tiistai 26. marraskuuta 2019

Matkalla - muutosprosessi kohti uutta elämänvaihetta

Valoisaa ja kuvauksellista sunnuntaita ei tullut, mutta päivä oli silti hyvä. Työviikko on ollut kiireinen, mutta ihan hyvällä tavalla :-)

Olen jo muutaman vuoden ajan miettinyt ja hakenut jotain uutta. Monta uutta asiaa on elämääni puikahtanutkin ja olen löytänyt sisäisen seikkailijani. Sitä mukaa, kun elämä on muuttunut tasaisemmaksi ja seesteisemmäksi, olen kokeillut elämäni palapelin rakentamista uuteen asetelmaan. Monta hyvää yhdistelmää on löytynyt, mutta iso loikka 'seuraavalle' tasolle on jäänyt saavuttamatta.

En ole tyytymätön, kaikki kokeilut ovat olleet antoisia, mielenkiintoisia ja opettavaisia. Mutta olen nälkäinen ja janoinen. Jatkan siis kokeilujen matkaa :-)

Omat kevät- ja syyslomani Rymättylään, Viroon ja Latviaan ovat olleet huikeita kokemuksia ja vastaavia uusia seikkailuja aion jatkaa vastedeskin. Hassua, että pitää olla 50+ vuotta, ennen kuin huomaa kokeilla rajojaan uudella tavalla, selviytyä, nauttia ja innostua. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan :-)

Tämä kuva on ollut blogissani aikaisemminkin. Se sopii tähän aiheeseen vain niin hyvin, että esitän sen vielä uudestaan. Tässä on minun muutosprosessini.


Nigulan suon luontopolulla löysin itseni tästä tilanteesta. Edellinen suonsilmäke oli pienempi. Siitäkään ei nähnyt pohjaa, pelkkää mustaa. Tämä oli astetta pahempi. Mennäkö yli vai palatako takaisin?

Jokin vimman poikanen ajaa etsimään uusia mahdollisuuksia ja uutta palapelin kokoamistapaa. Matka ei näytä houkuttavalta, mutta paikoillenikaan en malta jäädä. Tuon kohdan ylittäminen oli epämiellyttävää ja voittajafiilis tuli vasta seuraavana päivänä. Tuon silmäkkeen jälkeen tuli yhä uusia ja uusia loputtoman syvältä vaikuttavia silmäkkeitä ylitettäväksi. Edellisestä ei ehtinyt rentoutua, kun oli taas uusi ikävä paikka edessä.

Mutta siltä se muutos välillä tuntuu. Pitkältä taipaleelta, matkalla viljalti epämiellyttäviä ja ei-rohkaisevia kokemuksia. Vasta aika kääntää tilanteet voitoiksi ja alkaa voimaantumisen kausi.

En vieläkään tiedä, mistä se minun seuraava polkuni löytyy. Toistaiseksi kokeilen ja nautiskelen kaikesta oppimastani. Ehkä risteys on vasta jossain edessä.

Muutaman vuoden aikana olen oppinut paljon itsestäni ja toiveistani. Sellaisesta ei voi haaveilla, minkä olemassaolosta ei tiedä. Olen ottanut selvää ja kokeillut. Olen nauttinut ja vahvistunut. Toki täytyy myöntää, että olen myös haukkonut välillä henkeäni ja miettinyt, olenko ihan oikeasti varma siitä, mitä olen tekemässä ;-)

En yritäkään väittää, että tämä olisi ainoa oikea tai edes oikea tapa viettää lapsiperheen jälkeistä elämää. Minulle uuden etsiminen ja kokeileminen ovat olleet askel uuteen maailmaan, yli tuon horjahtamista kestämättömän suonsilmäkkeen. Toivottavasti olen menossa oikeaan tai edes hyvään suuntaan. Vielä on paljon uutta tähtäimessä. Uuden nälkä ja jano jatkuvat, silti olen onnellinen juuri tässä elämässäni. Minulla on kaikki läheiseni ja olen matkalla. Elämä on hyvää :-)

Upeaa, hämärää syysviikon jatkoa sinulle!

4 kommenttia:

  1. Hieno teksti! Monessa kohtaa samaistun ja tunnistan itseäni.
    Löysin myös kohtia, joissa olen reilusti jäljessä ja opeteltavaa on! Hurjan kannustava Ja toivoa herättävä kirjoitus, kiitos Susanna! Vaikutat niin tyytyväisen seesteiseltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi Nainen!

      Tämä seesteisyys kulkee alloissa, mutta aaltoja onneksi riittää tasaista tahtia. Väliin mahtuu hieman stressiä, äkäisyyttä ja väsymystä. Mutta niinhän se on, ettei onnellinenkaan ihminen ole vain ja ainoastaan onnellinen joka hetki. Se on vain se suuri asia, kantava ja toistuva voima.

      Toistuva seesteinen olo tällä hetkellä on myös runsaan itsensä kanssa keskustelun tulosta. Yritän muistaa puhua itselleni kuin parhaalle ystävälleni (jolle pitäisikin muuten pistää viestiä mahdollisimman pian...).

      Harjoitellaan ja kehitytään :-)
      Ja ennen kaikkea nautitaan :-)

      Poista
  2. Hei, ystävä hyvä, laitan viestiä, vaikken pystynyt lukemaan tekstiäsi kokonaan:( Minun on kovin vaikea lukea pitkiä tekstejä,mutta toivotan sinulle palapelisi jatkumoa,koska...kun se loppuu tai päättyy niin mitä enää on, ratkaistu tehtävä jollei löydä uuden pelin kiehtomaa kokoamista.Minun oma selvitymisjuttu on; elämässä pitää olla haasteta, olen yli 70 ja koonnut monta palaa, joskus tuntuu että liiankin monta, mutta aina olen saanut uuden mahdollisuuden ja uusi peli alkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä, Anni :-)

      Noinhan se elämä parhaillaan menee: kun kokoaminen ei enää etene, on hyvä aloittaa uusi suunnitelma ja uusi palapeli.

      Sinä olet kyllä aikamoinen jatkuvan uusiutumisen esimerkki!

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)