Joulukukkien elämänkaarta ja äidille lämpimät kämmekkäät

Tänä jouluna mentiin ilman varsinaisia joulukoristeita, vaikka niitä on tuolla säilössä melkeinpä pelottavia määriä. Tänä vuonna kynttilät ja joulukukat ovat saaneet riittää ja hyvinhän nuo ovat riittäneetkin. Kukat ovat pääosin amarylliksiä, lempikukkiani. Tänä vuonna ne ovat yhtä lahjakukkaa lukuun ottamatta valkoisia.

Amarylliksen huono puoli on se, että se kasvattaa niin pitkät varret ja niin isot kukat, ettei se useinkaan jaksa kannatella niitä itsenäisesti. Olen katkaissut vinot ja painavat kukat varren alaosasta ja laittanut ne mahdollisimman kapeisiin maljakoihin. Ne jaksavat kukkia maljakoissa leikkokukkinakin todella pitkiä aikoja.

Tässä keittiön ikkunaa. Olen hankkinut amarylliksiä noin viikon välein ja ne avautuvatkin kukin vuorollaan. Tämä kuva taitaa olla viikon takaa.

Kaksi amaryllisruukkua on päätynyt jo kompostiin, niiden kukkavanat jatkavat eloaan maljakoissa. Jouluaiheet häipyvät nyt sitä mukaa kun amaryllikset ja joulutähdet vanhenevat. Nyt ei tarvitse pitää erillistä isoa koristeiden keruutalkoota.

Tuikut palavat välillä enemmän ja välillä unohtuvat kokonaan. Tuikkulyhdyt unohtuivat viime joululta paikoilleen tähän jouluun asti. Voi olla, etten keräile niitä nytkään pois, korkeintaan siirrän sivummalle.

Äiti valitteli sairaalassa käsiensä kylmyyttä ja päätin tehdä hänelle kämmekkäät pussin pohjalle jääneestä merinovillasta. Ovat ihanan pehmeät. Seuraavalla vierailukerralla vien ne hänelle uuteen hoitopaikkaan. Valepalmikkoinen malli on raavittu omasta päästä: valepalmikkoa, aina oikeaa ja vähän joustinneuletta. Peukalon levennys, muuten yhtä tuubia vain. Peukalon tekeminen on minusta vastenmielistä, siksi teenkin tavallisesti mieluummin sukkia.

Oikein hyvää uutta vuotta sinulle!

Aiotko tehdä uuden vuoden lupauksia?