sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Kiireestä palautuminen tökkii, vastapainoksi kesän perhosia :-)

Pitkähkön työpuristuksen jälkeen kuvittelin nukkuvani kuin tukki tämän viikonlopun. Siinä ei kuitenkaan käynyt ihan niin. Nukuin levottomasti ja heräilin miettimään tämän projektin alta jäädytettyjä työrupeamia, jotka odottavat listalla tekemistään. Mietin niitä unissakin.

Kierrokset ja ylivireystila olivat jääneet päälle purkamisponnisteluista huolimatta. Kahden yön huuhailun jälkeen tänään piti oikein panautua tilanteeseen, jottei tästä huonosta nukkumisesta tule tapaa. Minulla käy välillä niin.

Minun on selvästikin hyvä kohdata oikein kunnolla seuraavan ja sitä seuraavan viikon työt kalenterista ihan lähituntumalla, vaikka onkin viikonloppu. Saan itselleni tilanteesta kokonaiskuvan ja pääsen suunnittelemaan, mitä teen ja milloin. Ja myös sen, mitä kannattaa sittenkin lykätä ensi vuoden puolelle. Läpikäynti antaa jonkinlaista parempaa hallinnan tunnetta.

Varasin myös kalenteriin lisää omia työvarauksia, ihan itseäni muistuttaakseni ja aikaa varatakseni.

Luin myös, että 20 minuutin hyvä rentoutuminen vastaa neljää tuntia nukkumista. Lopen väsyneenä laitoin iltapäivällä kellon herättämään puolen tunnin päähän ja antauduin mielen ja kehon rentouttamiselle. Mieli tuppaa aina löytämään hyviä pohdinnan aiheita ja sitä saa pitää kurissa ihan jatkuvasti. Mutta vähitellen rentoutuminen syveni ja ehdin hetkeksi jopa nukahtaa. Tuo uni ei vielä haittaa yöunia, mutta koko rentoutumissessio auttoi palautumaan ihan merkittävästi.

Päivä oli harmaatakin harmaampi jo ennen räntäsateen alkamista. Päätimme koiran kanssa lähteä hupsuttelemaan läheiselle tyhjälle pysäköintialueelle. Irroitin perillä koiran hihnan ja juoksu alkoi :-) Juostiin ja touhuttiin perätysten ja ainakin minä nauroin katketakseni :-)

Välillä kyykistyin hetkeksi ja huutelin koiraa, joka säntäsi luokse yli-innokas ilme naamallaan. Säntäsi ihan vierestä ohi ja haastoi taas leikkimään.

Nyt täytyy muistaa pitää pieniä rentoutumishetkiä itsensä kanssa ja muistuttaa itseään siitä, että tulevat työt ovat kyllä ihan hyvin hanskassa. Jospa ensi yö sujuisi sikeämmin ja rauhallisemmin :-)

Harmaiden ja sateisten päivien kannustamana olen palannut kesän valokuvien pariin. Ensin toukokuinen sitruunaperhonen askaroimassa mustikan kukkien kimpussa.


Sitten toukokuisessa puolukkametsässä vihreä kangasperhonen.


Upeaa alkavaa viikkoa! Jaksetaan kaikesta hämärästä huolimatta!

15 kommenttia:

  1. Mieki muistuttelen itelleni joskus unettomina öinä siitä, että ei se haittaa, jos ei nuku, kunhan lepää rentoutuneena. En siis edes "yritä nukkua" vaan rentoutua. Ja usein se uni sitten tuleekin, jos saa ne liiat ajatukset aisoihin.
    Ihanat keväiset kuvat piristää harmautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH :-)

      Sepä se, kun jotenkin saisi pidettyä ajatukset pois päästä lepoaikaan. Jotenkin niitä tuppaa tulemaan päähän sitä enemmän, mitä kipeämmin tarvitsisi lepoa ja unta. Ja erityisen hyvin päähän haluavat kaivautua silloin ongelmalliset asiat, jotka yön pimeydessä suurenevat ja pahenevat hetkessä :-(

      Kehittelen itselleni sellaista 'rentoutumiskuplaa', johon yritän kavuta rauhoittumaan. Mielikuva tupee viime kesän riippumattoyöpymisistä :-)

      Poista
  2. Viikko sitten näin yllätyksekseni pihallani sitruunaperhosen - ja otin siitä valokuvan. Perhoskuvia on aina hauska katsella. Sekä omia että toisten.
    Puolen tunnin "mietiskelytauko" päivällä on erittäin hyvä rentoutustapa, johon täytyisi itsekin palata. Ja ulkoilu ja se nauru, jota te koiran kanssa jo kiitettävästi harrastattekin.:) Joskus tuntuu, että yksi kunnon nauru voi pelastaa koko päivän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli varmasti tämän syksyn viimeinen perhoshavainto!

      Kunnon nauru herättää tunnemuistista hyvää oloa roppakaupalla. Sitä vähän niinkuin nostaa pankista sitä iloa, mitä sinne on tullut talletetuksi :-)

      Poista
  3. Puolen tunnin tirsat tekee hyvää. Jopa sellaiset että nukahtaa ja herää lähes samantien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyet torkut ovat parhaat, jollei univelka vaadi paljon enempää :-)

      Poista
  4. Rentoutuminen on tosi tärkeää. Kadehdin aina ihmisiä jotka pystyvät torkahtamaan päivällä. Itselleni sellainen ei juurikaan onnistu, paitsi korkeintaan jos olen todella kipeänä.
    Mukavaa uutta alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä torkahdan junassa melkein joka kerta töistä kotiin tullessa.
      Olo on siinä vaiheessa usein niin kaikkensa antanut ja päivääkin on kertynyt siihen mennessä melkoisesti :-)

      Poista
  5. Tutun kuuloista. Itse väsyin tässä niin, että päätin lopettaa blogin pidonkin ainakin toistaiseksi.
    Mukavaa ja kaikista töistä huolimatta rauhaisaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olinkin jo huolissani, kun blogiisi ei enää päässytkään. Monesti olen käynyt kokeilemassa, josko kyseessä olisi ollut vain jokin vikatila.

      Hyvä kuulla, että olet tehnyt vain tietoisen valinnan ja rajauksen elämääsi. Johonkin raja on aina vedettävä. Toivottavasti blogihuili elvyttää sinua :-)

      Poista
  6. Teillä oli koiran kanssa kiva leikkihetki;-)) Pitäisi itsekin muistaa heittäytyä tekemään jotakin kivaa, kun oikein puristaa;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira suostuu innoissaan leikkimään melkein milloin vain :-) Kieltämättä koira on hyvä lupalappu hullutteluun ja hassutteluun - ja nauramiseen. Onneksi moiseen ei oikeasti tarvita kenenkään lupia eikä hyväksyntää. Minulla on onneksi kovasti omintakeisia (tai ehkä ei) hassuttelujani iloisesti jaksava mieskin. Saan hupailla ihan ilman koiraakin ainakin täällä kotona :-)

      Poista
  7. Huonosti minäkin nukun, jännitän etukäteen ja uneen se helposti ottaa.
    Päikkäreitä en pysty ottamaan, silloin ainakin yöunet ovat ihan sekaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos jotain aikataulutusta on tulossa seuraavaan aamuun, se jännittää minunkin uniani.
      Tilannetta voi helpottaa nukkumalla kunnolla etu- ja jälkikäteen :-)

      Päikkäreitä kannattaa ottaa vain silloin, kun ei selviä ilman.
      Joillakin sellainen tilanne on käsillä useammin kuin toisilla.

      Poista

Kiitos kommentistasi!