tiistai 28. huhtikuuta 2020

Valkohäntäkauriit ja koirakuvahaasteen viimeinen kuva (video)

Minä kuulun siihen joukkoon, jonka elämää korona ei ole kovin kummoisesti muuttanut. Toki itse olen tietoisesti tehnyt muutoksia erityisesti työssäni, mutta vapaa-aikani ei ole kärsinyt. Kun harrastukset pyörivät valokuvaamisen ja luonnossa liikkumisen ympärillä ja asuu Suomessa ja vieläpä ruuhka-Suomen ulkopuolella, kaikki jatkuu lähes kuin ennenkin. Eteläisen Euroopan maissa ulkona liikkumista on rajoitettu. Se olisi minulle tiukka paikka.

Näin ollen pääsin lähtemään eilen etätyöpäivän jälkeen (jota olen siis tehnyt tottuneesti aikaisemminkin) pellon laidalle kevätiltaa kuulostelemaan ja katselemaan. Pelloilla oli hanhia, jotka pitivät erityisesti siirtyessään omaa ääntänsä, paikoin melkein mekkalaa. Niiden lisäksi äänimaailmaan kuului paljon muutakin mustarastaasta ja peiposta kuovien ja kurkien huutoon.

Hiljaisena ja jähmettyneinä pellon laidassa seisoivat valkohäntäkauriit, jotka muutaman valokuvan jälkeen jatkoivat kohtuullisen rennon oloisina ruokailuaan.





Koirakuvahaasteen viimeisenä päivänä julkaisen tuoreen videopätkän, joka kannattaa ehdottomasti katsoa äänet päällä ;-)


16 kommenttia:

  1. Oi miten upea kuvasarja ja ihana karvakorva, toinen on selvästi vahdissa:)♥ Mukavia huhtikuun viimeisiä päiviä♥

    VastaaPoista
  2. Hieno kuvasarja kauriista!

    Kylläpä meidän Sissi kuunteli tarkkaan karvakamun ääntä:) On nämä spizit niin samanlaisia!

    Mukavaa vappuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!

      Pixie kuunteli pari kertaa videolta uteliaana omaa haukuntaansa, sen jälkeen on katsonut vain tyynesti toiseen suuntaan, vähän niin kuin tyyliin: "En se minä ainakaan ollut..." ;-)

      Poista
  3. Tuossa toisessa kuvassa olet saanut kauriin ihan poseeraamaan :) Vielä kun kuntosali oli auki huomasin yksi päivä, että kaurishan se siellä pihamaalla katseli meitä vempaimissa ähkiviä ihmisiä.

    Ihan kuin meidän Felix! Felix riehaantuu haukkumaan milloin mistäkin. Ja tekee sitä sitten hyvin perusteellisesti ja suurella sydämellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli siinä toisen kuvan kohdalla luottamustuijottelu päällä. Se tuijotteli ja arvioi minua, voiko jatkaa toimintaa vain kannattaako ottaa hatkat saman tien ;-) Tällä kertaa läpäisin tuijotustestin :-)

      Kukas sitä taloa muukaan noin tomerasti vahtisi ;-)

      Poista
  4. Vikassa kuvassa hän selvästikin poseeraa :) Ihania kuvia, kauris on niin kaunis ja siro eläin. Erityisesti kauriiden silmät sykähdyttävät mua aina. Tuntuu, kuin katsoisivat syvälle sieluun <3
    Mukavia kuvaushetkiä!

    VastaaPoista
  5. Voi kun on kaunis kuva kauriin vasasta, ihan katteeks käy, miten saat niin läheltä kuvia, varmaan sulla hyvä kamera tottakai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piritta!

      Kamera on hyvä, en voi valittaa. Mutta nämä kuvat on otettu ihan poikkeuksellisen läheltä. Kävi tuuri, että antoivat minun pysähtyä autolla siihen ja kuvata niitä ikkunasta :-)

      Poista
  6. Mitä koira näki, kun niin innostui?
    Ihanat kauriit... vähän on rähjäinen turkki, taitaa olla karvanlähtöaika :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehtinyt näkemään, mistä tällä kertaa oli kyse. Haukun intensiivisyydestä päätellen se joko kuuli jonkun koiran haukkuvan jossain (näkymättömissä) tai sitten joku uskalsi hävyttömästi kulkea ikkunasta näkyvällä tiellä ;-) Jos siellä olisi ollut koira, haukku olisi ollut huomattavasti aggressiivisempaa ja kontrolloimattomampaa - se on mahdollista, vaikkei heti tunnu siltä ;-) Vahtikoira :-)

      Katselin kuvia täydellä suurennoksella ennen niiden pienentämistä ja turkissa on ihan kunnon aukkopaikkoja. Karva lähtee reipasta vauhtia :-)

      Poista
  7. Aika rauhallisia olivat. Ei ollut vielä tutka pystyssä.

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)

Lahti-päivä ja pohdintaa muistisairaan joululahjasta

Tässä vaiheessa elämää joululahjottavien lista on kutistunut pieneen osaan lapsiperhevuosista. Lisäksi läheisille riittää onneksi jo muutama...