maanantai 6. joulukuuta 2021

Lahti-päivä ja pohdintaa muistisairaan joululahjasta

Tässä vaiheessa elämää joululahjottavien lista on kutistunut pieneen osaan lapsiperhevuosista. Lisäksi läheisille riittää onneksi jo muutama harkittu lahja, takana ovat villit joulupukkivuodet. Joulun lähestyminen tuntuukin paljon rennommalta nyt.

Tosin nyt joululahjalistalle ovat palanneet äiti ja isä. Isä ei osaa ajatella, mitä haluaisi lahjaksi (muuta kuin terveyttä). Äiti päätyi harkinnan jälkeen (kun terveyttä en hänellekään pystynyt lupaamaan) vihreään college-asuun. Nyt vain sellaista etsimään.

Isän lahjaa tässä mietin ja pyörittelen mielessäni, kuten hänen hoivakodin huoneensa sisustustakin. Sinne pitäisi saada isän näköistä. Mutta joululahjaan siis: Jotain mieltä ilahduttavaa olisi tavoitteena keksiä. Isä on kuitenkin aika eri mies nyt kuin on ollut aikaisemmin. En pääse oikein jyvälle siitä, mistä hän tällä hetkellä pitää ja/tai nauttii. Lahjan pitäisi olla tietenkin myös hoivakotiin riittävän turvallinen. 

Joulutähden ajattelin ainakin viedä hänen huoneeseensa. Meillä lapsuudenkodissa on ollut jouluisin joulutähtiä niin kauan kuin muistan. Se voisi jotenkin palauttaa joulutunnelmia jonnekin mielen sopukoihin.

Virvelöiminen ja pilkkiminen ovat vielä mukavina asioina hänen mielessään. Niitä ei juuri voi nykyisessä asuinsijassa harrastaa, mutta täytyy pitää nuo aiheet kuitenkin mielessä.

Isän näkö on heikko eikä hän näe lukea. Eikä kuulemma kiinnostakaan sen paremmin kuin television katsominen tai musiikin kuunteleminenkaan. Isän mielestä syöminen ja nukkuminen ovat mukavia asioita. Hoitajat kehuvat hänen pirteyttään, liikkumisen haluaan (kävelee rollaattorilla jo pitkiä pätkiä ihan itsenäisesti), huumorintajuaan ja ystävällisyyttään. Selvästikin hän tekee tuolla jotain muutakin kuin syö ja nukkuu 🤭. Monesti siellä kyläillessä törmäänkin häneen jo heti käytävällä, jossa hän on matkalla jonnekin ja kysyy hyvin nopeasti tulijan nimeä.


Valokuvakollaasi tai -kirja hänen lapsuuden- tai aikuisuuden aikaisista tilanteistaan on listalla, mutta kaikki valokuvat ovat äidillä enkä ehdi ennen joulua kaikkeen hommaan vaadittavaan. Se saa siis odottaa jotain muuta hetkeä.

Kaikki ehdotukset ja ajatukset lahjasta ja/tai huoneen sisustamisesta ovat tervetulleita!


Lauantaina kävin Lahdessa vanhempia tervehtimässä ja äitiä hieman auttelemassa. Melkein koko päivä siinä aina hurahtaa eikä siellä käydessä passaa kiirettä ajatellakaan.

Otin isästä muutaman kuvan taas jo aamupäivän käynnilläni.


Nopea kännyräpsy meistä yhdessä. Isä totesi heti, että tutun näköisiä ihmisiä tuolla (kännykän kamerassa siis)!


Alkuiltapäivästä tulimme äidin kanssa isän luona käymään. Isä on aina niin ilahtunut äidin näkemisestä, kunhan hänet ensin tunnistaa. Isä oli aika huolissaan äidin väsymyksestä. Alzheimer on vienyt diplomaattisuuden ja tekstiä tulee suhteellisen estottomasti. Yritin taiteilla tilanteiden tasaajana siinä välissä, kun isä aika kömpelösti vuodatti huoltaan äidistä. 

Tässä (kuvan) vaiheessa huoneessa oli kaksi hoitajaa ja isä sai sängyn reunalle seurakseen äidin ennen rollaattorille siirtymistä. Isä oli sulaa vahaa ja vuodatti helliä tunteitaan niin äidille kuin tiedoksi myös läsnäoleville hoitajillekin. Vaikka äiti oli muuten melko väsynyt, hän reagoi tällä kertaa selvästi positiivisesti isän hempeilyyn. 

Tämän kuvan ehdin ottaa äidistä ja isästä kännykällä, kun hoitajat yhtyivät lepertelyyn ja olivat niin tunteella mukana: "Oi oi, ihanaa! Tästä se todella ihana kuva tulisikin!". Oltiin juuri hetkeä aikaisemmin kerrottu äidin kanssa, kuinka vähintään joka toinen kerta käydessämme otan heistä muutaman yhteiskuvan ja teetän niistä omat isot paperikuvat kummallekin.


Kotimatkalla käytiin ostamassa äidille hieman suklaata. tavoitteena olisi saada häntä herkuttelemaan edes ihan pienesti välillä, ruoka kun ei maistu vanhaan tapaan. Perillä kotona etsittiin vielä avain (äiti löysi sen ihan itse) ja tutkittiin oikkuilevaa imuria. Jos se ei kunnon latauksella ryhdy pelittämään, on vain hankittava uusi.

Kotimatkalla aurinko tervehti minua ihan yhtä ystävällisesti kuin Lahteen tullessakin. Mennessä oli auringonnousu ja komea auringonpilari ja kotiin palatessa auringonlasku.


Onpa jotenkin harvinaisen kylmää joulukuuksi. En muista moista nyt lähimuististani.

Lempeää joulun odotusta sinulle!

16 kommenttia:

  1. Isäsi on pirteän näköinen. Minä vein yleensä lahjapaketin,joka sisälsi paidan, sukat tai muuta vastaavaa. Ei isä osannut välittää lahjoista. Hän oli vaan tyytyväinen kun sai jotakin kun joulupukki jakoi lahjat. Isä löytyi muutaman kerran naapurin mummon huoneesta;-)) Onko isäsi hoivapaikassa ulko-ovet lukossa? Meidän läksi kerran yksin "lenkille". Onneksi naapuritalosta älyttiin soittaa hoivakotiin, ja kysellä onko ketään kadoksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Isä oli pirteällä ja vauhdikkaalla tuulella lauantaina 😊.

      Meillä anoppi lähti myös pari kertaa omille teilleen ihan pyörätuolin kanssa.

      Isän hoivakodissa suljettuja ovia riittää. Toivottavasti osaavat nopeat poistumisetkin tarvittaessa. Isän huoneen ovi on välillä lukossa, kun hän nukkuu. Huoneesta siirrytään yhteistiloihin, joista pääsee hissikäytävälle vain lukollisen oven kautta. Siis vain avaimella ulos.

      Hissikäytävästä hissin saa tilattua vain avaimen avulla. Lopulta vielä ulko-ovi aukeaa vain avaimella. Toki vielä pitää olla tarkkana, ettei kukaan pujahda mukaan pois lähtiessä 👍.

      Poista
  2. Hei Susanna, niin hellyttävä kuva tuo ensimmäinen kuva ja kaikki ovat kauniita,vanhempia itselläni ei ole ollut 60vuoteen.
    Hyvää Itsenäisyyspäivää sinulle:)

    VastaaPoista
  3. Ihanat kuvat vanhemmistasi. Mietin sitä, että jos tuossa hoivapaikassa on pahastikin dementoituneita, jotka voivat päästä isäsi huoneeseen, niin joulutähti voi myrkyllisyytensä vuosi olla vaarallinen heille. Olen nimittäin työssäni törmännyt siihenkin ilmiöön, että tuota kukkaa on haluttu maistella. Toivottavasti keksi jotain kivaa ja mieluista isällesi joululahjaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      Oi, oi. Ei sitten ehkä olekaan mitenkään täydellinen idea viedä joulutähteä tuonne. Kiitos hyvästä varoituksesta!

      Poista
  4. Lämpöä ja läheisyyttä hehkuvia kuvia vanhemmistasi ja sinusta. Nyt kun molempien vointi on vielä noin hyvä niin kaikki yhteinen aika jää ehkä muistiin. Olla heidän kanssaan sillä "viimeisellä rannalla."
    Itselläni ovat muistissa ne äidin hassut puheet ja loppuaikana hän ei enää tunnistanut meitä läheisiä.
    Voimia sinulle ❤️ teidän yhteiseen jouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Beate!

      Minä olen ottanut videopätkiä isän jutuista kännykällä, ne ovat aina niin ainutlaatuisia 😊.

      Poista
  5. Hyviä kuvia isästäsi sekä tuo yhteiskuva.

    Kun äitini asui hoivakodissa, niin ostin hänelle paloturvallisen oman torkkupeiton, seinäkellon ja kukkia. Osan kukista ostin silkkikukkina, eipähän tarvitse kenenkään yrittää muistaa kastella. Isäni teki äidille valokuvakirjan, mutta äitini ei innostunut siitä. Minusta se oli tosi kaunis ajatuksena. Minun äitiäni ilahdutti parhaiten yhteiset kahvihetket ja niille hankitut pikkupullat. Jouluna vein lahjaksi kestokukan ja pikkupullia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rva Kepponen!

      Kahvihetket kuulostavat hyvältä!
      Vierailijat eivät saa näin pandemia-aikaan liikkua yhteisissä tiloissa, mutta kahvia voisi ottaa mukaan termoskannuun 😊.

      Poista
  6. Ihania kuvia ❤︎ ❤︎

    Lempeää joulunodotusta Sinulle ❤︎ ❤︎

    VastaaPoista
  7. Huomenta!
    Blogissani on Joulun this or that-postaus ja nyt haastan sinut vastaamaan kysymyksiin blogissasi! Otatko jouluhaasteen vastaan?

    Iloista jouluarkea!🎄

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  8. Muutama mielestäni ihan onnistunut ja tykätty juttu hoitokodissa elävälle: Lasten paksuista askarteluhuovista leikkasin joulukuusen, latvatähden, kynttilöitä ja omenia ja sinitarralla seinään kiinnitin. Oli käyty käsillä kokeilemassa ja siirtelemässä toisiin seiniin/huonekaluihin (mukavaa aktivointia), joten samaa ideaa käytin sitten pääsiäiskoristeluissa ym. Lahjaksi/tuomisiksi ostin silloin tällöin lasten laulukirjoja, joista napista painamalla sai laulun soimaan. Suosituin oli siltikin eläinkirja, jossa eläimen turkkia painamalla kuului eläimen ääni (tosi vaikea oli silloin yli 10 vuotta sitten tällaista löytää, mutta Tukholmasta sitten löysin). Lasten leluosasto on muutoinkin aika hyvä paikka etsiä jotain - ainakin pehmolelut, joita painamalla kuuluu eläimen ääni, olivat suosittuja muistisairaiden osastolla (aika moni pehmo kulkeutui mukana yleisiin tiloihin ja sieltä sitten jatkoivat matkaansa..). Hyvää joulunaikaa sinulle, t. Susaanna

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)