sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Närhiä ja mustarastaita - ja mahdottomasti muitakin lintuja

Viime kesä sujui hyvin. Ei tullut isoja vastoinkäymisiä ja reilun kolmen viikon mittainen loma riitti oikein mainiosti. Jos ja kun kesä ei sujukaan hyvin, kesälomaan ahdetut odotukset vuoden rentoutumisesta ja kiireen nollaamisesta eivät välttämättä täytykään. Siitä käynnistyy helposti ikävä väsymyksen, stressin ja lepäämättömyyden kierre. Elämän stressivaiheita ei oikein voi ennakoida eikä etukäteen vähentää. Isot murheet tulevat, kun ovat tullakseen.

Tämän kesän onnistumiseen vaikutti ensinnäkin edellinen kesä. Se sujui hyvin ja loman määrä vastasi käytännössä tarvetta. Niistä lähtökohdista on aina hyvä ponnistaa eteenpäin. Suru tai onnettomuus itsellä tai lähipiirissä syö voimavaroja ja vaikeuttaa lepäämistä. Nyt ei niitä murheita ole ollut pariin vuoteen ja se elvyttää kummasti.

Se, mihin voi vaikuttaa itsekin, on lepäämisen ja loman jaotteleminen muuallekin kuin kesään. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tarvitsee aikaa palautumiseen. Kunnon loma kerran vuodessa ei enää riitä. Lomia pitää saada muuallekin, vaikka pieninä pidennettyinä viikonloppuina. Ennaltaehkäisy toimii tässäkin paremmin kuin jälkikorjaaminen.

Loma ei tarkoita minulle vain lomaa töistä, vaan ennen kaikkea lomaa arjesta. Se puolestaan voi tarkoittaa itse kullekin ihan eri asioita. Minä tarvitsen poistumista kotoa. Ainakin osaksi aikaa lomaa.

Lomattomana aikana otan taukoja arjesta käymällä etäpäivinä pihalla kuuntelemassa lintumaailman ääniä. Ei vie paljon aikaa :-) Tai keskittymällä kympin edestä koiran kanssa leikkimiseen. Tai ulkoiluttamalla kameraa jossain lähellä.

Mikä on sinun tapasi irrottautua arjesta ja ladata akkujasi?

Asiasta sukkaruukkuun: Harakka jahtasi närheä ensin naapurin jalomännyn ympäri ja sitten toisen naapurin kuusen ympäri. Sinne oksalle se (närhi) jäi sitten päivystämään ja ihmettelemään jahdin jälkeen.



Naapurien orapihlaja-aidat kutsuvat luokseen lintuja toisensa jälkeen. Tässä mustarastas marjojen kimpussa :-)


Lokakuu alkaa hivutella puolta väliä. Mustarastaita riittää meillä enemmän kuin koskaan. Ihan mahdottomasti. Vihervarpuset parveilevat, samoin tilhet tulevat ja menevät parvissa edes- ja takaisin. Räkättirastaat ovat myös innostuneet naapuriaidan marjoista. Pikkuvarpuset ja tiaiset näkyvät ja kuuluvat jatkuvana ruuhkana. Käpytikka huutelee aina johonkin väliin. En muista näin ruuhkaista syksyä aikaisemmin. Johtuneeko siitä, että nyt olen etätöissä ja läsnä niin paljon?

Millä syysfiiliksillä sinä kuljet?

8 kommenttia:

  1. Jännä nähdä kuinka paljon lintuja jää Suomeen talvehtimaan. Marjoja on nyt paljon enemmän puissa, verrattuna vuoden takaiseen. Äidin ja isän pois menon jäljiltä en ole vielä palautunut. Lisäksi kaikki omat jutut stressaavat. Mutta eiköhän tämä ajan kanssa helpota. Kyllä se on luonto ja valokuvaaminen joka vie ajatukset muualle;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankoista kokemuksista palautuminen kestää. Joskus tuntuu, että niistä palautuminen ei tarkoita sitä, että elämä palaisi entiselleen. Elämä vain vähitellen siirtyy taas seuraavaan vaiheeseen.

      Voimia ja kärsivällisyyttä palautumiseen <3

      Poista
  2. Äidin kuolema elokuun lopussa on ollut sellainen asia, että sitä on pikkuhiljaa sulateltu. Työjutuissa on tiettyjä epävarmuuksia, ei mitään tietoa, miten tammikuussa menee. Stressaa pakostakin. Itselläni on ollut hieman terveyshuolia. Odotan kovasti sellaista seesteisempää elämää, toisaalta onko sitä edes tulossa. Välttämättä ei, mutta toivoa voi. Olen todellinen koti-ihminen. Parhaimmat reissut ovat päiväreissuja, sillä en tykkää olla yötä pois. Usean päivän reissu on sekin oma stressinsä, vaikka tietysti voi olla siitä iloakin! Välillä on erittäin rentouttavaa olla yksin kotona. Ei tarvitse toisen elämänrytmiä huomioida, vain omaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinulle!

      Joskus elämän harmaudet kasaantuvat ja se kuluttaa voimia. Ihania koti-iltoja sinulle :-)

      Poista
  3. Pieniä lomapätkiä ja pidennettyjä viikonloppuja olisi hyvä pitää, jos se vaan olisi mahdollista.. aina ei onnistu, mutta ylimääräiset vapaapäivät tuntuvatkin sitten oikein hyviltä, kun sellaisen joskus saa. Nyt syyslomien aikaan on taas siihen oiva tilaisuus. Juuri luontovalokuvauskurssilta kotiutuneena katselin iloissani lintukuviasi. Mustarastaat marjojen kimpussa onkin hyvä kuvauskohde!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus yksikin vapaapäivä viikonlopun yhteyteen tekee ihmeitä, etenkin, jos koko viikonloppua ei suunnittele täyteen.

      Juuri nyt kaikki linnut marjojen kimpussa ovat mitä mainiointa kuvattavaa, mikäli valoa vain riittää :-)

      Poista
  4. Kirjoitit, että sinulle lomaa on vapaus arjesta. Minulle myös. Luontokuvaus ja pikkuretket minne vain, sekä kaikenmaailman kurssit ja kirjat toimivat hyvänä henkireikänä ja voimanlähteenä. Nyt syksyllä kaunis ruska ja kasvavat lintuparvet. Ja hienot lintukuvat, kuten sinulla nytkin!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Blue Tit :-)

      Kaikesta tutustakin löytää aina uutta, kun on aikaa ja malttia pysähtyä kunnolla. Ja aina löytyy jotain ihan uutta, mitä kokeilla. Maailma on iloisia lomapilkahduksia täynnä :-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!