastaaPoistaMukavaa kevään ja alkavan kesän aikaa sinulle!
Kiitos, Kristiina!
PoistaLintujen touhuilun seuraaminen on tosiaan yksi kevään parhaista iloista :-)
Meillähän koira pääsi haukkaamaan oravaa, joka haukkas takasin niin läheltä silmää, että oli tuuria kun ei mennyt puhki. Tuommoisilla fifikoirillakin on metsästysviettiä, ne kans lähtee rusakon tai kauriin perään. Tosin ei kauaksi, kun eivät viitsi ryteiköissä juosta.
VastaaPoistaSilkkiuikut on niin hienostuneita ja kauniita!
Oh hoh!
PoistaOravalla on sellaiset kynnet, että niistä kannattaa pitää silmät loitolla. Hyvä, ettei käynyt kummemmin.
Silkkiuikkujen kosiomenotkin ovat kuin barokkiajan tanssia :-)
Upea lintu, ja hienot kuvat.
VastaaPoistaKiitos, Tuija :-)
Poista