Maanantaina kuvasin joutessani ylitseni lentävät joutsenet. Päätelmäni perustui siihen, että kävelin juuri pois päin paikalta, jossa oli kymmeniä kyhmyjoutsenia ja niistä osa lähti välillä lentoon ja uusia laskeutui tilalle. Joten isot valkoiset siivekkäät olivat näin suomalaisin silmin tietenkin joutsenia. Onneksi kuvasin ne silti.
Kuvaa katsoessani huomasin, että siivekkäät olivatkin jalohaikaroita. Vaikka olin sunnuntaina nähnyt maassa yhden yksittäisen jalohaikaran (ensimmäinen havaintoni siitä koskaan), mieleeni ei välähtänytkään tällainen mahdollisuus. Korkeallahan nuo lensivät, mutta kyllä ne tästä tunnistaa. Klikkaamalla kuvan saa vielä hieman suuremmaksi. Omalla koneellani katselin kuvaa tietenkin vieläkin enemmän suurennettuna, mutta halusin nyt tähän kaikki ryhmän haikarat mukaan.
Maanantaina näin myös elämäni ensimmäisen kattohaikarani. Tiistaina erään hautausmaan viereisellä nurmikolla, jonka lähelle olin pysäköinyt autoni, käyskenteli yksinäinen kattohaikara, josta sain otettua myös kuvia. Myöhemmin näin kattohaikaroita isommissakin ryhmissä, mutta olin taas matkalla johonkin ja päädyin vain ihastelemaan niitä auton ikkunan takaa :-)
Keskiviikkona ajoin sitten sellaisen kylän läpi, johon oli pystytetty useita kattohaikaran keinopesiä. Melkein kaikki niistä olivat jo käytössä :-)
Eikä kahta ilman kolmatta - haikaralajia siis. Meilläkin tutumpi harmaahaikara tuli todella tutuksi näyksi rantaniityillä. Keskiviikkona sain kuvattua yhtä harmaahaikaraa ihan säädylliseltä etäisyydeltä. Tavallisimmin ne lensivät sen verran kaukana, että lämpimien päivien lämpöväreily rajoitti kummasti kuvien laatua ja lintujen tunnistettavuutta :-)
Mukavaa sunnuntain jatkoa ja hieman lämpimämpää alkavaa viikkoa!
Upeat linnut!
VastaaPoistaMahdottoman hienoja elämyksiä ja loppujen lopuksi niin lähellä :-)
PoistaKylläpä nuo olis äkkiä joutseniksi kuitannu :)
VastaaPoistaKiitos, lohduttaa hieman :-)
Poista