Ihanaa joulun aikaa ja monen monta jouluhalausta!

Tänään, joulun aatonaattona, oli rento, joulun odotusta pirskahteleva päivä. Pari joulukukkaa ja yhden joulukynttelikön kävin vielä ostamassa, muuten olen lähinnä rentoutunut.

Hyvälle ystävälle teen ainakin melkein joka jouluksi sukat. Tämänvuotiset sukat ovat erityisesti mieleeni. Jatkan samalla mallilla, mutta pitemmällä ja leveämmällä varrella tuosta eteenpäin seuraaviin sukkiin.

Monen monta paikkaa jäi siivoamatta, mutta kodin yleisilme on ihan mukavan siisti. Se riittää. Huushollin raivaamista kaikesta turhasta voi jatkaa joulun jälkeenkin. Ehkä sen voisi ottaa ihan säännölliseksi elämäntavaksi.

Tänä vuonna olen ostanut poikkeuksellisen paljon joulukukkia. Toisaalta ennen olen ostanut aina uusia jouluvaloja ja -koristeita. Ei tämä kukkiin investoiminen ole ainakaan kalliimpaa ollut.

Huomenna on koko porukka kasassa: minä, mies, koira ja aikuiset lapset. Miehen vanhemmat kuuluivat pitkän aikaa jouluihimme, mutta heidän kuoltuaan olemme jatkaneet joulua tällä pienemmällä kokoonpanolla. Toki tytärkin oli yhden joulun maapallon toisella puolella, mutta elämä on opettanut iloitsemaan siitä, mikä on käsillä.

Vaikka omat vanhempani eivät ole tavanneet lapsiani noin 15 vuoteen (ei minun syytäni - ainakin yksi asia, josta voin irtisanoutua), isä muistaa aina käydessäni kysyä, miten lapseni voivat ja missä asuvat. Toki hän aina kysyy senkin, missä minä asun ja millä tulin paikan päälle. Minua ei haittaa ollenkaan asioiden selittäminen uudestaan. Meillä ei ole mitään itsestäänselvyyksiä puolin eikä toisin.

Joulu on hyvää aikaa rakastaa niitäkin, jotka eivät välitä. Nyt voi antaa anteeksi, vaikkei hän pyytäisikään anteeksi ja huomenna elämä jatkuisi taas kuin päiväni murmelina. Nyt on hyvä hetki olla kiitollinen elämänsä hyvistä asioista ja erityisesti niistä muka-itsestäänselvyyksistä, joihin on tottunut, mutta ei pitäisi. Kiitollinen siitä, että lapset soittelevat ja kertovat elämästään, kysyvät ehkä jopa neuvoja. Kiitollinen siitä, että kaikki ovat vielä remmissä mukana. (Isäni oli erityisen iloinen siitä, että minun poikani on vielä elossa. Se teki hänen mielestään minusta hyvän äidin. Läheisten kuolemat pyörivät hänen mielessään ikävästi.)

Joulu on myös hyvää aikaa antaa anteeksi heille, jotka eivät ajattele tarvitsevansa sitä. Hänelle, joka on katkera menneisyydestä ja sen kulusta. Hänelle, joka kokee vastakkainasettelun ainoaksi voimavarakseen. Hänelle, joka uskoo muiden syöttämiin salaliittoteorioihin. Ja hänelle, joka ei vain jaksa ajatella muita. Nyt on hyvä aika nollata ikävyydet ja antaa pienen pieni mahdollisuus muutokselle ja uusille tuulille. Ei tarvitse heittäytyä, kunhan seuraa ja arvioi sen pienen hetken.

Ihanaa, armollista, levollista, rentouttavaa, innostavaa ja oivaltavaa joulun aikaa juuri sinulle! 💖🥰🌲